Femma

Tupostelua torstaina glögin, pipareiden ja suklaan kera. Mässäilyn lomassa testailtiin ensin kaksi erilaista tapaa ohjata tietty kuvio ja Minna kellotti. Tuolla 5 esteen pätkällä (puomi, aita, putki, aita, putki + kurvelot päälle) Femmalla tuli eroa jo 0,5 sekuntia ohjausmenetelmiä vaihtaessa. Hmmm... kunpa osaisikin kisoissa valita ne kulloinkin nopeimmat konstit.

Treeneissä oli paljon pujoa meidän heikommalta puolelta. Kyllä se Femma jo osaa jollain asteella senkin puolen kun minä en hoppua ja annan sen rauhassa tehdä.

Ajatuksena oli myös vääntää vaikka väkisin nollia. Osa vääntämisistä onnistui, osa ei. Mikähän siinä on kun treeneissä niin kovin helposti heittää läskiksi kun tulee eka tökki. Ihan turhaan opettaa koiralleen, että homman voi keskeyttää kun ohjaaja mokaa hitusenkaan. Selkärankaa Jossu nyt! Selästä tulikin mieleen, että taas on ollut kipeänä mokoma kapistus. Torstaina Tupoksella sai taas tuta siitä kuinka yhtäkkiä vain jalat loppuu. Sitä ikäänkuin ajatuksissaan juoksee jo ties missä, mutta kuitenkin vain huomaa olevansa tuskaisena melkein paikallaan. Pitänee taas panna tarkkailuun tuo selkä ja jos ei muu auta niin on pakko nöyrtyä hakemaan se tuki takas vaatteiden alle hiostamaan.

Kontakteilla se oli taas super-kääpiö! Että se on ihana otus kun juoksee esmes tuon puomin alastulonkin alas asti vauhdin hidastumatta. Sunnuntaina maneesilla näytettiin sillä mitä tarkoittaa juoksukontakti ja Femma hallitsi homman, vaikka suuntasin puomilta reippaanlaisesti sivuun ja jätin Femman hoitelemaan alastulon ihan ilman mitään varmistelua. Näytti toimivan ja minä olin niii-iiin ylpeä, että teki mieli huutaa ilosta kovaa. En kuitenkaan kehdannut kun on jo riittävästi muutenkin kahjon paperit ;-)

Katti

Katti kävi viikonloppuna kaupunkivisiitillä. Neitokainen yritti pontevasti veikkauspisteeseen, alusasukauppaan ja Marimekon liikekin tuntui kummallisen kutsuvalta. Käppäiltiin tovi kävelykadulla, mutta koska ihmiset tai muu kevyt liikenne eivät ole sille mikään ongelma, paineltiin Kirkkokadulle kuikkimaan autoja ja Kattihan kuikki... voi penteleen elikko. Työmaata tässä autonjahtaushalussa riittää. Erityisesti takaa tulevat autot on sille saalis nro1.

Sunnuntaina se pääsi agiharkkaajien rataantutustumisen aikana juoksemaan puomia. Ensimmäinen yritys oli hyvin varovainen. Keinulle karkaaminen ja lentokeinu eivät tehneet sille kyllä lainkaan hyvää. Onneksi tuo varovaisuus jäi kuitenkin vain tuohon ensimmäiseen suorituskertaan ja loput puomit meni jo tutulla "saankojomennänyt-nyt-nyt" kyttäysinnolla. Alastulot oli kivoja. Treenikerran lopuksi se pääs vähäsen leikkimään Vätys-veljen kanssa. Terkkuja veikkapojalle!

Luva

Luva on harjoitellut istumista ja maahanmenoa. Jooh, ollaan VÄHÄN jäljessä siitä mitä ajateltiin sen tuossa iässä osaavan, mutta toinen on mieleltään vielä niin vauva, että paree nyt vain hissunkissun näitä tämmösiä asioita kokeilla. Keskitytään leikkimiseen, namikäden seuraamiseen ja pinnan kasvattamiseen älypelin avulla. Tai no, sekin pelaaminen meni niin, että Luva nosti palikat ja Titus pölli aina namit niiden alta. Kohtuullisen hyvä YYA-sopimus... Tituksen kannalta.

