... kun joulu, joulu oli meillä.

Mutta eipä ole enää! Eilen valui hanget räystäistä ja viime yön pakkanen toi mukanaan jään ja kaikki vielä vähänkään lumesta valkea on liukasta ja teräväreunaista. Se siitä sitten, mutta eipäs valiteta kun pitkästä aikaa joulu oli valkea ja tunnelma luonnossa sen mukaista.

smIMG_8402.jpg
Todistusaineistoa talven olemassaolosta

Aatonaattona kiirehdin töistä luontoon kuvaamaan sellaista ihmettä kuin aurinko. Yritys oli hyvä, mutta toteutus meni mönkään kun unohdin kamerani muistikortin töihin. Sitä korttia hakiessa arska alkoi ujostelemaan ja painui horisontin alapuolelle. Se siitä ilosta sitten, mutta sinnikkäästi puskin TIO:n kuitenkin tuonne montulle umpihankeen parkkiin ja laskin nelikon viilettämään. Mukana oli Luva, Katti, Jannu ja Fyra, jonka juoksu oli onneksi jo ehtoopuolella ja Jannun kanssa saivat aikaiseksi tuon asian tiimoilta sellaisen matsin, että loppulenkin olivatkin ilmaa toisilleen.

smIMG_8122.jpg
Luva kuikkii

Sinnikkäästi koitin kuvata niissä valo-olosuhteissa, mitä auringon jämistä avukseni tuli, mutta laihanlaiseksi jäi onnistumisprosentti. Lisäksi opin, että jos käyttää käsisäätöjä kokeillakseen kaikkea kummallista, kannattaisi ne asetukset laittaa vielä muistin aikana takaisin tuttuihin ja turvallisiin, jo aikaisemmin hyviksi koettuihin. Nyt sain tuta siitä, että lenkin jälkeen kuvia katsellessa joutui toteamaan, että tilanne olisi ollut täydellinen, kuva oli heikko ja epätarkka. Jos ilma olisi ollut kuin morsian, sapettaisi tuo vieläkin enemmän, nyt ottaa vain heikonlaisesti päähän. Mitään erityistä esiteltävää tuolta lenkiltä ei ole, mutta pukkasin silti otoksia kuvakoriin. Osa on huonoja, osa hyvin huonoja ja osassa on vain epäonnistunutta yritstä.

Aattona päästin itsessäni vallalle sen kovasti inhoamani aattostressin ja sen, että kaiken pitää muka olla "valmista" aattoiltana. En tajua mistä se ominaisuus kumpuaa! Nyt taas jälleen kerran lupaan itselleni, että ensi vuonna minä vain olen ja odotan iltaa (niinpä niin... ken uskoo...).

Koirat ulkoilivat pihalla tauottomassa "ketjussa" ja illalla ne olivat aivan valmiita makoilemaan puruluidensa kanssa sen aikaa kun me käytiin kääntämässä Joulupukin kelkka Mezzotiellä.

smIMG_8713.jpg
Joko SE tulee, joko SE tulee?

Jenniä jännitti pukin tulo kovasti, mutta koska Joulupukki tuntuu joka vuosi "pelkäävän koiria", jätti se pukki tänäkin vuonna lahjat yhteen huoneeseen. Yhden Mount Everestin verran niitä Jennille tulikin ja toinen mokoma ensimmäistä jouluaan viettävälle serkkupoika Juliukselle.

smIMG_8756.jpg
Lahjojen tutkimisessa pitää olla tarkkana

Koiratkin saivat omat pakettinsa. Maxille pukki oli pistänyt pakettiin hauskan ravun, mutta sen maallinen vinkuva vaellus päättyi noin 5 sekunnin käsittelyn jälkeen. Donna korjasikin sen sitten parempaan talteen pois kuleksimasta.

smIMG_8779.jpg
Jo on komia, rapu siis...

