toIMG_9741.jpg

Se oli ihan tavallinen päivä, ihan tavallinen lenkki Tuomiojalla. Mitään muuta kummallista siinä ei ollut kuin se, että taivaalla pilkisteli tälle talvea hyvin harvinainen näky nimeltään aurinko ja että oli epätavallisen kylmä. Hengitys huurusi,  taivaanranta punotti ja vaaleanpunainen kajo verhosi lumisen maiseman.

toIMG_9860.jpg

Lenkin varsinainen ajatus oli Miukun kanssa ulkoiluttaa kameroita, muutamaa koiraa ja ylienergisiä muksuja. Olipa joulupukki ollut Miukulle niin kiltti, että oli kantanut hänelle uudenkarhean Canonin. Pakkanen tietenkin hirvitti ja lumen pintakin oli tallatuissa paikoissa uuden vuoden myrskyn hioma ja kovettama. Päätimme pukeutua lämpimästi ja suunnata maisemiin, jossa välttämättä ei turhaa liikennettä olisi. Se on se erämään kutsu kun se käy...

toIMG_9895.jpg

Etteenpäin sano mummo lumesa! Mustat tepastelivat määrätietoisesti pitkin hankia. Pakkaslumi pöllysi kauniisti. Tästä ei rauhallinen ja seesteinen olotila ollut enää kovin kaukana kunnes SE löytyi...

toIMG_9849.jpg

KAKKA, iso kakka! Yritettiin vakuuttaa koirille, että se on vaan joulukakka South Parkista, mutta sitten koirien viisauden tueksi näimme toisen kummallisuuden:

w_tassu.jpg

JÄLKI, tassunjälki. Koirien takajalat aloittivat tärräämisen, mutta me rauhoiteltiin niitä, että jospa sen olisi vaikka joku yksikseen juoksennellut metsästyskoira käynyt polkaisemassa, mutta ei auttanut, ehei. Koirien kanta pysyi ja parani. Suden kakka ja suden jälki. Ihan varmasti! Sitten vielä kuului...

toIMG_9637.jpg

ÄÄNI, ulvova ääni, kutsuhuuto, kenttien kutsu! Nyt alkoi meidänkin seli-seli-selitykset olla aika vähissä ja annoimme rottiksien toimia aivan oman päätösvaltansa mukaisesti. Olimme toki kiinnostuneita, mutta samalla hieman varuillamme. Olihan huhuja susista liikkunut täälläpäin ja osassa on varmasti jopa ehkä perääkin, vaikka toki suurin osa on silkkaa urbaanilegendaa. Myös Jenni ja Joona innostuivat seuraamaan näitä mystisiä jälkiä, jotka suuntasivat kohti ulvovaa ääntä läpi ryteiköiden ja kantohankien.

toIMG_9792.jpg

Mitään pahaa aavistamatta he seurasivat tassurivistöä. He eivät vain huomanneet yhtä asiaa. He eivät olleet yksin...

toIMG_9894.jpg

... heillä oli seuraa. Eikä ihan mitä tahansa seuraa.

toIMG_9965.jpg

Suuri Valkea, heimonsa parissa myös Keltasilmänä tunnettu vaeltelija seurasi heidän askeliaan. Se oli aika levottomassa tilassa, sillä sen elämänkumppani, Voittaja Valkea oli hedelmällisessä hekumassa kotilauman parissa. Suuren Valkean tehtävänä oli tarkkailla, ettei kukaan muu pääse lähellekkään Voittaja Valkeaa. Se on aamusta iltaan ja illasta aamuun pitänyt huolen, ettei tähän maailmaan päästä alulle saattamaan mitään sellaista, joka ei olisi puhdasta kultaa. Se on tehnyt parhaansa, jotta hopea, pronssi tai arvoton tina eivät pääse lähellekään Voittaja Valkeaa ainakaan pariutumismielessä. Sen aivot olivat väsymyksen vuoksi solmussa ja nyt nämä kääpiöihmiset aiheuttivat sille päänvaivaa. Kuinka niihin pitäisi suhtautua? Se oli vielä tarkkailuasemissa, sillä se oli vuosien varrella oppinut, että sen kannatti asettaa askeleensa ja liikkunsa täysin oikein. Kolhua oli tullut yhteen jos toiseenkin kohtaan, mutta sehän tekee vain varovaisemmaksi. Tai ainakin pitäisi tehdä.

