Sen piti olla ihan vitsi ja viikon huumoripläjäys kun Fyra lähti 35 sekunnin harkinta-ajalla mukaan Tupokselle treeneihin kun yhden koiran paikka oli vajaana ryhmässämme. Corgineidot oli vielä jäähyllä, mutta en edelleenkään osaa ottaa kantaa noiden juoksun tilaan, mutta epäilen sen olleen vain jonkun välijuoksun, juoksuntekeleen tjsp. Varsinaista juoksuh*lv*ttiä meillä ei ole, vaikka kalenterimerkintöjen mukaan näin pitäisi olla. Meillä siis "juostaan" vaikka ei juosta. En tajua.

Treeneissä ohjelmassa oli lentokoneita ja kaivureita, layerointia ja ties mitä. Eiks ookki hienoja termejä? Niille on ihan selkeet nimityksetkin, mutta vitsi että onkin kiva päteä sillä, että osaa noin komioita asioita. Treenikerran idea tais siis olla, että leikittiin lentäjän poikaa, puuhapeteä ja mitäliekuvankäsittelijägurua. No ehei, kyllä me ihan agiliitoa mentiin ja hyvin mentiinkin. Oli kyllä tosi kivat treenit! Kiitti vaan tämän iltasen sopan kokille.

* *

Nämä alkuharkan kurvit mä muistan. Saatto olla muitakin kurveloita, mutta nyt ei palaa mieleen edes pätkittäin. A-harkassa persjätettiin niin maan perusteellisesti. B-harkassa kokeiltiin kääntää koiraa persjätöllä kolmosputkeen ja jos myöhästy niin voi voi. Jos oli liian nopee tekemisissään niin voi voi myös. C-harkassa kakkosaidalle vietiin sylkkärillä ja nelosen jälkeen jaakotettiin oikia-aikaisesti ja pidettiin huoli, ettei koira kurvaa viereisen hypyn kautta putkeen.

Fyra ja Konna oli näissä hyviä, suorastaan suvereeneja. Mä näytin hangon keksiltä kun onnistuin. Fyrakin teki elämänsä ekan jaakotuksen ja jopa ihan katu-uskottavasti. Itsetunto palailee pätkissä, mulle siis, koirilla sitä on jo roppakaupalla.

Pidempiä kurveloita kuvasin tähän piirrokseen. Mustat neliöt mentiin ekaksi. Konnalla meni kertaheittämällä oikein, mutta Fyran kanssa piti vääntää tuosta renkaan jälkeisestä elämästä. A-este oli aivan liian ihana. Ekalla kerralla suorilta sinne, tokalla kerralla pikkuisen hitaammin sinne, kolmannella kerralla sain sen sentään kääntymään keinulle ja neljäs kerta meni sujuvasti. Fyra tuntui hyvin helpottuneelta kun viimein löydettiin asiassa yhteinen sävel ja Fyra sai palkkaa yrityksistään. On se kyllä A-estehullu!

Valkeilla palloilla ajatuksena oli lähettää koira suorittamaan A:ta niin, että ohjaaja siirtyy pujottelun ja puomin välistä ottamaan pujolle vastaan. Otettiin ensin joka koiralla muutamia namikipolla alastuloja ja näitä pitää nyt muistaa viljellä aina muihinkin harjoituksiin ihan vain mielen ja koiran virkistämiseksi. Konnalla homma onnistui muuten, mutta onnistuin vetämään pujottelun kakkosvälin pitkäksi. Taitavaa, kerta se on ensimmäinenkin! Tokalla yrittämällä annoin ohjat Konnalle tuossa asiassa, enkä edes yrittänyt vääntää tai vetää yhtään mitään ja onnistuihan se sitten. Tuntui hienolta onnistua tommosessa pro-viritelmässä, mutta epäilen suuresti, että jos kisoissa keksisin tommosen tehdä, mokaisin heti pujoa seuraavalla esteellä ihan vain siksi kun tuntuisi NIIN siistiltä olla noin taitava. Tuolla tarkoitan siis sellaista "näkiköhän varmasti kaikki" -fiilistä.

Fyra tuntui irtoavan sinne A:n alastuloon namikipolle liiankin hyvin. Sain pari kertaa raahata veltoksi heittäytyneen namien perään olevan lottweilelin kaikista käteen tarttuvista ulokkeista lähtöaidan taakse. Miten se osaakin esittää semmoista spagettijalkaa kun sen mielestä suunta on väärä? Neuvoteltiin tästä asiasta hetkonen ja alettiin oikeasti hommiin. Sen kanssa helpotin tätä pujolle vientiä niin, että menin itse pujon ja keinun välistä ja vein sitä kautta sen pujoon. Hienosti onnistui ja Fyra otti kivan alastulokontaktin ja pujokin oli moitteeton, mitä nyt meinasi alastulossa kupista saamaansa frolicciin tupehtua.

Vimosena otettiin valkeat neliöt kahdesti ja kahdella erilaisella vapaavalintaisella tavalla ohjata. Niin tai idea oli otta se kahdesti, mutta koska tossa vaiheessa treeniä mä aloin olla jo aika myöhässä joka tilanteesta, taisin ottaa sen Konnan kanssa ehkä 10-15 kertaa. Konnalle ois varmaan riittäny ihan yksikin toisto, mutta ei se pannu pahakseen mun kouluttamista vähän paremmaksi. Lopulta taistelin kuin taistelinkin "pakkonollat" kummallakin konstilla kurvailla ja olin tyytyväinen siihen, että en ihan ekan pitkäks venähtäneen käännöksen jälkeen luovuttanut. Fyran kanssa eka versio meni vallankin hienosti, mutta tokalla kerralla koulutettiin sitten hetki mun koomaista kättä. Siinä on kattokaas ihan liikaa liikkuvia osia jos koittaa molempia käsiä käytellä taitavasti.

Ynnäyksenä mun on pakko sanoa, että kyllä tuo Fyra on koulutusmääräänsä nähden aika taitava likka. Sitä oli kyllä ilo viedä. Konna taas oli niin Konna, aina askeleen taitavampi kuin minä.

Kyllä tämä treenaaminen osaa sitten olla kivaa!