Viime viikonloppuna oli Suomen Kennelliiton syysvaltuuston ja valtuustoseminaarin aika. Me pitkänmatkalaiset lähdettiin liikekannalle jo perjantaina. Urhoollisesti uskaltauduin edellisen lentomatkan kauhukokemuksista huolimatta lentokoneeseen, mutta hyvin se matka sujui kun oli rupatteluseuraa Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin valtuustoedustajista. Terkkuja vain Anneli & Erkki! Lentokentällä odoteltiin vielä Lapin edustajisto paikalle ja tämän viisikon voimin suunnattiin kohti Hanasaarta. Annelilla tosin oli aika työ selvittää hoonosoomitaksarille, että EMME ole menossa Hanasaari-nimiseen voimalaitokseen, vaan ihan vaan saman nimiselle hotellille. Ilmeisesti viesti meni perille, koska löysimme itsemme aivan oikeasta paikasta. Pikaisen siistiytymisen jälkeen treffattiin ravintolassa. Ajatuksena oli syödä kaikessa rauhassa ja vaihtaa kuulumiset, mutta ei se ihan niin yksinkertaista ollut. Samassa salissa oli pikkujouluporukka, joka jossain kohtaa syömishetkeämme veti nupit kaakkoon ja kannat kattoon. Kyllähän sitä musiikkia saa kovalla soittaa, mutta epäilen, että tämä volyymitaso rikkoi Hanasaaren kajarit. Siinä mölyssä ei sitten voinut muuta kuin seurata suomalaisen pikkujouluperinteen toteutumista. Tanssityyliä oli jos jonnii laista, mutta meidän oli pakko luovuttaa tämä reality-viihteen seuraaminen, ennen kuin tärykalvot halkesivat. Näkemättä jäi ne firman pikkujouluihin kuuluvat pettämiset ja tappelut, mutta siihen malliin jengillä oli menovettä alla, ettei ollut mitään epäselvyyttä siitä, etteikö noitakin olisi päässyt näkemään JOS oma turnajaiskunto olisi kestänyt sitä menoa seurata.

Seminaari, lauantai

Lauantaina aloiteltiin hyvin mielenkiintoinen valtuustoseminaari. Tutustuttiin paimenkoiriin ja tuleviin paimennuskokeisiin, yhdistysverotukseen, luonneasioihin, Kennelliiton kurinpitolautakunnan toimintaan ja kuultiin ajankohtaisia terveisiä lliiton toimistolta. Päivän päätti valtuuston kyselytunti, jossa vastaamassa oli Kennelliiton hallitus.

Paimenkoiratoimintaa esitteli SBAK ry:n paimennustoimikunnan puheenjohtaja Päivi Nietosvaara. Tutustuimme bordercollien ja australiankelpien historiaan ja näimme videon siitä, kuinka nuori bordercollie työskentelee. Meille esiteltiin myös uusi tulollaan oleva paimennuskoesääntö ja esimerkkinä koesuorituksesta oli piirros 2-luokan radasta, joka käytiin yksityiskohtaisemmin läpi. Päivä alkoi HYVIN mielenkiintoisissa merkeissä.

Kennelliiton toimisto-organisaatiota meille esitteli toiminnanjohtaja Olli Rahi. Muutoksia on organisaatiossa tapahtunut ja seminaariväellä oli paljon kysymyksiä ja aivan jokainen käytetty puheenvuoro ei ollut siitä positiivisimmasta päästä. Noh, kritiikki kasvattaa ja opettaa.

Kurinpitolautakunnan toimintaa esittelemässä oli lautakunnan puheenjohtaja Janne Yli-Kauppila. Opimme tuon luennon aikana, ettei Kennelliiton kurinpitolautakunnan toiminta rajoitu vain henkilöjäseniin. Myös jäsenyhdistykset voivat joutua syyniin ja tuomiolle toimiessaan esimerkiksi yhdistyslain vastaisesti. Yli-Kauppila teki myös varmaan poliittisen itsemurhan kertoessaan meille kurinpitolautakunnan sanansaattajana tulkintaa näytteilleasettamiskiellosta. Lautakunnan mukaan se menee näin: "Kurinpitolautakunnan määrämä kielto osallistua näyttelyihin näytteilleasettajana tarkoittaa sitä, ettei näytteilleasettajana voi olla läsnä näyttelyssä, johon on ilmoittanut koiran, eikä hän voi esittää koiria missään näyttelyssä kiellon aikana". Hetkinen... lukekaapas tuo tulkinta ajatuksella. Voiko tuon tulkinnan mukaan näytteilleasettamiskiellossa oleva henkilö jatkaa aivan rauhassa koiriensa ilmoittamista näyttelyihin? Jep jep! Arvatkaas millaisen myrskyn tämä tulkinta salissa aiheutti. Kurinpitolautakunta ei tällä tulkinnallaan halua rankaista koiraa. Se (koira) voi edelleen jatkaa koiranäyttelyharrastustaan. Eihän se ole sen koiraparan vika jos omistaja on pahvi, typerys, huijari tai vaikkapa eläinrääkkääjä. Toisen kerran jepjep! Yritän kuvitella tilannetta, jossa koira kinuaa omistajaansa laittamaan allekirjoituksensa näyttelyilmoittautumislappuun kun nimenomaan koira sinne niin kovasti tahtoisi mennä. En vain onnistu tässä millään. Liian kuvitteellista.