Kattin tavoin sekin kävi kartsalla pörräämässä sanan varsinaisessa merkityksessä. Jokainen vastaantulija loi siihen huvittuneen katseen. Osa koitti peittää hymyään ja osa naurahteli aivan ääneen. En tiedä pitäisikö minun olla nolona vai ylpeä. Karvanaama sinkoili hihnassa joka ilmansuuntaan. Pelostako? No ei sitten niin lainkaan! Sillä vain oli aivan liikaa ihania ihmisiä, ihania avoimia kauppojen ovia, ihania polkupyöriä, ihania puistonpenkkejä, ihania, ihania, ihania, ihania... IHAN KAIKKEA. Kaikki oli sairaan siistiä! Päätin siinä sekaisin menneen kompassin lailla pyörivän Luvan hihnan päässä tepastellessani, että se elikko on oikeastaan jopa terapeuttisen hauska otus. Oiskohan sille käyttöä jossain masennuspotilaiden kerhoilloissa?

Fyra

Musta kehitti itselleen juoksun. Voihan pöh! Juuri kun olin ajatellut, ettei meillä juoksuh*lv*ttiä ole ennen vuoden vaihtumista niin tässä sitä ollaan. Ei siis mitään uutta auringon alla treenien suhteen.

Misiu

Me juostiin Misukan kanssa toissapäivänä kovaa. Lenkin päätteeksi spurtattiin kahden pätkän verran ja voi että Misiu nautti vauhdista. Lumeen jäävistä tassunjäljistä voi päätellä sen nostelevan jalkojaan tehokkaammin. Vasen takajalka on oikeaa heikompi ja tahtoo tehdä huolimattomampaa liikerataa ja toisinaan lumeen jää sellainen kaareva raappausjälki siitä kun varpaankärjet ottaa maahan. Sänkipellon ohuella lumella ollaan käyty kahlaamassa ja jalkojen koukistamisia voimistamassa. Se varsinainen aito ja oikea ravi on vielä hukassa, mutta tasapaino ja kropan hallinta on päivä päivältä parempi. Toivossa elellään ja ensi kesää ja uimakelejä odotellaan enemmän kuin innolla.

Joululahjaksi se saa pääsyn makkariin vapauteen. Häkitys saa riittää. Aitaamme sängyn kompostikehikoilla niin, ettei se pääse hyppäämään mihinkään. Veikkaan ettei Misiu ole lahjasta pahoillaan.

Muuta mietettä

Vedin sunnuntaina vuoden viimeiset treenit Maneesilla. Viikon päästä leikitään kilpailemista Käpälämäen Kunkku -kisan merkeissä. Ensimmäisessä ryhmässä oli paljon koiria ja toisessa ryhmässä vain kolme. Jälkimmäistä ryhmää tuntuu riivaavan tarttuva tauti nimeltä juoksuaika.

Muokkasin Seinäjoen "mujusradasta" meidän putkimäärälle sopivan koukeron ja pistin jengin juoksemaan. Eka ryhmä juoksi radan ensin kisamaisesti. Kolme taisi päästä hylkäämättä maaliin; Jenna nollaili Nillalla ja Ornellalla ja Kati otti vain vitosen Reiskalla, HYVÄ! Muillakin oli hyviä pätkiä, mutta vauhdin tiimellyksessä tuppaa niin helposti unohtumaan se, mitäs sitten suoran jälkeen tehdään kun tulee käännös. Toka kiekalla sitten paikkailtiin jokaiselta niitä heikoimpia osa-alueita. Meni vähän yliaikaa jälkimmäisen ryhmän puolelle, mutta minkäs teet. Kiitti "tähtösille" kun jaksoitte odotella esteiden kantamista ja autoitte meitä hallille jääneitä KOVASTI! Kakkosryhmän kolmikko tosin sai varsinaista tehotreeniä kun sen ryhmän kanssa paloiteltiin 19 esteen rata 4 pätkään. Väännettiin, käännettiin ja keksittiin uusia ratkaisuja. Kiva oli paneutua koutsina olemiseen. Onhan tässä jo tovi vierähtänytkin viime maneesikerrasta.

Olin vissiin ollut kilttinäkin, kun autoon ilmestyi pari pakettia ryhmäläisiltä. Kiitokset löytävät varmaan tiensä sinne minne ne kuuluvatkin ;-) Olette ihania!

Nyt meillä yritetään saada joulua käyntiin. Vielä huomenna töihin, mutta ans kattoo mihin aikaan sieltä pääsee kotiutumaan. Parhaimman joululahjan sain tänään töistä lähtiessäni kun ilma oli kuin jouluelokuvista. Pieni pakkanen, lumisade ja valkoiset puut, noinko sitä saadaan pitkästä aikaa oikea valkoinen joulu?