Messari on sitten lusittu tältä vuodelta. En kyllä yhtään käsitä mikä sinne saa vuosi vuodelta lähtemään, vaikka samanaikaisesti se vuosi vuodelta kiinnostaa vähemmän. Ei kai sille ole muuta selitystä kuin huisin kallis perinne ja sen vaaliminen TAI sitten mukava matka ystävän kanssa ystävän luona piipahtamaan. Veikkaan hyvin voimakkaasti tuota jälkimmäistä. Kiitti Aaapi matkaseurasta ja Katri majoituksesta!

Lähdettiin Annen kanssa perjantain puolella puolilta öin ajelemaan. Inhoan tuota nelostietä kaikkine mäkine ja mutkineen ja tuo Vihanti-Pulkkila väli aiheuttaa mulle näppyjä. Siksi reittivalinta kulki Seinäjoen ja Tampereen kautta ja joutuisastihan tuo matka menikin. Tampereen kupeessa otettiin tirsat ja herättiin hoksimaan, että navigaattorin kello oli kesäajassa ja meillä olisikin melkoinen hoppu. Löpökin keksi loppua just sopivasti, että piti vielä tankillekin pysähtyä. Ehdittiin kuitenkin ihan kelvosti bortsukehän laidalle ennen Cinin vuoroa. Rumat ne karvoilla koreilee, totes Cini ja ravas ittensä junnuvoittajaksi. Paras narttu -kehästäkin tuli hienosti 4. sija. Onnittelut!

Jannun vuoro tulisi puolen päivän jälkeen. Tuota H-hetkeä odoteltiin kaikessa rauhassa bobtail-kehän reunamilla ja oli hyvin jännä seurata rotua jota a) ei ole ennen katsonut ja josta b) ei taatusti ymmärrä yhtikäs yhtään mitään. Saattoi siinä kommenttimmekin olla luokattomia ja typeryyden värittämiä, mutta samapa se. Saa sitä kysellä jos tuntuu siltä.

Jannukin makoili sivistyneesti jaloissani aina omaan vuoroonsa saakka. Vähän ennen piti koittaa ottaa siitä suurimpia höyryjä vähemmäksi, mutta koska Messarissa ei paljon hikilenkkejä tehdä tai aivotoiminnan hidastuttavaa jälkeä poljeta, laihanlaiseksi jäi Jannun virtojen vähennys. Sen mukaista oli sitten kehäkäytöskin, mutta mulle on yks ja sama mitä sen sekoilusta ajatellaan, kunhan vain sillä on kivaa. Mulla tosin valui varmaan välillä tuskanhiki ja tuomarikin sai ottaa mojovan otteen poskivilloista saadakseen papparaisen hetkeksi kuosiin (onneksi on rottispesialisti niin osaa käsitellä näitä äijjiäkin topakasti).

Tässä kohtapuoleen 9-vuotiaan Jannun arvostelu: "9-vuotias, iloisesti esiintyvä veteraaniuros, joka on edelleen erinomaisessa kunnossa mutta työläs esitettävä! Erittäin hyvä pään muoto, oikea purenta. Hyvin kannetut korvat. Hieman karvattomat silmänympärykset häiritsevät. Erittäin hyvä kaula & ylälinja. Luustoa voisi olla ripaus enemmän. Kohtuulliset käpälät. Hyvä runko & takakulmaukset. Ikäisekseen vallan erinomainen liikkuja, joka kantaa itsensä hyvin."

Jep, semmonen on meidän Jannu!

Tyyppi sai ERI:n ja siitä tuli ROP-veteraani. Parasta urosta valittaessa se sijoittui hienosti kolmanneksi vallattomasta käytöksestään huolimatta. No pittää se edes yksi ilopilleri siellä kehässä olla heilumassa. Tuo ROP-veteraanius muuten taisi tehdä siitä rodussaan vuoden voitokkaimman veteraanin vuodelta 2008. Pelleillenkin pärjää kun on palikat kohillaan ;-)

2151921.jpg
Jannu tiukassa niskavillaotteessa. Ei seiso hyvin ei, mutta on sentään
kaikki jalat matossa. (kuva Zaparo)


Paras uros kehän aikaan mua sieppasi kummalliset kommentit kehän laidalta. Mä olen aina luullut että kehäsihteerit pyörittää kehää sisäpuolelta ja yleisö pitää jotsilleenkin naamavärkkinsä supussa tommosista asioista, mutta kaikki on kai koettava. Sen verran uskallan omassa blogissani ladella, että enköhän minä satojen kehäkäyntien jälkeen (kierroksia ei edes lasketa) ihan vallan hyvin tiedä mihin mun pitää koirani tuomarin tahdon mukaisesti kehässä juoksuttaa. Ei siitä huolissaan tartte muiden olla.

Jannun suoriutuessa ulos kehästä, loppui mulla mystisesti kiinnostus kehän kulkuun. En mie tiedä mikä mulla on, mutta jotenkin koen, että kaikki se mitä tahtoo nähdä on jo nähty ja se mikä ei itseä kiinnosta kuuluu kategoriaan, jota ei edes tahdo nähdä. Niin kai se on. Mulla on vissiin joku menopaussi tällä saralla, mutta pääsinpähän tekeen pikkusen shoppinkia. Ei mitään isompaa, mutta yksi joululahja ja edullinen hierontakirja plus jotain merkityksetöntä krääsää tarttui hyppysiin. Royal Caninin osastolla vielä lahjustivat meitä kasviskerholaisia.