Joulupäivänä möllötettiin kotona. Edellispäivän ähky varmaan aiheutti sen, että liikkuminen sängyltä sohvalle ja takaksin oli laskettavissa urheilusuoritukseksi. Mihinkään muuhun ei kropasta kapasiteettia irronnut. Koirat ulkoilivat pihamaalla ja Misiukin sai kokeilla irtioloa etupihan pikkutarhassa. Hyvin sujui ensimmäinen "vapautus" raittiissa ilmassa.

smIMG_8871.jpg
Joulun synkkärisankari mietteliäänä

Femma juhlisti 3-vuotissynttäreitään tarjoamalla muulle nelivetolaumalle kotimaiset lihapöperöt. Jo on siitäkin aikaa juossut kun täällä Pirjon kanssa pentulootan ympärillä kontattiin viettämässä "erilaista joulua", jolloin sain kyllä sellaisen lahjan Tio-mammakoiralta, että joka päivä sitä lahjaa sekä ylistää että kiroaa ja juuri semmosista koirista minä tykkään. Lapatossut ei ole minun juttu.

Tapanina oltiin paljon ulkona. Joulupäivän onnistuneen vapauden jälkeen Misiu sai kokeilla vapaana ulkoilua takapihallakin. Ensin pahimmat höyryt tasoiteltiin lenkkeilemällä hetki tuolla tien päällä. Valjaiden irrottua Misulla olikin paljon tutkittavaa ja muiden jättämät viestit piti tietenkin "lukea" tarkoin. Kun hajumaailma oli selvitetty, se koitti ottaa parit kunnon ilokilarit, mutta minä tylsä keskeytin nuo riennot aina aika nopeaa. Nyt pitääkin alkaa tätä vapaana ulkoilua harjoittelemaan toden teolla. Misulla ei ole siinä mitään opettelemista, mutta minun hermorakenne vaatii harjaannuttamista siihen, että ehkei Misu hajoa jokaisesta kävelyaskelta nopeammasta askeleesta.

smIMG_8886.jpg
Tätä näkyä ei ole ollut sitten marraskuun 11. päivän.

smIMG_8918.jpg
Ei voi sanoa, että tyyppi olisi täyslevon jäljiltä kamalan heikossa lihaksessa.

Misukan ulkoilun jälkeen otin tokottelusession Fyralla. Viilasin pääasiassa luoksetulon pysäytystä, joka on kyllä alkutekijöissään, mutta ei kukaan ole seppä syntyessään. Ei edes Fyra ;-) Tokihan myös seurailtiin ja leikittiin luoksetuloja. Käskyjen "sivu" ja "liki" eri merkitykset ovat kyllä pikkumustan päässä kristallinkirkkaita. Hyvähyvä! Lopuksi otin sillä vielä pellolla esineruudun. Jätin sen paikallaoloon kun vein esineet (lastenkenkä, kintas ja narulelu) ja palattuani koiran luo, seurauttelin sitä hetken. Kaksi esinettä (kenkä ja kintas) tulivat hienosti ja innolla, mutta vimonen meinasi teettää työtä. Kutsuinkin sen pistolta pois, jottei mene huonoksi sellaiseksi ja kävin heittämässä kerran esinettä saadakseni viimeisenkin esineen varmasti onnistumaan ja näin kävikin.

Fyran lopetellessa esineruutuaan, pihaan kurvasi Luvan kasvismamma Riikka koirineen. Luva ja siskonsa Ruusu saisivat riehua itsensä (toivottavasti) tajuttomaan tilaan. Sitä ennen otettiin niistä kuitenkin kuvia, joskin sekin meinasi mennä enemmän riehuksi kuin söpöstelyksi. Joku viisas sanoisi nyt, että miksette riehuttaneet niitä ensin ja ottaneet kuvat sitten rauhallisemmista koirista, mutta kun nämä tukkakoirat nyt vain kannattaa kuvata ENNEN riehumista vielä silloin kun kutrit on kuivina.

smIMG_9022.jpg
Tämmösiä kuvia saatiin paljon...

smIMG_9043.jpg
... tämmösiä vähemmän.

smIMG_9069.jpg
Luva, Ruusu ja karvattomassa kuosissa oleva Nappi-äitee

smIMG_8987.jpgsmIMG_9004.jpg
Luva & Ruusu, sisko ja sen sisko

smIMG_9089.jpg
Kellon tarkkaa kaksosten elämää?

smIMG_9159.jpg
Voisiko joku kertoa miten tuo Ruusu oikein tässä kuvassa on?

smIMG_9306.jpg
Nyt viimestään selviää miksi tukkakoirat kuvataan ennen väsytystä.

smIMG_9151.jpg
Jepjep, niillä oli hauskaa.

