... vaikka Fyra niin tässä kuvassa tekeekin.

Onpas meillä muuten karvainen matto! Mutta enhän mä väittänytkään edellisessä kirjotuksessa Jokirannan yksikköä siistiksi millään muotoa, sairaaksi senkin edestä.

Palaan ajassa takaisinpäin ja viime torstain treeneihin. Konnan kanssa kurvittiin vauhdikkaita pätkiä, jonka lopussa piti tehdä aina jotain tiukkaa kurvaa. Ihan ei oltu hyviä, tosin tuossakin liiottelen. Meni siis ikäänkuin päin peetä usseempi kurvi. Myös alastulokontakteissa oli joku Konnan blackout-tila kun nekin meinasi vuotaa. Kivaa meillä kyllä oli vaikkei ihan välkkyjä oltukaan. Saatiinpa ainakin jotain mitä harjoitella ihan kotiläksynä ja yksi ajatus puomin alastulon hitauden ratkaisemiseksi. Eväitä, eväitä, niitähän valmennuksessa hakemassa ollaankin.

Kotiläksyjen tekemiseen pureuduttiin sitten sunnuntaina maneesilla. Omatoimiharjoituksena oli vauhtipätkä jonka päässä 180 asteen käännös ja takaisin samaa suoraa. Nyt Konnalla meni tämä sama jo paljon paremmin. Vain yksi vääntö meni vähän pitkäksi, mutta muuten taisi sekä Konnalla että minulla kilahtaa jotain paikalleen. Toisena omatoimitreeninä oli puomisuoraa (aita-puomi-pussi ja takas puomin kautta aidalle). Kokeilin Minnan keksimää juttua tuohon alastuloon ja kas, Konnahan napsahteli kaks kakkoseen aivan kuin A-esteelläkin. Ohjasin sitä kaukaa ja läheltä ja unohdin alastulokäskyn tykkänään. Annoin vastuun Konnalle, ukko näytti osaamisensa ja Frolicit lenteli. JIPII!

Katti teki myös puomisuoraa ja siirtäessäni namilautasta alastulosta vähän kauemmaksi, Katti meinasi possuilla alastulon. Hihnaanhan se neitokainen siitä hyvästä taas joutui, jotta päästiin varmistamaan vain onnistuneet suoritukset. Samalla vauhtisuorallakin se kävi kuin Konna, mutta sovellettuna versiona. Putkeen irtoaa hienosti mistä kulmasta tahansa laitettuna ja aidatkin löytää. Vauhdin suhteen on vielä säätelyvaraa kun vähän meinaa rimat kolista. Keskitytään siihen sitten kun K:lla on ikää useampiin hyppytoistoihin.

Fyralla väänsin takaaleikkauksia oikealle ja vasemmalle käännösten kanssa. Jos lähetän sen oikealta puoleltani hyppäämään edessä olevan hypyn ja kääntymään sitten oikealle, Fyran pieni kroppa menee aivan solmuun ja tulee piruettia, lambadaa ja ties mitä silmukkaa. Se melkein poikkeuksetta hukkasi minut joka hypyllä. Sama toiseen suuntaan tehtynä on ihan iisibiisiä. Syy tähän on varmaan tokottelussa. Sivulletulon pyörähdys on sillä niin vahvana, että toiseen suuntaan kääntyminen on sille käsittämätöntä. Olen mä tämän ennenkin huomannut, mutta nyt päätin tehdä asialle jotain. Otin tuota samaa harjoitusta miniaidoilla ja hitaalla rautalangastavääntövauhdilla. Alkoi sujua molempiin suuntiin ihan kelvosti. Kotosalla pitää alkaa pyörittämään sitä namilla tuohon toiseenkin suuntaan, jotta notkistuu. Aivan omaa tyhmyyttä ja kaavoihin kangistumista tämäkin ongelma.

Puomisuoralla palkkasin alastuloa namikipolla, mutta huomasin, että ylösmenokontaktit taas porsi. Ei vain askel passannut vaikka miten ois tullut. Lopulta seisoskeltiin puomin alastulossa ja joka kerran kun Fyra löi tassunsa oikeaan paikkaan, tuli namia turpavärkkiin. Lähestytään tätä asiaa nyt tälleen sheippaamalla sitten ja toivotaan kisatilanteissa pientä tuuria kunnes homma on saatu varmemmalle tolalle. Alastuloissa Fyra oli kelpo, mutta miksei ois ollut kun oli palkkaa oikeassa paikassa odottelemassa.

Ohjattuun kurveloon osallistuivat Konna ja Fyra. Tunnustan, että koko harjoituksen idean syynä on Fyra ja sen A-esteintoilu. Halusin ennen tulevia kisoja sille alle harjoituksen jossa A:n alta menee putki ja vuoroin valitaan mennään jompaan kumpaan. Olin aivan varma, että A-este vetää enemmän kuin putki, mutta hee, väärässä olin.