Kolmen jälkiin kuuluttivat, että ryhmiin kokoontumiset alkaa ja sittenpä olikin yhtäkkiä kiire. Jannu piti juosta yläkerrasta alakertaan ja odottelemaan kokoomakehiin päästämistä. Ekassa sakissa sinne päästiinkin ja sitten odoteltiin, odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin. Otti melko tovin ennen kuin edes tuomari saapui esiarvostelua tekemään ja kun hän viimein saapui, hän tekikin sitä sitten oikein isänmaan kautta. Jannu oli tässä vaiheessa kehittänyt itselleen yhteistyökykyisen vaihteen ja se esiintyi oikein hienosti. Ison kehän valoihin ja musiikkiin päästyämme jopa LOISTAVASTI. On sitä ihana viedä kun se tuolleen "nousee" päästessään juoksemaan kunnon vauhdilla kunnon kehään. Eihän sieltä tietty sijotusta tai jatkopaikkaa tullut, mutta samapa se sille. Tohon on totuttu, joten ei pety jos ei mitään odota.

Tuosta juoksemisesta käytiinkin kokoomakehässä monen monta "keskustelua" muiden koiranesittäjien kanssa. Aina väkisin puskevat corgeja sinne peränpitäjäkaartiin kun jalat on noin lyhyet. Kissanviikset - uskallan väittää, että ne pari huiskumoppea ryhmäkehässä meidän edellä tulisivat kierroksella värvätyiksi jo kehän puolikkaassa jos vain samalta viivalta lähdettäisiin. Minä lylleröinä ne corgeja pitää vai onko se niin, että mulle on aina siunaantunut vain niitä juoksijasukusia?

Näyttelyn jälkeen suunnattiin umpiväsynä Katrille ja syöpästiin jumalaisen hyvää keittoa. Tovin elpymisen jälkeen hypättiin autoon ja suunnattiin Jennille viettämään CardiCan:n pikkujoulua. Ilta sujui mukavasti jutellessa, syödessä ja toimintaa suunnitellessa. Kiva oli nähdä tuttuja ja uusiakin tuttavuuksia. Terkut kaikille!

Puolilta öin oltiin takaisin Katrilla. Anne nukahti nanosekunnissa, mie siinä vaiheessa kun laskin päätäni tyynyyn. Jannu hyppi jossain vaiheessa aamuyötä mahan päällä ja näin jälkikäteen ajateltuna se taisi herätellä meitä ihan järkiaikaan siinä onnistumatta. Kun lopulta päätin, että nukkuminen riittää, Anne epäili kellon olevan "jotain seitsemän". Totuus oli toinen ja tiuku kävi puolta yhdeksää. Se siitä meidän ysiltä matkaan -ideasta!

Katrin kanssa päätettiin kuvata Jannua ja Tärppä-tytärtä kun päivä valkenee ja Anne käytti saman ajan kaunistautumiseen. Koskaanhan ei voi tietää milloin tosiflaksi käy ;-) Eikös niin? Oisko kello ollu lopulta jotain 11 kun starttasimme kohti Tamperetta, josta meidän piti noukkia Annen Irlannista lomailemaan saapunut velimies liftille. Ennen Tamperetta poikettiin kuitenkin Lempäälän Ideaparkissa ja...

.... SE OLI VIRHE! Ei "ihan" ehditty kahdeksi Timoa hakemaan, ei kolmeksi, ei neljäksikään. Viideltäkin vielä oltiin kassien kanssa Ideaparkissa ja ostoksia tehtiin vielä kuudeltakin. Lohtu asiassa on kyllä se, että eipä tarvi enää lahjoja ostella!

Kun Timoparka viimein pääsi sulloutumaan TIO:n takapenkille, kello kävi sellaisia lukemia, että kotiintuloaikaa ei uskaltanut edes laskea, vaan piti tyytyä toteamaan, että kotona olin 00.30 maanantain puolella. Se siitä viikonlopusta ja levosta :-D

Treenit

Laihanlaista sillä rintamalla :-(

Viime viikolla jäi Tupostelut väliin. Millonkahan lie olen jättänyt treenit väliin? Oli kertakaikkisen pakko hommata kotihommia, jos aikoi viikonlopun olla lietsussa. Tuon illan aikana saatiinkin Jennin säilytysjärjestelmä pystyyn ja osa Jennin vanhoista huonekaluista pois tilaa viemästä. Vielä on paljon tekemistä, mutta jospa se tästä iloks muuttuu vielä ennen Joulua.

Tällä viikolla menen Tupokselle vain Femman kanssa. Konna pitää paussia lääkärin määräyksestä ja suosituksesta. Konna se on niin kiltti miekkonen, että tämmöset lomatkin osaa ajoittaa viisaasti.

Misiu

Tyyppi tepsuttaa reippaasti lenkkinsä ja on niin villi, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Sen hypyt on kohta kuin tolla Luvalla: paikaltaan ilmaan ja 360 astetta kierrosta akselin ympäri. Ravi on edelleen suurimmaksi osaksi hukassa, mutta muuten liikunta on voimistunut ja sillä on edelleen kivat kinkut takajaloissa. Hieromisen aikana se rentoutui jo aika hyvin ja refleksit pelaa. Meillähän on aikaa parannella kaikessa rauhassa, joten se me tehdään!

Mittauksia

Katti 30 cm, Luva 37 cm ja Nörtti 60 (mitähän tuolla viimeisellä tiedollakin teemme?).