Katti, tiistai

Pentuagissa värkättiin poispäinkäännöksiä, takaaleikkauksia ja opetettiin koiraa irtoamaan itsenäisesti leikkiin nimeltä... hmmm... mikäs se nyt olikaan... no ei muistu hieno termi mieleen, mutta ajatuksena kuitenkin oli pyöritellä pentusta aitasiivekkeiden välistä ja saada se oikein imeytymään sinne ilman nenästä kuljetusta. Katti teki sitä aika kivasti ja tätä harjoitellaan tulevana talvena lisääkin, aivan varmasti!

Pujottelussa otettiin takaaleikkauksia aika kinkkisistäkin kulmista pujoon ohjaten, mutta Katti hoitelee hommat, kunhan vain se muistaa, ettei palkkakupille oikomisella saa suuta makiaksi. Kattin versio tuppasi olemaan tällainen aluksi: lähetys pujolle, pujon ohitus ja karkaus suoraan pujon jälkeen n. 3 metrin päässä olevalle kupille (Minna nosti kupin korkeuksiin) ja sieltä kaunis pujottelu takaisin minua kohti ja uusi yritys. Jännä homma miten ohjaaminen on tuolla esteellä niin tärkeää tommosen pennunkin kanssa. Kun otin omat hartiat pujossa kunnolla käyttöön, Katti lopetti oikomiset ja suoritti takaleikkausharjoitukset nätisti.

Vauvapuomilla siirryttiin nyt Kattin kanssa nk. kisamaisiin alastulokontakteihin, ts. opetetaan heti nopea kisasuoritus varmistamalla hihnalla, että se myös pysähtyy alastuloon muutaman metrin päässä olevasta palkkakiposta tai lelusta huolimatta. Kädestä palkataan kontaktipinnalle enää vain satunnaisesti. Katti oli tässä aika hyvä, etten sanoisi jopa loistava! Edelleen vain pitää olla tyytyväinen siihen, että tuli ehdollistettua se pikkupentuna tuohon kohtaan niin hyvin. Pitäisi vain olla malttia olla asiassa johdonmukainen ja edetä niin, että sama suoritusvarmuus pysyy sillä aikuiseksi asti.

Femma ja Konna, torstai

Jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Ohjelmassa takaaleikkauksia, vaikka väkisin. Monia ilmiselviä valssin paikkoja tehtiin takaa leikaten ihan vain harjoitusmielessä ja välillä kyllä harkkakoukeroon tutustuessa hirvitti. Ihmeen hyvin ne paikat kyllä onnistuivat jos vain takaaleikkauksen jälkeisen elämän onnistui ennakoimaan. Konnalla tuli olla tarkka siitä, että jo ennen varsinaista takaaleikkausta sillä oli seuraavan esteen suunta selvillä. Muuten meni luonnollisesti pitkäksi. Femman kanssa taas epävarmuuttani sidoin sitä ehkä pikkuisen liikaakin, mutta silti ne leikkaukset onnistuivat ja se olikin illan suurin yllätys minulle. Erityisen hyvä se oli takaaleikkauksissa okserilla... mystistä! Luulisi että mokoma este on jo itsessään vähän vaikia hahmottaa ja näissä tapauksissa takaaleikkauksen jälkeen tuli vielä poispäinkäännöskin. Kääpiö selvitti tilanteet ja minä loistin, välillä jopa niin paljon, että onnistuneen leikkauksen jälkeen meni seuraava kohta läskiksi kun keskityin vain iloitsemaan onnistuneesta vaikeasta kohdasta. Tämähän on myn tyyppivika ihan kisoissakin :-D

Eipä silti, yksi suuri puute tuli Femmalla esille. Sille pitää opettaa takaaleikkauksia kontaktiesteille. Keinulle leikkaus kyllä onnistui (se lentokeinu unohdetaan, eikö vaan?), mutta A:lle tehty leikkaus oli sille kyllä ihan mysteeri ja piti ottaa oikein palkkakupit avuksi ja ottaa useampi askel taaksepäin harjoittelussa. Noh, tiedänpä mitä treenaan maneesilla tänään...

