Heppakeskus, maneesi

Sunnuntaina pakkasin autoon epämääräisen koiraseurakunnan ja kurvasin hakemaan Satun Ollinsaaresta. Namien ostossakin piti Siwassa piipahtaa kun enhän minä onneton muistanut niistä aikaisemmin huolehtia. Revonlahdella piti tehdä pysähdys tuulilasin puhdistuksen merkeissä kun pissapojalla oli kai virtsakiviä tai jäätynyt putki. Ihmeen kaupalla kuitenkin ehdittiin ennen viittä kertomaan mihin mikäkin este tulisi kantaa. Ohjatun treenin aiheena oli takaaleikkaukset ja itsenäisissä pujo, pussi, puomin kontaktit ja yksi etenemissuora, jolla sai loppupelissä tehtyä kaikenlaista hauskaa - muutakin kuin pelkkää suoraa.

Autosta löytyi treeni-intoa pursuavat Ella, Femma, Katti ja Fyra. Lisäksi Konna & Mammakin olivat tulossa. Viisi koiraa ja kolme tuntia treeniaikaa - tämähän oli suorastaan luksusta viime talvisen tunnin räpiköinnin sijaan!

Ellalla ja Femmalla otin ohjatun treenin alla olleen takaaleikkauskoukeron. Siihen kuului 12 estettä ja sisälsi pikkusen eri kulmissa tehtyjä takaaleikkauksia aidoille, A:lle ja putkiin. Kummallakin tein vielä lisäharjoituksen A:n takaaleikkauksille.

Ella on ollut vähän tauolla ja se olikin kovasti innokas päästessään esteille. Eka kurvi meni vähän säätämiseksi kun ohjasin Ellan sijasta Femmaa ja sehän ei ihan ole Ellalle sopivin tyyli. Femma irtoaa eri tilanteissa kuin Ella, joten vähän oli nuo jarru ja kaasu hukkateillä. Pikkuisen kökkö esitys, mutta ei paha kuitenkaan. Ehkei ne takaaleikkaukset olleet niitä sujuvimpia, mutta yrityksiä ainakin. Lisäharjoitus A:n takaaleikkauksille sujui kyllä jo moitteetta. Ella sai rukkasensa ja se siitä treenistä. Kesto max. 5 min + lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Niihin kai treeneissä, varsinkin talvisellaisissa, eniten aikaa menee.

Femmasta tyydyn sanomaan vain sen, että se oli SUPER. Ihan mielettömän hyvä. Irtosi esteille, kuunteli, teki omiakin ratkaisuja ja meni lujaa. Oujee! Sanoinkin Satulle, että päätökseni siitä, mihin oman katon alla asuvista koirista just nyt eniten panostan treenin suhteen, on ollut täysin oikea. Femmassa on m*naa ja röyhkeyttä juuri sopivasti tähän lajiin. Mii laik! Femman treeni kesti ehkä vielä lyhyemmän aikaa kuin Ellan, mutta mitäpä sitä jankkaamaan jos fiilis jäi tällä konstin omiin sfääreihinsä, korkealle!

Katti kävi ottamassa isoa puomia. Ensimmäinen nousukontakti meni läskiksi kun K kääntyi katsomaan puolessa välissä nousua taakseen ja tasapaino petti. Muksista vaan! No ei se sitä säikähtänyt, vaan jatkettiin. Otettiin useampi puominkipitys, kakskakkoset loppuun ja vapautus palkalle eteen. Pussia treenattiin eri kulmista ja erilaisilla ohjaustavoilla (sylkkärit, poispäinkäännökset, leikkaukset, nollakulmat jne). Kyllä se sen kaivoi aika vaikeistakin kulmista ja koukeroista. Pujoa kokeilin ilman verkkoja. Eihän se sitä tietty osannut, mutta se minkä se löysi oli ensimmäinen väli. Palkkailin sitten siitä. Pitäs hommata tuonne maneesille matalammat pujokepit treenaamista varten. Lopuksi irroteltiin aitasuoralla ja otettiin sitä myös niin, että suoran ensimmäisen aidan Katti otti takaakiertona, josta se päästettiin "loppusuoralle". Hyvin toimi. Katti on kiva likka!

