... muutama asia.

1. Viikonloppu...

oli ja meni. Muiden liidellessä leuhkoissa olosuhteissa Junkohallissa, minä yritin kehittää edes jonkinlaista kisajännitystä tekstiviestien sadellessa kännyyn. Kiitos Pia ja Kati kun autoitte tunnelman ylläpidossa. Siinä viestejä lukiessani, mietin moneen kertaan voiko siihen v-alkuiseen tunnetilaan kuolla? Koska tänä aamuna heräsin yhdeksän pintaan varsin levänneenä, totesin, että joko V-aste ei vielä ollut kaakossa tai sitten siihen ei henkeään menetä.

Lauantaina onnistuin löytämään Jennille monot jo ensimmäiseltä kirppikseltä johon mentiin ja vieläpä aivan heti ekasta pöydästä. Tokaisin siinä äidilleni, että eihän tämä nyt voinut olla näin helppoa. Kävellä kirppikselle ja valita vieläpä useammasta parista monoja ne jotka olisivat ehkä eniten Jennille mieluisat. Kotiin tultuani totesin, että ei se ollutkaan NIIN helppoa. Tuli ostettua aivan vääränlaiset monot. Hitsiäkö minä tiedä, että ne olisi pitänyt olla mallia NNN ja nämä ostamani ovat SNS. Joka päivä oppii jotain uutta. Mun lauantaioppi koski suksen siteiden profiileja. Kymppi meni harakoille, että hurahti ja meillä ois nyt kaupan aika siistit ja näpsäkät violetit SNS-profiililla olevat monot kokoa 34. Kuka tarvii? Ja Jenni on edelleen vailla monoja.

Tänään koitettiin kuvata Trinaa, Woodyä, Viskiä ja Pirkkoa. Ilma oli kuin entinen morsian avioeron edessä ja kuvat sitten sen mukaisia. Koiratkaan eivät olleet kovin yhteistyöhaluisia. Kovalla työllä, hurtilla huumorilla ja rautaispläjäyksellä PhotoShopin värisäätöjä, kuvista kuoriutui kuitenkin nippa nappa siedettäviä. Trinan kuvat heitettiin deletellä bittiavaruuteen. Sen kuvien onnistumiseen olisi tarvittu jo muutakin kuin sävyjen säätöä ;)

Tässä parit otokset:


"Viski-huski"


"Pelle-Pirkko"


"Woody-tö-miäs"


Jahas... hetkinen... MITÄ tässä kuvassa tapahtuu?

Vastaus: Ensi kesänä kuvaaminen on meillä helppoa kuin heinänteko. Kirjaimellisesti. Miuku on istuttanut tuohon tienvarsipeltoon ennakkokylvönä Frolicceja ja niitä voi sieltä sitten poimia 3 kuukauden itämisen ja 1 kuukauden kasvun jälkeen toukokuun loppupuolella kulloinkin tarvittavan määrän suoraan taskuun tai kuka minnekin niitä tunkea tahtoo.

Jotta meidän kuvaus ei ois sujunut ihan kommelluksitta, tuo Viski-Huski järkkäs meille 911-tyyppistä toimintaa. Tunki pöljä päänsä meidän tarhaverkosta läpi ja pysyi siinä varsin pitävällä otteella. Heini parkui meiltä "sivaria" ja koska yhtään sivaripojua ei näkynyt mailla halmeilla, oli sen tyytyminen Tapsaan. Sillon kyllä intti käytynä ja kertausharjotuksetkin, mutta kyllä se Viski sieltä irti saatiin. Nyt ainakin tiedämme sen, että niin kauan kun siitä huskista lähtee mölyä, on se ainakin hengissä. Kiipelissä se voi olla, mutta hengissä kuitenkin.

2. Ura... agility-ura

Titus päätti tänään agilityuransa komeasti. Joku irvileuka voisi sanoa, ettei sillä koskaan mitään agilityuraa ole ollutkaan, mutta onpas. Se oli nuorena sällinä aika hyväkin ainakin silloisen mitta-asteikon mukaan. Kisattu sillä ei ikinä, mutta sillä oli niin kiva siskolikka, että se näyttää KoiraNetin perusteella lahjoittaneen omista tuloksistaan kaksi starttia velipojallekin. Titus hyppeli innokkaasti esteitä ja osallistui johonkin Katiskon Janin pitämään valmennukseenkin. Luotto hallinnassa pysymiseen ei kuitenkaan koskaan kasvanut niin suureksi, että kisoihin oltais lähdetty. Se oli sitä aikaa kun koira meni edeltä ja sillä aukesi aina edessään vapaus kurvata lapasesta ihan mihin vain. Ei tiedetty edestä ohjauksia tai muitakaan kommervenkkejä. Noni, eipäs jaaritella ja kaivella vanhoja, vaan kerrotaan tämänpäiväistä älynväläystä.

