Elämä jatkuu. Kunnioitus Tituksen elämänsarkaa kohtaan on meidän perheessä niin suurta, että emme jämähdä paikoillemme suremaan, vaan kauniit ja hauskat muistot mielessä jatkamme arkeamme vaikka kymmeniä kertoja päivässä huomaa jotain puuttuvan. Se lienee luonnollista vielä kun Tituksen poismenosta on näin vähän aikaa. Titus oli elämäniloinen koira ja jos se olisi ollut ihminen, se olisi halunnut varmasti tanssihautajaiset ja pitkän kaavan mukaisen illanvieton muistonsa kunniaksi.

Tänään oli liian kaunis päivä tuhlattavaksi vain pimeällä liikkumiseen. Töistä tultuani pakattiin Jennin ja Tapsan kanssa Luva, Katti, Totti ja Femma autoon ja hurautettiin Mikonkariin katsomaan merenjäätä. Koirilla oli kivaa ja jäällä viihdyttiin melkein auringon laskuun saakka.


laIMG_5515.jpg
LATUA!

laIMG_5640.jpg
Kuka niskalenkittää ja ketä?

laIMG_5657.jpg
Kuviopainia

laIMG_5693.jpg
Pikkukaloja, pikkukaloja, pikkukaloja...

laIMG_5792.jpg
Niin kaunis, että sielua koskee?

laIMG_5779.jpg
Kyttäyskeikka

laIMG_5499.jpg
Kultatassu kullankimalteessa

laIMG_5865.jpg
Töötti tulee

laIMG_5897.jpg
Mihin se myyrä meni?

laIMG_5928.jpg
Elämän karikkojen(kin) takana paistaa AINA aurinko

Lisää kuvia *kliks*

* * *

Totti siirtyi sairastupalaiseksi. Siltä irtosi läskeineen kynsi, mutta eipä tuo tuon menoa näytä hidastavan. Ella hipsuttelee hihnassa ulkoilunsa ja opiskelee peukalon näyttämistä. Misiu tasapainoili eilen Jennin puolipallon muotoisen siilin päällä ja on nyt päivittäin ulkoillut  vapaana tontilla ilman, että sitä on joku kokoajan vahtimassa. Mun hermorakenne alkaa siis sallimaan Misiulle jo vapauksia ja tietynlaisia harppauksia kohti "normaalielämää".

Ehkä tämä tästä...