Ohjattu pätkä sunnuntailta. Tummat pallot pidemmälle ehtineiden, vaaleapohjaiset kuviot lyhkäsempää treeniä tarvitseville.

Konnalle suunnittelin radan niin, että otamme koeluontoisesti melkein yhteislähdön lähetän sen etenemään kakkoselta putkeen ja otan oman reittini A:n alapuolelta kohti neloshyppyä. Arvoin vain oman etumatkani vähän heikonlaisesti ja jäinkin sitten odottelemaan Konnaa putkesta ihan turhaan. Olisin ehtinyt ties minne saakka. Kokeilin myös erilaisia versioita ohjata kutoshypyn. Oli sylkkäriä ja ties mitä tuuppailua. Kerran lähti perääni kesken pujottelun kun otin sivusuunnassa etäisyyttä. Sinällään se etäisyydenotto oli turhaa, sillä sen vuoksi joutui vain odottelemaan koiraa A:lle joutuvaksi. Parempi vaihtoehto oli ohjata pujoa ihan vain nöyrästi vieressä hoputtaen. Konnalla oli mahtava raivo tuossa harjoituksessa, mutta se oli kuitenkin kuuliainen. Hyvä! Kivalta tuntui meno sen kanssa.

Fyran ekan version otin niin, että jätin sen ykkösen ja kakkosen taakse ja valssailin ennen putkea. Eka valssi meni tyngäksi kun tein sen liian aikaisin ja törmäsin putkeen, mutta ihmeen kaupalla Fyra kuitenkin tunki ittensä oikeaan kohtaan. Pujon jouduin ohjaamaan tuolta ei-niin-järkevältä puolelta kun tämä toinen puoli on ikävässä vaiheessa. Sieltä ei sitten osuttukaan A-esteelle meilkein millään. Ei auttanut rautalanka, perkeleet tai namien tunkeminen nenään. Putkihan se oli seuraava este, ihan varmasti. Ainakin Fyran mielestä ja sehän oikeutti tunkemaan itsensä putkeen vaikka mun jalkojen välistä. Jossain kohtaa se kuitenkin vahingossa osui A:lle ja pääsin palkkaamaan sitä ruhtinaallisesti. Sen jälkeen se lempieste sitten taas löytyikin. Lopuksi kokeilin Fyralla vielä samaa ohjausta alkuun kuin Konnalla tein ja voi että mä olin ylpeä kuin hienosti se kaivoi sen putkensuun eteenpäin lähettämällä. Mentiin vitosesteelle saakka ja lopetettiin treenit iloisina!

Fyra koitti jossain välissä treeniä tehdä noutojakin. Meni ihan ketuksi ja mulla paloi jo hernettä aivokoppaan kiinni. Fyra oli kummissaan ja mitä enemmän säädettiin sen enemmän kummissaan se kouhotti. Nollattiin tilanne kapulaleikillä. Miten voikin yksi lempihomma mennä yhtäkkiä noin levälleen? Annetaanpa vähän aikaa olla tämän homman ja palataan asiaan kun kummallakin on sen osalta parempi fiilis.

Kroppahoitoa

Pirjo-kotienkeli-hovihieroja hoiteli meidän sairastupalaisten ja huushollin lisäksi myös Pörrin ja Femman lihakset. Pörri oli just niin jumissa kuin sen koikkelehtijan voi kuvitellakin olevan. Pirjo sai kuitenkin siitä auki jumipaikkoja hienosti ja saat kuule olla varma, että kun Kuopijjoon päin tullaan seuraavan kerran niin Pööpö nököttää autossa mukana kuin täi tervassa.

Femma oli ollut hienossa kunnossa. Vähän oli vasen puoli ollut kireempi kuin oikea ja säkän takana pikkusen kireempi alue, mutta ei mitään huolestuttavaa. Meidän fitness-kisaajalta näyttävä kääpiö pitää itsestään aika hyvää huolta tuolla tontilla itseään notkistellessa ja olenpa tainnut minäkin onnistua koiran lämmittelyissä ja jäähdyttelyissä. Eikä toki voi tietenkään poissulkea koiran tasapainoisen rakenteen vaikutusta kunnossa pysymiseen.

Kiitti Pirjo!


Ikkunan läpi piti sairaan paparazzeilla. Kuva on huono, mutta tilanne sitäkin mainiompi. Kumpikin ilmassa.


K*rrrrrp*leen karvaturri. Tästä saat!


Pääseekö täältä sisälle tänään lainkaan vai heitätkö vaikka makkarat evääksi, jotta selvitään yön yli?


Jennin tämänpäiväinen askarteluprojekti keittiön seinältä. Siinon joulupukin talo (pukki on sisällä), pukin poro, tonttu, joulukuusi ja lumikinokset. Kaikki leikattu erikseen paperista ja teipattu seinään. Illalla se täydentyi vielä lumiukolla. Jennin mielestä jouluaiheiden askartelua saa tehdä ympäri vuoden. Voihan tontut katsoa millon tahansa ikkunasta.