vastaus: kumpikin kulki samalla numerolla 313. Täh, eikö auennut? Noh...

Aku Ankalla se on auton rekkarissa ja Luvalla tuo numero annettiin sen elämänsä ensimmäisessä kehäkoitoksessa. Tuo suuri tapahtuma oli tänään Oulussa, jonne suunnattiin koko perheellä. Luvan lisäksi autoon pomppasivat Katti ja Ringa, joista viimeksi mainittu kävi Jennin kanssa lapsi & koira -kisassa. Jenni sai ruusukkeen, mitalin, jääkarhunpoikasen ja karkkipussin. Ringa sai pikkuisen liikuntaa ja rouheluun.


Jenni & Ringa kehässä (kuvat: Juha Lehtikangas)

Katti meni luokkaan "pienet pennut" ja Luva "isot pennut". Erotuksina luokilla oli se, arvostellaanko ko. koira pöydällä vai ei. Fiksu luokkajako, oikeasti. Tällä vältyttiin siltä tarvitaankokehässäpöytäävaiei -jappasulta, joka aina mätsäreitä järjestäessä on ennen kinkereitä esillä. Kattin ja Luvan säkäkorkeusero on tällä hetkellä ruhtinaalliset 7 senttiä Luvan eduksi, joten aika pikkuinen tuo 37-senttinen siellä isompiensa joukossa oli, mutta joo - ei arvosteltu pöydällä ei, muuten kyllä ja hyvin meni! Ensimmäiset 1,5 kierrosta kehässä meni pomppimiseksi ja riemuitsemiseksi, mutta sitten se alkoi sujua ihan mallikelpoisesti. Seisomista harjoiteltiin eilen kotona jopa 5 min. sessio, kaikki muu näyttelyremmeily ja kopelointi jätettiin otsikon "lahjattomat treenaa" alle. Siihen nähden Luvan ensitassuttelu estraadeilla oli kyllä jokseenkin succee. Se sai punaisen nauhan ja oli 60 - joo kuudenkymmenen - ison pennun joukosta punaisten viides. Ihan kiva oli sijoittuakin tommosestä järkkymäärästä, vaikka harjoittelemassa me kyllä enemmän oltiin kuin kisailemassa. Luva sai pienen pyyhkeen ja koiransuklaata, minä kylmettyneet varpaat.

Kattin kehäkierros meni varsin kelvosti. Pöydällä se meinasi koittaa nojailua minuun, mutta pakenin sen tieltä ja kun jätin sen olemaan ihan issekseen niin johan alkoi sujua ja Kattikin seistä tomerasti omilla jaloillaan. Tommosiin höpöhommiin me ei aleta, joten pitänee tuosta pöytähommelista keskustella sen kanssa kotosalla kun kerran tommosia vinkeenalkuja päätti esittää. Kaikki mikä tapahtui maassa, onnistuikin sitten taas tutulla Katti-meiningillä. Se on semmoinen Tinkalta peritty "hei kattokaas kun mä olen sitten paras" -asenne. Varsinkin liikkeessä se kantaa itsensä tyylillä ja nauttii joka askeleesta. Ihana elikko! Kuopijjoon terveisiä... värevaara... ;-) Katti sai punaisen nauhan ja pääsi loppukisassa käsittääkseni 8:n parhaan joukkoon. Sijoitusta neljän sekaan ei kuitenkaan tullut. Pieniä pentuja oli kehäsihteerin mukaan 36.

Kattin Vätys-veikka sai pienissä pennuissa eka kierroksella sinisen nauhan, mutta sitten sinisten loppukisassa se oli hienosti neljäs. Tuli ruusuke ja pikkunaposteltavaa. Ilmeisesti Arkalassa jakavat nuo palkinnot niin, että Anne saa rusetin ja Vätty & isoveikka-Veltto ne naposteltavat... ainakin toivon niin :-D

Taavi "woodynjatrinanpoika" oli myös pienissä pennuissa. Se sai sinisen nauhan. Reipas miehenalku se kyllä on ja se mitä minä siinä otuksessa erityisesti ihastelin, olivat tassut. OMG, onko meidän pentulaatikosta lähtenyt pentu jolla AIDOSTI on ihanat, pyöreät tassut ja luustoa? Vahinkoja ilmeisesti sattuu. Taavin korvat kävisivät myös malliltaan jonain esimerkkikorvina, sillä ne on oikeasti pyöreäkärkiset olematta kuitenkaan mitkään kauttaaltaan nallemaisen pyöreät. Jos Tiina luet tätä, niin otappa niistä tassuista ja korvista kuvia ja pistä tulemaan. Ei kai tätä muuten usko kukaan ennenku dokumenttia esille laittaa.