Terve, yhteiskuntakelpoinen koira oli lounastauon jälkeisenä teemana. Luennoijina olivat Kennelliiton luonnetyöryhmän jäsenistä mm. Erkki Aarnio, Riitta Liimatainen ja Tuire Kaimio.

Erkki Aarnio esitteli meille kivan kuvasarjan saksalaisesta lapsille tarkoitetusta oppaasta, jonka aiheena oli esitellä kuinka koirien kanssa ollaan ja elellään. Ensi keväänä Kennelliiton koiranpäivän teemana onkin "Kuinka lapsi kohtaa koiran", joten monta kivaa ideaa nousi asian tiimoilta mieleen. Paikallinen yhdistys nyt ainakin joutuu tämän ideatulvani kohteeksi, varoitus vaan.

Opaskoirakoululla työskentelevä Riitta Liimatainen kertoi tulossa olevasta MH-luonnekuvauksesta ja rotujärjestöille keväällä tehdystä kyselystä, jossa kartoitettiin eri rotujen luonteiden vahvuuksia ja heikkouksia. Kuten kalvolta saimme nähdä, osa rotujärjestöjen vastauksista on ollut kyllä melkoista puppugeneraattorin tuotetta. Millainen on koira, joka on luonteeltaan - KOROSTAN LUONTEELTAAN - rakastettava, hellä ja mitälie muuta ihQa dippadaata. On siinä työryhmällä tekemistä, että edes jonkinlaiset yhdenmukaiset ja asialliset termit saadaan vakiintumaan ja päästään puhumaan asioista asioiden oikeilla nimityksillä. Esille nostettiin myös työttömän koiran ongelmat. Koira, joka ei joudu ponnistelemaan sekä henkisesti että fyysisesti, ei voi hyvin. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Samaa mieltä olen myös siitä, että luonneasiat jäävät AIVAN liian vähäiselle huomiolle jalostuksessa. Yhdyn myös mielipiteeseen, että yletön arkuus on sairautta. Eläinsuojelulakikin kieltää tarpeettoman stressin aiheuttamisen eläimelle. Mikäli jalostuksessa ei puututa luonneominaisuuksiin ja arkuuden olemassaoloa vähätellään, syyllistytään kyllä nimenomaan tuon stressin aiheuttamiseen. Koira, joka pelkää asioita päivittäin, ei voi olla onnellinen.

Eläinkouluttaja Tuire Kaimio kertoi meille koirien käyttäytymisestä, pentujen käyttäytymisen muotoutumisesta eri ikäkausina ja siitä kuinka tärkeää kasvattajan luona vietetty aika on koko loppuelämän kannalta. Esillä oli mm. sijoitusnarttujen turhan aikainen vierottaminen pennuistaan. Saksassa oli tehty ihan oikeaa tutkimusta saksanpaimenkoirilla näistä vieroitusasioista ja oli todettu, että aikaisemmin vieroitetut pennut olivat sairastelevampia, kuolleisuus suurempi ja aikuisena koirat olivat helpommin eroahdistuneita ja ylivarovaisia. Kasvattajien tulisi myös tarjoilla pennuille muitakin elämänkokemuksia kuin pentuhuone ja piha-aitaus plus ne satunnaiset pennunkatsojavieraat. Noh, nämähän on kaikki selvää pässinlihaa kaikille kasvattajille, eikö? No jos ei ole, hipihipi kuuntelemaan Tuikun luentoa aiheesta!