Fyralla väänsin pujoa, pussia, aitasuoraa ja puomia. Aivan lopuksi otin parit A:t ja keinut. Pujo meni hienosti meidän paremmalta puolelta ohjattuna, mutta se toinen puoli... argh! Pamauttakaa mua aidanrimalla jos vielä näette mun opettavan yhdenkään koiran pujottelemaan käsiohjauksella. En sano, etteikö sillä koirat pujottamaan oppis, mutta MINÄ en opi ohjaamaan sieltä toiselta puolelta. Ihan turhaan opetan koiran puolivammaseksi. Onneksi Kattin kanssa olen alottanut verkoilla. A-este ja keinu menivät ihan hyvin, ei isompia moitteita. Puomin alastulot toimi, mutta ylösmenoon pitää oikeasti rakentaa se luvankysymispysäytysrutiini. Hitaassa vauhdissa osui hyvin ylösmenokontaktille, vauhdilla tultaessa teki tuomarille HYVIN helppoja arvostelutilanteita. Ei osunut sinnepäinkään. Kiva ettei treenitarpeet pääse ainakaan loppumaan...

Konnan kanssa väännettiin sitä loppusuorajuttua ja opetin sille takaakiertoa ihan tokomaisena liikkeenä niin, etten ollutkaan näyttämässä sille vierestä aidan kiertoa. Toivottavasti sille meni pikkuisen jotain jakeluun siitä toistosta toiston perään. Pujoa treenasin kaukaa (todella kaukaa) ohjaten. Avokulmia, umpikulmia ja mitä ihmeellisimpien mutkien takaa. Kyllä Konna osaa! Puomin alastulon nopeutta hiottiin ja tokihan se Ellan ja Femman menemä takaaleikkauskoukero piti Konnankin kanssa käydä kokeilemassa. Hyvin meni ensimmäinen koukero, mutta hiontakierroksella piti säätää vähän aikaa A:n takaaleikkausten kanssa. Että sitä pitää itse olla hätäinen ja väkisin runnoa ittensä koiran ja esteen väliin. Jihaa! Niinhän ei takaa leikkaukset VOI onnistua.

Siinäpä ne sunnuntain treenit olikin. Kotimatka kesti tavallisen 30 minuutin sijasta tunnin. Lunta tuli, näkyvyys nollassa ja vauhti kasitiellä 40-50 km/h. Ei kyllä Satun kanssa valitettu vauhdin puutteesta lainkaan, sillä kummallakin on vielä sen verran elämänhalua kropassaan, että henkikulta oli siinä(kin) kelissä aika kallisarvoinen ja suojeltava. Onhan se kiva kun tulee lunta, mutta pitääkö sen kaiken tulla samana iltana?

Pentuagi

Kattin kanssa koukittiin Hanna ja Rinja Revonlahdelta kyytiin ja suunnattiin lumikelissä Tupokselle tiistaina. Pissapoikakin oli kai ollut antibioottikuurilla kun se yhtäkkiä heräsi henkiin ja auttoi aika paljon meitä tuossa näkyvyyspuolessa.