Viski-veltonpoika kiersi kehää isoissa aikuisissa. Tyyppi oli sitten viime näkemään kasvanu miehelleen niin kropaltaan ku mieleltäänkin. Naisiin teki kovasti mieli, joten siinä suhteessä häiskällä on kyllä jauhot korvien välissä ihan oikeassa moodissa. Viski sai punaisen nauhan, mutta sijoitus loppukisassa jätettiin muiden huoleksi. Tyylikäs miehenalku se kyllä on, vaan tuopa nyt oli nähtävissä siitä jo pikkupikkupentukuvistakin.

Päivä oli pitkä ja kylmä, mutta ihan mukava. Katti ja Luva käyttäytyivät hallissa reippaasti ja kehässä tuli kivaa harjoitusta. Kiva oli nähdä tuttuja ja tutustua uusiinkin kasvoihin.

Kotiin tultua käytiin grillillä, kun kuka sitä tämmösen päivän jälkeen jaksaa enää ruokaa laitella. Jenni sai hampurilaisensa ja me otettiin joku annos nimeltä yövuoro. Oli muusia, makkaraa, pihviä ja kananmunaa, oikein niinku grillilautasta koko rahalla.

Kotona odotti lumityöt ja kotijoukkojen huolto. Peräputkalaiset sai uuden sohvan, tai no ei se mikään uusi ole - tuosta eteisestä siirrettiin Kattin ja Luvan muotoilema "kaunotar" minun parsimisen jälkeen uusiokäyttöön kun se ei enää esteettisesti passannut EDES meidän eteiseen. Katsotaan montako päivää menee siihen, että Pörri (9,5v) tekee siitä selvää jälkeä :-D

Misiu-päivityksiä on kyselty, joten tässäpä viimeisimmät. Ulkoilee reilun kilsan kävelylenkkejä kolmesti päivässä. Vetää valjaissa ku hinaaja. Toisinaan pääsee valvotusti vapaaksi pihalle. Ravi edelleen vähän niin ja näin. Välillä on, välillä ei. Nyt ei oikeastaan ole edes kokeiltu kamalasti vauhdin lisäämistä kun huomasin sen käyttävän takajalkojaan paremmilla liikeradoilla kun vauhti on hiljaisempi ja sen ei edes tarvitse yrittää kävelyn vaihtamista raville. Tämä temponmuutos lenkkeilyssä on ilmiselvästi ollut hyvä ajatus ja kävellessäkin jalan liikerata on parantunut melkein normaaliksi. Hierottu on ja jumpattu. Lisäksi ylimääräisenä jumppana aloitettiin kauko-ohjauksen asennonvaihtojen harjoittelu. Jännä juttu kun tyyppi vaihtaa asentoja aika hienolla tekniikalla. Päätin, että opetan sen takajalat pysymään paikallaan. Myös ohjatun noudon kapulannostoa käteeni on treenattu ja älypelillä pelaamista, mutta tuo älypuoli ei vissiin olekaan Misiun vahvin ala. Pelaaminen etenee meillä näin: namit piiloon palikoiden alle, Misiu laudan eteen ja peli alkaa. Misiu tuijottaa minua, tuijottaa lautaa, pussaa minua, pussaa lautaa, heiluttaa häntää, tipahtaa maahan ja heittää voltin ja aloittaa tämän kaiken alusta. Namit on ja pysyy piilossa :D

Nyt mä heittäydyn kuumaan kylpyyn, laitan niskani taakse joululahjaksi saamamme vara-pärsseen (lue: vara-takamukselta näyttävän kylpyammetyynyn) ja otan mukaani KIRJAN. Aion hetken olla, ihan vaan OLLA.

JK ja aijjuu, JOS joku kasvattini omistaja tai muuten vaan tuttu pystyy tarjoamaan kodin 2,5 vuotiaalle trikille cardiurokselle, varsin kelvon näköiselle sellaiselle, niin ilmoittautukoon. On takamus röntgattu ja kauneuskierroksiakin jokunen otettu. Luonteeltaankaan ei kuulemma ole mikään susi. Tämä rekku ei asusta Suomessa, joten pikkusen järjestelyjä vois olla edessä sen tänne saamiseksi, mutta joka tapauksessa koira ettii uutta kotia. Kuvaakin löytyy jos alkaa tosissaan kiinnostaan ;)

JK (yli keskiyön päivitys): GRRRRRRRRRRRR tämä blogipohjan vaihto söi hermoja!