Konnan kohdalla tuli taas esille tuo sen palkkaan (lelu) iskeytymisen voimakkuus, joka (voima, into, halu) sinällään on positiivinen asia. Pitääkö sitä ruveta ohjaamaan hitsarin rukkasissa vai alkaa körmyyttämään siitä kun legot osuvat vahingossa lelua pitelevään käteen sen lelun sijasta? Ei oikein viitsisi ruveta palkkaamisen jälkeen sille motkottamaan, joten ehkäpä ratkaisemme tämän asian treenaamalla leluun OSUMISTA ihan sellaisenaan. Josko tuo vauhdin ja viihteen huumassa tehty leluun kiinnikäyminenkin pikkuhiljaa säästäisi mun nahkaparkaa käsissäni.

Kivat oli treenit ja kurvit jälleen. Kiitos Minna!

Misiu, lepoa ja pikkulenkkejä

Misiu on ollut ihan OK. Edelleen lenkit menevät pääosin peitsaten, mutta raviakin on joukossa. Välillä pessimistinä kuvittelen sen olevan huonompi kuin edellisenä päivänä ja sitten heti kohta tulee jotain, joka kertoo sen olevan parempi. Pöh! Ehkä on parempi unohtaa vertaileminen ja keskittyä vain siihen hetkeen. Edelleenkään koirista mitään tietämätön tiellä vastaan tuleva lenkkeilijä ei voi sanoa siinä olevan mitään vikaa. Se tepastelee eteenpäin kuin mikä tahansa rekku, mutta kyllähän koiraihmiset siitä näkevät ettei se kunnossa ole.

Tuolla Mansikkakarintien vieressä olevalla sänkipellolla ollaan käyty kävelemässä pissatuslenkillä. Ajattelin, että tummoisessa käveleminen kehittää sitä takajalkojen toiminnallisuutta ja ihan hyvin se siellä jalkojaan nosteleekin. Ei kompuroi tai heilu mitenkään kummallisesti.

Yöt se on ollut BOT-takki niskassaan. Aamuisin se on aina ihanan vetreä ja reipas, joten on siinä takissa kai jotain taikaa. Taikuus ei rajoitu ainoastaan siihen takin toiminnallisuuteen, vaan on ihmeellistä, miten käytettynä ostamani takki ja eilen Jyväskylän koiranäyttelystä ostamani kokolapun mukaan samankokoinen takki ovat kuitenkin erikokoiset. Käytettynä ostamani menee meidän tyttökoirille hyvin ja häkkeilyssä passaa Misiunkin niskaan nippa nappa muttei istu nätisti Misiun kurveihin. Eilen ostamani BOT-kolttu on kuin valettu Misiun niskaan. Täysin sama koko, mutta istuvuus eri sfääreistä. Käytettynä ostamassa ei ole nyörikujaa edessä, eilen ostamassani on. Voisiko tässä olla se maaginen syy? Ken tietää?

Tuhlasin M&M:ssä Misiun henkiseen hyvinvointiin vajaa 50 euroa. Ostin sille erilaisia pureskeltavia ja leluja, joihin saa kiinnitettyä kaikenlaista syötävää niin, että syömisessä pitää käyttää vähän aivojakin. Haaveilin sille (ja meidän vanhuskookeille) lämpöalustan ostamisesta, mutta jäin vielä harkitsemaan asiaa. Ruokaostoksille mennessä sorruin sitten Lidl:stä ostamaan sellaisen lämpöpetarin. Se on kyllä ihmisille tarkoitettu, mutta tokkopa nuo meidän koirat sitä osaa tajuta. Eihän sitä voi koirien alle laittaa testaamatta sitä ensin itse, eihän? Nyt se on ollut minulla kaksi yötä koeajossa ja täytyy sanoa, että nautin tuosta miedosta lämmöstä aika lailla. Saa nähdä raaskiiko tuosta luopuakaan ;-)

Misiun kuulumiset siis lyhykäisesti: pirteä, vilkas, voimakkaasti remmissä kiskova iloinen peitsari. Paree nyt vain minun tajuta, ettei tämmösissä asioissa ole turbo-mallin paranemisaikoja. BJ:llä otti 3 kk, Hildan toipumisaikaa en muista, mutta Misiu on parannellut itseään vasta 1,5 viikkoa ja ei tässä ainakaan alaspäin olla menty, ei lainkaan!

Lompakko...

Löytyi 3 tuntia pankkikortin kuoletuksen jälkeen... tietenkin!