Maanantai meni sumussa ja jännityksessä. Pelkäsin Misiun RTG-kuvien tuomaa tietopläjäystä tosissaan ja ajomatka Raahesta Ouluun meni vakavissa merkeissä. Tapsa oli mukana "kaiken varalta" jos löydökset ovat niin huonoja, että... en voi edes sanoa SITÄ ääneen... päätelkää itse.

Misiu tepasteli Akuuttiin reippaasti ja puntari näytti 16,5 kiloa. Olin hiven ihmeissäni, sillä kuvittelin Misiun lihasmassan kadonneen jonnekin ja painon alentuneen reippaasti. Tuo 16-17 kiloa on ollut sen sporttipaino jo useamman vuoden.

Eläinlääkäriksemme olimme saaneet Tottin hovilääkäri Sarin, joka ensi töikseen joutui kuuntelemaan luentoni siitä mitä on tapahtunut, milloin, miten hoidettu ja miten on vointi kehittynyt. Mitäs kysyi! Seuraavaksi Sari tutkiskeli Misiun refleksit ja olin itsekin aika hämmästynyt siitä, miten hyvät ne itseasiassa olivat. Polven napautuksessa jalat toimivat välittömästi ja tomerasti. Varpaan välien nipistyksistä Misiu oli suorastaan närkästynyt ja veti kinttujaan vauhdilla pois. Korjausrefleksit olivat kohtuulliset, toinen ehkä hiven hitaampi kuin toinen. Korjasi kuitenkin, se on pääasia. Lattialla tehtiin vielä kokeita etutassuille ja ne toimivat moitteettomasti. Sivusuunnassakin Misiu korjasi tasapainoaan hyvin jahka se tajusi, ettei sen tarvitse siitä otteesta katolleen heittäytyä. Hauska ukkeli! Häntä heilui koko tutkimuksen ajan ja Sari sai aika monta mojovaa pusua. Miten tuo voi olla kipeänäkin noin hyvällä tuulella? Misiu aristi lannerangan lihaksia. Se osoitti sen vain hiuksenhienolla levottomuudella ja katseen harhailulla. Kyllä sai olla tarkkana. Tokihan se myös näytti peitsi-päkityksensäkin. Ei ravaile ei, ei ainakaan mielellään.

Misu sai unipiikin ja siirryttiin odottelemaan kuvaushuoneeseen. Tovi siinä meni, että ukko torkahti. Annoin luvan kuvata niin paljon kuin on tarvis ja mitä vaan on tarvis. Minut kutsuttiin katsomaan valmiita kuvia ja ylläri oli melkoinen, kun huomasin katselevani kuvia tietokoneruudulta. Digiröntgen, WAU! Sivistys on saapunut pohjolan perukoille eläinlääketieteessäkin.

Misiu oli kuvattu kirjaimellisesti päästä hännänpäähän. Kalkkeumaa löytyi kolmesta nikamavälistä: C3-C4, Th10-11 ja Th11-12. Lisäksi hiuksenhieno arvelu siitä, että nikamavälit Th12-13 ja Th13-L1 voisivat olla hivenen kaventuneet. Mitään selvää kaventumaa ei kuitenkaan ollut, mutta jos on, tuo voi kuulemma olla merkki mahdollisesti alkamassa olevasta kalkkeutumisprosessista. Selkä ei siis ole ihan prima, muttei nyt mikään katastrofikaan. Nikamat olivat yleisesti ottaen siistit, siistissä ja tasaisessa rivissä ja tasaisin välimatkoin. Ei silloittumia, murtumia tai kasvaimia. Kiitos! Tämä huojensi, vaikkei Misulle ihmeparannusta tuonutkaan. Uskomattomissa tuskissa ollutta mielikuvitusta huojensi myös Sarin kommentit Misiun motoriikan ongelmien lievyydestä. No kyllähän mä itsekin omin silmin näen, että se on jaloillaan ja jalat toimii, mutta silti, minkäs teet jos oma pää ei pidä?

Meillä ei vieläkään ole sitä varmaa diagnoosia, mutta hoidellaan lievänä välilevytyränä. Jatkamme siis levolla ja levolla ja levolla. Liikunnan määrää ei hirmusesti nyt lisäillä ja fys.terapia aloitellaan kun vointi kohenee. Varovaista hierontaa tehdään kotosalla lanneosan lihasjumien aukaisemiseksi ja voin kyllä sanoa, että jumissa onkin - melko reippaanlaisesti. Mielen virkistämiseksi pikkupuuhastelua aivoille ja raitista ilmaa ilman rasitusta. Tämä viimeksi mainittu onkin toteutunut nyt loistavasti. Etupiha on peilijäällä, joten lenkkeilyn yrittäminen on sulaa hulluutta. Misiun kanssa ollaankin tepsuteltu takapihan koirapolkuja ees taas ja tutkittu meidän koirapoppoon jättämiä merkintöjä suurella hartaudella. Misiu on ilmiselvästi nauttinut näistä takapihalenkeistä ja niille jotka eivät vielä tiedä, tuossa takapihassa on kokoa 6000 neliötä aidan sisäpuolella. Saa siihen askeleita mahtumaan ihan köpötellä asti. Ei täällä aivan liikkumattomissa olla.

Tänään se sai uuden purulelun kokoelmiinsa. Multa ei kohta kannata kysyä mitä aivotoimintalelua meillä ei vielä ole. Valikoima on aika kattava.

2116978.jpg
Misiu ja uusin pureskelulelu. Nuo ruskeat kiekot pitää tuolta välistä nakerrella ja se ei tapahtunut ihan nanosekunnissa ainakaan ensimmäisellä kerralla.

Treeneistä kerron kun ehdin. Tässä vaiheessa riittää tieto siitä, että treenailtu on.

Loppuun vielä kuva Luvasta, josta on tullut ISO tyttö. Sillä on ollut schapena olon merkkihetki, melkein kuin rippikoulu. Se on saanut ensimmäisen....

2116985.jpg
... PONSKARIN!!! (ja Nörttiä hävettää)