Ja kun ulkoilun makuun oli kerran päästy, korkattiin samalla Jennin hiihto- ja meidän potkurointikausi. Jennin hiihtämisestä selvittiin kahdella kaatumisella ja hyvillä nauruilla. Potkurointiyritys jäi vajaaksi kilsan lenkiksi kun minä ihan aikuisten oikeasti sippasin. Ei vain jaksanut, ei mitenkään. Fyra-parka koitti kyllä urheasti vetää sen mitä se tohti, mutta myönnettävä on, että minä tarvitsen kunnon kohotusta ja Fyra vetoharjoituksia. Surkia esitys! Jenni taisi olla meidän potkuritriosta parhaassa vireessä.

Illalla otettiin Maijun kanssa saunasessio pitkän kaavan mukaan. Olipa mahtijuttu parantaa maailmaa saunan hämärässä koivuntuoksuisissa löylyissä (Mirbons-poppoolle kiitokset mieluisasta joululahjasta) ja pestä pää perinteisellä tervashampoolla. Tapsalle jätettiin kohteliaasti pari koivuhalkoa ja saatesanoiksi kerrottiin, että kannattaa saunoa sitten pikaisesti kun puut ja tulet loppuu aivan kohta. Reilua? No ei, mutta koska elämä nyt ihan reilua olisi ollutkaan ;-)

Tänään lauantaina jatkettiin teemaa "ulkoilu". Yritin urhoollisesti leikkiä pulkkamäkileikkejä, mutta koska se liukkaan mäen päälle pääseminen sai minulta jo pinnan nippa nappa napsahtamaan kireyden vuoksi poikki, tyydyin lopulta kuvaamaan hauskanpitäjiä mäen alta.

smIMG_9525.jpg
Kyllähän se alastulo aina menettelisi, mutta tuo ylösmeno aiheuttaa mulle tuskanhien vuoksi näppyjä. Tuo mäki oli OIKEASTI liukas.

smIMG_9379.jpg
Jihaaaaaaa! Kimpassa kivaa

smIMG_9424.jpg
mutta yksinkin menettelee.

smIMG_9540.jpg
Ja kuten Maijun pipossakin lukee "ei voida arvostella". Tyyli oli vapaa!

Tälle iltaa voisi tehdä vielä jotain viisasta tai olla tekemättä. Ulkona on niin liukasta, että lenkkeily on poissuljettu ajatus, mutta ehkäpä tovi Arkalasta lainatun ulkoisen kovalevyn kimpussa toisi viihdettä koko perheelle. Tovin minä yritin "vuoden agi"-tuloksia ruveta kasaamaan pistelaskuja varten, mutta koska KoiraNet edelleen pitää esimerkiksi meidän Femmaa juuri kakkosluokkaan nousseena (vimonen tulos elokuulta '08) ja moni moni muukin kisa sieltä vielä puuttuu, on muiden kuin nollatulosten todentaminen pistelaskuja varten täysin mahdoton tehtävä. Tuo nyt sinällään ei meidän poppoolla aiheuta ongelmia kun jokaisen kisakirjasta löytyy ne nollatuloksetkin mistä tulokset ilmoitella, mutta kun nuo pisteytykset voi olla siitä niin vekkuleita, että voitto vitosella voi tuottaa enemmän pojoja kuin "vain" nolla jämäsijoituksella. Nolla nyt ei ole koskaan "vain nolla", joten seuraava uudistus voisi olla näissä pistelaskuissa se, että vain nollasta tulee pojoja (vai voisiko?). Siihenhän tämä pistelaskun dead line tätä hommaa ajaa, mutta palveleeko se kannustavasti uusia lajin harrastajia? Kas, siinäpä sitten toinen näkövinkkeli. Mut hei... tärkeintähän näissä pistekisoissa on se, että pistelaskijat pääsevät hommiin mahdollisimman pian vuoden umpeuduttua. Viis siitä onko noita pisteitä mahdollista ko. dead lineen mennessä sitten ilmoittaa tai, mikä tässä tapauksessa erityisesti ihmetyttää, todistaa millään lailla. Mutta se, mikä nyt sattumalta on päätetty, pitää. Se pitää vaikka väkisin. Nih kerta!

smIMG_8276.jpg