Aloiteltiin yhden aidan pyörityksillä. Ajatuksena oli lämmitellä ja saada pennut imeytymään esteelle pikkuisen kauempaakin. Kattilla on jo hajua siitä, mitä siltä toivotaan, mutta kyllä minä onnistun sen vielä esteen edestä kääntämään huonolla ohjauksella ennen aikojaan pois. Koira on hyvä ja lupaava, ohjaajassa säätämisen varaa. Kakkostehtävä taisi olla vauvarenkaan opettelu. Katti hoksi sen todella nopeasti ja se muka irtosikin renkaalle. Hömelö pentu! Kolmas tehtävä oli 8 esteen kohtuullisen kimurantti rata, jossa ei saanut käyttää vain valsseja. Mulla siihen tuli takaaleikkaus, back lap ja putkeen lähetys ja kauempaa esteen takaa vastaanotto. Aivan kelvosti se meni sitä jo ennakolta epäilemääni backlappia lukuunottamatta ja juu, sekin meni jotenkin. Katti myös pysyi kivasti radalla ja kuulolla. Ei paha! Uusintakierroksella vedin hatusta uusia ohjauskoukeroita ja eihän ne onnistu jos ei malta näyttää tarkasti, puhumattakaan siitä, että olisi niin suunnitellut tekevänsä ja tutustunut suunnitelmaansa :-D Kyllä me silti se kurvi suoritettiin, vaikka puolessa välissä putki kahdesti otettiinkin. Tässä harjoituksessa oli muuten ehdoton kielto käyttää sanaa "ei". Treenattiinhan me muuten pujoakin. Eka sessiossa poistettiin verkkoja pujon alusta ja aivan treenivuoron lopuksi koko pujosta vain todetaksemme, että nyt harpottiin liikaa. Pitää mokata, että muistaa nöyrtyä. Vauvapuomin treenissä minulla oli suunnattomia hankaluuksia malttaa pitää katti puomin alastulokontaktilla sitä ennalta suunniteltua sekuntia. Olin siis aivan käsi! Onneksi en ollut yksin tuon ongelmani kanssa... Onneksi lopussa Katti sai sentään mahdollisuuden onnistua kun maltoin 2-3 harkkakertaa tehdä homman huolella.

Superkiva pentuagi-ilta oli taas takana ja kuten Minnakin sanoi, näiden juttujen harjoittelu voi parantaa näitä meidän kokeneempienkin koirien ohjaamisia. Pentujen kanssa on pakko ohjata, olettamisella ei pääse sitä vähääkään mitä aikuisten kanssa saattaa joskus hyvällä tuurilla päästä.

Misiu

Misiu on aika lailla ennallaan. Pari iltaa olen ollut paniikissa, että sen tila huononee kun takaosa on ehkä hiven heikompi, mutta eilen järkeilin asian omiin aivoihini ja selitys on ihan hyväksyttävä. Tottakai sen lihakset ja voima katoaa kun asuu boksissa! Tottakai sen toinen jalka on voimakkaampi kuin toinen kun se aina lenkillä kierrätetään tienreunoja niin, että se nostaa pääasiassa vain toista jalkaa ja varaa aina toiselle! No - boksissa asumisen lihaksia köyhdyttävälle ominaisuudelle en vielä voi oikein mitään, mutta nuo pissatuslenkit mennään nyt vuorotellen myötä ja vastapäivään tien reunoja pitkin.

Su-ma välisenä yönä Misiu oli reuhtonut BOT-takkinsa päältään. Kyllä mä pelkäsin, että se on loukannut siinä hommassa itsensä, mutta ei - ihan tuo on sama häntä tomerasti pystyssä peitsaava iloinen itsensä. Tänään se ei ole saanut enää kipulääkkeitä ja eipä tuosta ainakaan vielä huomannut mitään sellaista, miksi kipulääkkeiden antamista olisi jatkettava ASAP.

Ensi maanantaina se röntgenkuvataan Oulussa Akuutissa. En ole välttämättä sen kuvaussession jälkeen yhtään viisaampi kuin nyt, mutta köyhempi olen taatusti. No, kassotaan!

Loppuviikko

Huomenna tupostellaan ja perjantaina nousen Finnairin siivillä kohti Helsinkiä ja Kennelliiton valtuustoseminaaria (la) ja valtuuston kokousta (su). Mielenkiintoisia asioita listalla ja se valtuustoseminaarin ohjelmakin kiinnostaa. Seurakin tulee matkan aikana olemaan parasta A-ryhmää, joten mikäpä siinä on reissatessa. Pois ei näistä kinkereistä jäätäs kun pää kainalossa ja silloinkin sen pitäisi olla melko hyvästi irti kropasta...