Hähää pakkanen! Eipä sinussa ollutkaan miestä pilaamaan enää neljättä treenimahdollisuutta. Tämä erä meni nyt ainakin treenareille!

Suunnittelin treeneihin ohjatuksi harjoitukseksi hyppy-putki hässäkän, jossa ohiteltiin putken "vääriä" päitä ja välillä molemmatkin suuaukot. Omatoimitreenissä oli kontakteja ja pujottelua, pussia ja jotain hyppelyä. Treenit veti Satu, kiitos!

Konna, Fyra ja Velttokin

Pidemmälle edenneiden treenikoukerot.

Konna palaili saikkulomaltaan ja jopas se kulki kivasti. Se pursusi intoa, mutta oli silti kuulolla. Olipa sen viemistä ollut jo ikäväkin. Sen tajusi vasta nyt kun pääsi taas sen kanssa radalle. Pikkusen kyllä veikkaan, että myös Konnalla on ollut ikävä radalle ;-) Ensin otettiin noi pallerot ja Konna joko luki mun ajatuksia tai sitten ohjauskin lipsahti kohdilleen. Kyllä se meni hienosti ja puhtaasti. Toisena kurvina mentiin noi neliöt ja ensimmäinen ohjaussuunnitelmani oli täynnä juttuja "en uskaltaisi kokeilla kisoissa". Puhtaasti se kyllä meni ja vääntämistä oli, mutta pikkusen kurvit meinas mennä höpöksi kun en ollut sitä läheltä kääntämässä. Hioskelukurveissa tuli pari rimaa alas, mutta nekin kohdissa jotka vein enemmänkin kokeillen kuin oikeasti ohjaten.

Omatoimitreeneissä Konnan A-esteet oli hienoja, pujo löytyi edelleen Konnamaisella tarkkuudella ja puomin alastulot olivat ehkä keskivertoa nopeampia. Ylösmenoja jouduin nyt pikkusen tarkkailemaan, sillä askelmerkki oli aika innokas. Keinut olivat nopeita. Ei siis valittamista oikein mistään. Hyvä treeni ja hyvä irrottelu ennen Tupostreenien jatkamista.

Fyra meni myös noita tummia reittejä. Ensimmäinen kurvelo silläkin oli noi pallerot. Vain kutonen meinasi mennä ohi tuolta 10-aidan puolelta, mutta mikä parasta, se ei mennyt väärään päähän putkea. Uusintakoukerolla Fyra meni tämän virheettömästi ja mielettömän hyvällä asenteella. Se varmaan jopa näytti oikeasti agilityltä. Toinen kurvelo taas meni sitten ihan Fyran sooloiluksi. Satukin sanoi Fyran ilmeen kertovan, että "joojoo, tiedän ettei tänne saa mennä, mutku tää putki vaan imee ja imee". Asiaa ei yhtään helpottanut se, että mua alkoi jo aika nopeasti naurattamaan ihan mahdottomasti. Minä koitan muka ohjata koiraa joka edellisessä kurvelossaan menee loistavasti ja mitä tekee ohjattava... valitsee itse reittinsä ja pysyy suunnitelmassaan vaikka tekisin mitä. Positiivistahan tuommoinen veto esteille on, en valita, mutta jonkunnäköstä tasaisuutta tähän meidän onnistumiseen ja epäonnistumiseen pitäs saada. Onneksi viimeisen yrityksen skarppasin ja sain Fyralle ihan puhtaan radan. Tyylipisteet olisi olleet sillä vääntämisellä heikot, mutta puhdas suoritus on aina puhdas... eikö?

Fyran yksittäiset estenillitykset olivat puomi, A-este, pujo ja yksi aita, jossa harjoittelin takaaleikkausta ja semmosta "päkläpin" poikasta. Osa onnistui, osa meni pirueteiksi, mutta me opitaan vielä joskus! A-este oli ihan OK ja pujokin meni jopa huonommalta puolelta peruuttamalla vietynä oikein. Puomin ylösmenokontaktit meinas pikkusen paukkua, joten siihen kiinnitettiin vähän isommasti huomiota.