toIMG_9993.jpg

Tässä vaiheessa myös vanhana ja ajoittain vahingossa viisaanakin tunnettu Iso-Musta valpastui seuraamaan MIKÄ kumma on tuo valkoinen, joka lapsien perässä hiippailee. Se pyysi vierelleen Pikku-Mustan, joka on kyllä viisas, mutta joka ei välttämättä ehdi hirveästi miettiä asioita. Iso-Musta käskytti Pikku-Mustan aloilleen ja he aloittivat neuvonpidon.

toIMG_9956.jpg

"Kumpi meistä on se joka toimii", kysyi Iso-Musta tähyilleen selustaansa. Pikku-Mustan ei tarvinnut edes vastata, sillä sen ilme kertoi sen, että hän kyllä peesaisi jos tarve vaatii, mutta kohteliaana vanhemmat saa mennä edeltä.

toIMG_9901.jpg

Ja tapahtua alkoikin. Kun Suuri Valkea pääsi mielestään toimintaetäisyydelle se lisäsi vauhtiaan. Tässä vaiheessa Jenni ja Joonakin kuulivat äitiensä varoitushuudon ja pinkaisivat juoksuun.

toIMG_9822.jpg

He harhauttivat Suurta Valkeaa kuin Arvo Jänekset konsanaan ja mutta Suuri Valkea vain pysyi kannoilla. Sitten tapahtui SE, mitä pelättiin.

toIMG_9820.jpg

Joona kaatui. Oivoi!

toIMG_9876.jpg

Elämänsä ensimmäisen kerran etulinjassa ollut Iso-Musta kasasi kaiken rohkeutensa ja hyökkäsi.

toIMG_9842.jpg

Takajoukkoihin jättäytyneen Pikku-Mustan avustuksella nämä jo rotumääritelmänsäkin perusteella lapsirakkaat ja niitä kaikin tavoin puolustavat Mustat pääsivät sekoittamaan Suuren Valkean ajatukset ja horjuttamaan sen lemmen sokaistamaa itsetuntoa.

toIMG_0001.jpg

Alkoi vauhdikas ajojahti. Suuri Valkea edellä ja Mustat perässä vuorollaan vaanien ja vuorollaan täysillä takaa ajaen. Yhtäkkiä takaa-ajajasta tulikin takaa ajattu.

toIMG_0008.jpg

Pikku-Musta alkoi saavuttamaan Suurta-Valkeaa, joka oli jo monen yön valvomisen ja vahtimisen jäljiltä valmiiksi tavallista väsyneempi. Ei jaksa, ei vaan jaksa!

toIMG_0007.jpg

Pikku-Musta pääsi kiertämään Suuren-Valkean eteen ja pysäytti sen. Sen sisäsyntyinen ja villi vaisto heräsi. Se tiesi HETI miten Suuren-Valkean kanssa tulisi toimia. Olihan se viisas, varsinainen välkky.

toIMG_9853.jpg

Pikku-Musta pissi Suuren valkean silmille. Mitään tämän pahempaa ei kuulemma voi koskaan toiselle tehdä.

toIMG_9929.jpg

Suuri-Valkee meni tästä odottamattomasta käänteestä aivan hämilleen. Se suorastaan jähmettyi hämmästyksestä.

toIMG_9753.jpg

Kääpiöihmiset olivat tässä vaiheessa päässeet lähistöllä olevan lumivallin taakse ja Mustat olivat siirtyneet heitä suojaamaan. Suuri-Valkee koitti vielä kerran lähestymistä, mutta Pikku-Musta ilmoitti pissivänsä silmille toistamiseen, mikäli Suuri-Valkee kehtaa vielä näyttäytyä näissä maisemissa. Raskauttavimmaksi tämän asian tekee vielä se, että Suuri-Valkee kehtasi vielä uskotella olevansa SUSI, valkea susi. Suurella valkealla oli vain yksi vaihtoehto...

toIMG_9890.jpg

Pötkiä pakoon ja todeta että...

toIMG_9795.jpg

... shit happens.

Ja tämä tarina on tosi, ainakin melkein.