Koko luonnetyöryhmän viestinä oli, että luonne on TÄRKEIN koiran ominaisuus. Hyvin lähellä ja siihen sidoksissa on myös koiran kokonaisvaltainen terveys ja kaukana kaukana kaukana tulee sitten se ulkonäkö eli ne pikkuiset yksityiskohdat, jotka tekevät koirasta sen näköisen kuin se on. Olisi myös hienoa jos jokainen osaisi vastata rehellisesti ja oikeilla termeillä kysymykseen: "Minkälainen koirasi OIKEASTI on". Harva tosin siihen kykenee ja vaikka kykenisikin termistön osalta, rehellisyys jää usein vaaleanpunaisten prillien ja kestohymyn taakse. Vielä harvemmin kyetään kertomaan minkälainen jonkun rodun luonteen tila oikeasti on. Tietoa siitä on yksinkertaisesti aivan liian vähän.

Noita luonne- & käyttäytymisjuttuja olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan. Aikataulu tuli vastaan ja vuoroon päästettiin veroasiantuntija Juha Laitinen. Ennakkoon ajateltuna yhdistyksen verotus on aiheena niin kuiva, että kieli tarttuu kitalakeen jo pelkästä ajatuksesta, mutta väärässä oltiin ja pahasti. Tuo tyyppi veti luennoitsijana vertojaan jo Marjatta Snelmannillekin. Vakavanoloinen kaveri lateli tilannekomiikkaa täyslaidallisen, ja verotuksesta tuli oikeastaan aika hauska asia. Käsittämätön viihdepläjäys ja täynnä asiaa. Nämä luentodiat saamme omiin sähköposteihimme joskus aikanaan. Niissä oli niin paljon asiaa, että sisäistäminen oli sula mahdottomuus tuossa ajassa.

Päivän lopuksi Kennelliiton hallitus istui piinapenkkiin valtuuston eteen. Kysymyksiä tuli yksi jos toinenkin, mutta mitään maatamullistavaa ei kuultu tai nähty. Kari Järvinen valisti meitä siitä, missä mennään yhteispohjoismaisten näyttelysääntöjen kehittämisessä ja tämänkin tiimoilta virisi kovasti keskustelua. Jonkin verran esillä oli seuraavan päivän valtuustokokouksen asiat ja pisin keskustelu käytiin ehkä aiheesta purut vs. kansalliset lajit ja niiden arvostus. Kehän kiertämiseksihän se tietenkin meni - kuten aina.

Iltasella ruokailtiin hienoina hienosti peuranpaistia ja huuhdottiin se viinillä alas. Jälkkärinä kahvit ja konjakit, mitäs muuta. Ennen kymmentä laahustettiin hotellihuoneisiin silmät ristissä ja unta ei tarvinnut päivän tietotulvan jälkeen kauaa kutsua. Nukuin kuin tukki, uppotukki.

Kokous, sunnuntai

Kokouksessa äänestettiin urakalla. Se tosin olikin tiedossa, sillä paljon oli henkilövaaleja tiedossa. Ensimmäinen äänestys käytiin hallituksen puheenjohtajasta. Helena Suni voitti Kimmo Nokelaisen äänin 79-36. Hallituksen jäseniksi pääsivät Kimmo Nokelainen, Marja Talvitie, Lauri Rosted ja Helena Sunin vapaaksi jättämälle paikalle Pertti Korhonen. Kurinpitolautakunnan puhikseksi ehdolla olivat corgiseuran ex-ex-ex puhis Sinikka Mäkelä, nyk. toimikunnan puhis Janne Yli-Kauppila ja Kennelliiton ex-lakimies Mika Leppinen. Eka kierroksella eniten ääniä saivat Mäkelä & Leppinen, mutta koska Sinikan äänisaldo ei ollut kokonaisäänimäärästä yli 50%, suoritettiin uusintaäänestys. Sen voitti Sinikka äänin 67-53. Kurinpitolautakunnan jäseniksi valittiin ilman äänestystä kaikki kuusi ehdokasta: Olavi Elo, Hannes Heiskala, Lauri Tervonen, Mika Leppinen, Satu Tanner ja sokerina pohjalla "meijjän" Anneli Sarkkinen.