Juoksin myös Velton kanssa nuo pallerot. Kakkosaidan jälkeen Veltto päätti väkisin kaivaa tuon kasinumeroisen putkenpään. Kyse ei ollut koiran selän taakse jättämisestä. Veltto vain teki rinnallani U-käännöksen ja rynni taaksensa kattelematta viihdyttämään itseään. Ilmoitin Veltolle, että nyt ois herralla semmoset vaihtoehdot, että se joko kuuntelee ja menee rataa tai ei kuuntele ja lentää ulos hallista. Tyyppi päätti kuunnella ja juoksi sitten varsin kelvon nollan. Hyvä Veltto!

Katti-Vikkeläinen

Pikkuneiti 9,5 kk juoksi tänään elämänsä ensimmäisen ja toisen A-esteen. Tämä tulee jäämään pitkäksi aikaa nyt paitsioon, mutta jätetään mielen sopukoille hautomaan. Ei siksi, että se olisi huonosti mennyt, vaan siksi, ettei tuo este mielestäni kuulu nuoren koiran estevalikoimaan jokaisella harjoituskerralla. Kattin kohdalla homma meni näin: Katti esteen eteen hihnassa, vauhtia kohti estettä ja kiipeekiipeekiipee ja Kattihan kiipes, kertayrittämällä ja reippaasti. Ihmettelin alastulossa, että mihin tuo mokoma nyt jäi kun se ei tullutkaan perässä. Siellä se oli kakskakkosessa alastulossa. Oivoi, pitihän sitä vuolaasti palkata! Koira oli nyt kyllä fiksumpi kuin minä.

Puomilla huomasin, että se hieman hiljentää alastulossa. Siirsin palkkakupin sille alastuloon aivan sen kirsun alle ja taas tuli sama nopeus takaisin. Keinua ei edes katsottu, pujokin jätettiin väliin. Yhdellä 25 senttisellä aidalla otin namikupille lähettämisiä ja taas tiputti ensimmäisen, mutta seuraavat hyppäsi notkeasti. Matalammalla virityksellä otin sitten erilaisia koukeroita ja lelun perässä Katti kurvaili kivasti, niin kivasti, että päätin kokeilla sillä 8-esteen harkkakoukeroita, joita "jatkot" tekivät toisessa päässä hallia.


Jatkojen kurvit

Palloilla aloitettiin. Ennen ensimmäiselle esteelle pääsemistä Katti oli jo nimensä mukaan vikkelä(i)sesti kurvannut viereiseen putkeen ennenku kukaan ehti mitään sanoa. On sillä ainakin menohaluja. Kun päästiin matkaan, koukero meni muuten puhtaasti, mutta 5-putken otti väärästä päästä innokkaasti. Se oli kai lukinnut sen jo tullessaan edellisestä putkesta - mene ja tiedä. En viitsinyt siihen edes puuttua kun toinen meni niin innolla ja mielestään oikein. Otin samaisen kohdan sitten uudestaan ja sain sen onnistumaan, joten jostain ihan pienestä jutusta se vain oli kiinni.

Neliökurvi meni jo kuuliaisemmin ja oikeat putkenpäät löytyivät kelvosti. Minä tosin tulin peittelemään vääriä putkenpäitä valssaamalla eteen, mutta samapa se, oikeat putket löytyivät. Kolmosaidalla Katti meinasi oikoa jo putkeen päin aitojen välistä, mutta samantyyppinen kohta 5-6 meni moitteettomasti. Tyytyväinen olin kakaran menemiseen. Rimat olivat noin 10-15 sentissä, joten pikkuisen joutui jo hyppäämäänkin.

Olipa mukava treenata!

Tarkoitus oli myös ulkoiluttaa kameraa maneesiolosuhteissa, mutta laihaksi jäi kuvien määrä. Kiirettä piti koirien kanssa, vaikka niitä muka oli tavallista vähemmän mukana. Omistani ei ole ainuttakaan, joten laitetaanpa tähän Kattin Pinja-emästä vauhdikas hyppykuva.