Sain tänään vaihdettua Annen kanssa treenivetovuoroja ja oman treenaamisen sijasta vedin treenit. Puolikuntoisena niin on parempi kun säästyypähän sitten ensi viikonlopulle mahdollisuus treenata itse. Autoon otin mukaan Tituksen ja ajattelin, että annan Papan tepastella hallissa treenivuorojen välillä. No ei siinä mitään väliä tullut kun tehtiin ryhmäläisten kanssa niin kovasti hommia. Pappakin pysyi autossa. Kakkosryhmän lopetellessa pyysin, josko laittaisivat rimat maahan ja uroskoirat hallista ulos. Pappa pikku verkkauksen jälkeen "kehiin" ja näyttämään miten viikon pästä 14-vuotias vielä kirmaa. Hitsi sillä oli kivaa ja kyllä se muisti miten esteitä mennään. Putket löytyi hienosti, osalle aidoista oikein ajautui kauempaa ohjaten ja pujottelukin meni peruuttamalla ohjaten mukavasti. Tokihan niitä esteiden ohittelujakin tuli kun ohjaajaa vain nauratti Papan intoilu. Lemppariestettään keinua Titus ei päässyt tekemään kun se oli kontissa. Ihmeen hyvin se Titus seurasi puolikuntoisen ohjausta ja vauhtikin oli koiran ikään ja ohjaajan tilaan nähden loistavaa. Oih ja voih, miksi tuon koiran pitää olla jo niin vanha?

Kiitokset kakkosryhmäläisille, että annoitte Papan vielä höntsätä esteillä. Tämä taisi nyt olla Tituksen vimonen kerta agiliidon parissa. Sillä oli lystiä, mulla oli lystiä ja toivottavasti teilläkin oli lystiä. Taisi olla Tituksen agi-uran (joo - edelleen väitän että sillä semmonen oli) suurin yleisö.

Varsinaiset treenit olivat sitte tämmöset:

Eka ryhmä suoritti tummia palloja ja neliöitä ja jälkimmäinen vaaleat pallot ja neliöt. Ajatuksena oli touhuta nollakulman putkien kanssa ja niitä sitten jankattiinkin urakalla. Mustan neliön alkuasetelma ykkösputkeen oli se, että koira oli ohjaajansa vasemmalla puolella noin tuossa kohdassa missä tuo musta ykkösneliökin on. Sillä saatiin tuohon alkuunkin jo vaikeusastetta kivasti kun piti tehdä takaaleikkaus vähän "väkisin" ja alkaa sitten vasta touhuamaan mukavampia putkeen viemisiä.

3. SE BBC:n dokkari TV1:ssä

Pitihän se YouTubessa oleva BBC:n kohudokkari tuijottaa suomenkielisin tekstityksinkin. Provosoivasta tyylistään huolimatta siihen on kyllä piilotettu puhdasta asiaa. Jotenkin vain tuli semmoinen tunne, että Iso-Britannian kasvattajille terveystutkimusten ja sellaisen modernin koirajalostusajatuksen "myyminen" on vaikeampaa kuin kylmälaukkujen kauppaaminen eskimoille. Tietty asenne on ja pysyy tiukassa. Luojan kiitos corgeilla ei ole dokumentissa kuvattuja ongelmia, mutta ei se ulkonäöllisen liioittelun pelko niin kaukaa haettu ajatus näilläkään hörökorvilla ole. Englanninkielinen kuvaus cardeista "long-low-level" voidaan hyvin helposti ymmärtää niin monella tavalla ja tietynlainen ylitulkinta vain showkehiä ajatellen vie kyllä suota kohti hyvin vikkelää. Tulevaisuuden kauhukuva: työkoirasta tuleekin työnnettävä koira. JepJep!

Se pitää paljastaa, että tuon dokkarin "ansiosta" meillä on Luva eikä cavalier king charlesin spanielia. Mä olin oikeasti jo melko varma siitä, että se olisi ollut se Jennin oma koira. Mitäpä tuota enää salaamaan. Otin ja menin provosoitumaan, mutta eipä harmita.