Noiden henkilövaalien suurin hupi on mielestäni henkilöitä esittäneiden kommentit ja perustelut. Mahtavia huumorilla väritettyjä tietopläjäyksiä! Hallituksen osalta minulla itselläni jäi vähän tuumausmyssyyn, kun näyttää olevan hallitukseen "pääseminen" kiinni siitä onko a) eläkkeellä (aikaa istua kokouksissa?) ja  b) koiraharrastusvuosia takana enemmän kuin minulla ikää (vuosien määrä tekee ihmisestä pätevän?). Joo, varmaan osin ihan päteviä kriteereitä, mutta edes hiuksenhieno nuorennusleikkaus ei olisi pahitteeksi. En tarkoita tällä sitä, että koko sakki pitäisi panna vaihtoon, mutta edes yksi tulevaisuutta edustava nuorempi henkilö sinne pitäisi saada. Ehkä tässä olisi hyvä aloittaa vuoden mittainen vaalikampanja ja jo ajoissa. Mitään muuta ei sitten tarvitakaan kuin katu-uskottava ehdottajapersoona, veretseisauttava kannatuspuheenvuoro ja paljon hyvää tuuria.

Kennelliiton valtuusto on yleiskokouksen jälkeen tärkein päättävä elin organisaatiossa. Näin me ainakin ollaan ymmärretty tämä asia. Nyt saimme kuitenkin tuta siitä, että loppupelissä me ei ollakaan minkään erikoisalan asiantuntijoita ja meidän pitäisikin hyväksyä asiat kyseenalaistamatta niiden demokraattista päättämistä ja esilletuontia rotujärjestössä. Asiaa sen kummemmin erittelemättä, on hyvin erikoista, että rotujärjestön hallituksen esitys, josta kentällä ei kuulemma edes tiedetä, menee sekä hallituksessa että valtuustossa läpi. Kyseessä kuitenkin oli melko suuri asia, josta valtaosalla jäsenistä oli mitä ilmeisimmin eriävä mielipide pikkuisen hallituksen kanssa. Karseaa ajatella miten isoja asioita hallitus, siis se rotujärjestön toimeenpaneva elin (jonka voi vuosittain valita vaikka minkälaisella junttakokouksella), pystyy näköjään läpi runnomaan ilman että jäsenistöllä on asiasta edes vihiä. Noh - hyväksytyksi tuokin juttu valtuustossa tuli, vaikka me pieni oppositio koitettiin olla eri mieltä. Tai ei me siitä asiasta oltaisi eri mieltä oltu, jos se olisi tullut hallituksen ja sitä kautta valtuuston käsittelyyn rotujärjestön YLEISkokouksen kautta. Se olisi ollut kokonaan eri juttu se!

No mittees itseä kiinnostavaa tuolla valtuuston kokouksessa hyväksyttiin? Listaan kuuluu mm. uudet agilitysäännöt, paimennuskoesäännöt, uudet rekisteröintimaksuluokat ja uusi PEVISA-ohje, joka mahdollistaa perinnöllisten ja vikojen vastustamisohjelmat mm. indekseihin tai DNA-mutaatiotesteihin perustuen. Uusi PEVISA-ohje astuu voimaan 1.1.09, mutta siihen tulee puolen vuoden siirtymäkausi, jotta ne pentujen teettelijäressukat, jotka eivät pevisassa olevia koiriaan tutki ENNEN astutusta, saavat vielä pentunsa rekisteröidyksi. Aikaisempi ohjelma on sallinut joillakin roduilla pevisa-tutkimuksien teon pentuja rekisteröitäessä. Uusi ohjelma lähtee siitä, että kyse on jalostuksesta ja jalostusta ei tehdä pussi päässä astutellen ja jälkikäteen tutkiskellen. Viisasta, suunta oikea!

Kokous päättyi kuin ihmeen kaupalla ajoissa ilman, että meidän tarvitsi karata sieltä kesken pois. Lentokentälle kiertelimme ja kaartelimme Annelin kauhuksi Hesan keskustan kautta, mutta kyllä me loppujen lopuksi oikeaan osoitteeseen päästiin. Kentällä ei kauaa lorvailtu. Nippa nappa ehdin ostaa Jennille pikku tuliaisen ja juosta koneeseen. Oulunsaloon laskeuduttiin 20.20 täysin aikataulun mukaisesti. Lunta tuli ja vain pukki ja porot puuttuivat kentän vastaanottokomiteasta. Tunnelma oli niin jouluinen.

Reissu oli tietyllä tavalla luonnollisesti rankka, mutta hyvin antoisa. Matkaseurassakaan ei ollut valittamista ja seura kokouspaikalla oli parhaasta päästä. Terveisii vaan kaikille! Kennelpolitiikka on... noh... se nyt vain... ON ;-)