Pinjalla on selvästi ajatus jo lukittuna seuraavalle esteelle. Hyvä hyvä!

Lösöilmakuvausta

Eiliset veteraanipainikuvat ovat ilostuttaneet ystäviä ja tuttavia ja onpa muutamassa paikassa ollut liikuttuneetkin fiilikset. Ihania olette kun tuollavissiin tekin noista kuvista ajattelette! Minulle esitettiin myös toive saada Jannustakin uutta riehumateriaalia, joten eiku hommiin, vaikka ilma oli kaikkea muuta kuin kuvauksellinen. Pilvet roikku puunlatvoissa, kaikki oli väritöntä ja pikkusen irtoluntakin oli ilmassa. En tiedä satoiko se taivaalta vai puista, mutta lisäharmia sekin aiheutti.

Päätin kokeilla mitä tuo valovoimasempi linssirypäs tykkää tommosista olosuhteista ja kyllähän sillä kelpo kuvia sai verrattuna siihen, että oisin vanhemmalla putkellani koittanut tähtäillä.


J: Apua, SOS, hätä, emergency, mä olen hukannu NÄÄÄÄÄIN ison kepin


K: Älä huoli, kuivataan kyynelees, mä autan sua ettimään sen


K: Mä vaan haistan ensin sun suuta, jos vaikka siitä kepistä sais jonku vainun.
J (ajattelee): Onkohan tämä nyt aivan tarpeellinen toimenpide?


K: Hmmm... tästä sä oot sitä varmaan kuskannu. Haisee ihan sun hengitykselle.
J (ajattelee): WOW, nuo tyttökoirat on ehkä sittenkin aika viisaita


K: Nonni, eihän tässä kauaa menny. Löyty, löyty!
J: Odota, mä tuun hakemaan sen sulta.


J: No mihinkäs se nyt katos?


K: Tää on semmonen Jokirannan pusikon laki, löytäjä saa pitää...


... JOS löytäjää ei saada kiinni.


K: Oivoisentäs... se saavuttaa


J: Kiinni jäit sinä katala kakara!


J: Suksi kuuseen siitä avunantoines. Tää on MUN!


J: Vain ja ainoastaan mun, jotta pysy loitommalla.

Lisää kuvia löytyy sieltä *kuvakorista*

Nörttiä ja Fyraakin kuvasin. Kyllä noita kuvia katsellessa ei voi kun naurahtaa sille, kuinka meillä majailee kaksi samanrotuista, jotka ovat kuitenkin NIIN erinäköisiä ja erilaisia. Nörtti on vaaleamerkkinen, kookas ja vahva narttu joka kulutaa päivänsä lähinnä mietiskellen. Kyllä se joskus innostuu jyräämäänkin, mutta pääasiassa se viihtyy takavasemmalla ja pyrkii olemaan mahdollisimman huomaamaton. Fyra kevyt kevyt, alarajalla oleva osittain niukasti "merkittynyt" virtaviivainen tapaus, jonka läsnäolon sekä näkee, kuulee että tuntee koko ajan. Vain nukkuessaan se on pois pelistä, mutta se herää kyllä nanosekunnissa. Kuvauksellisuudessa taitaa Nörtti viedä selkeästi pidemmän korren, vai mitä?


Nörtti


Fyra

Jotta tuo äskeinen ei menis ihan Fyran viisaudella irvailuksi, niin laitetaans wölliakkojen päät vielä vierekkäin:


Joo-oo, osaa se Fyrakin skarpata :-)

Ja huomenna takas sorvin ääreen. Iltaselle ei ole muuta ohjelmaa kuin lepoa, lepoa ja lepoa. Selkä meinaa taas kanittaa oikein kunnolla. Se ei tykkää tuosta kylmässä juoksentelusta, mutta rakkaan harrastuksen vuoksi pitää aina vähän kärsiä ja kitua.