... viimeiset 1,5 vuorokautta? Menivätkö ne mahataudin myötä alas Arabian posliinista vai onko meidän olkkarin sohva aikakone tulevaisuuteen? Olipa miten oli, palailen EHKÄ elävien kirjoihin tässä pikku hiljaa. Sana "ehkä" tulee, siitä, että en edelleenkään ole laittanut kurkustani alas mitään yksittäistä juustosiivua isompaa suolapalaa ja ravintoa olen saanut vain mustikkakeiton muodossa. Tämä kaikkihan alkoi oikeastaan jo ennen sunnuntai-illan agilitytreenejä kun ruoka ei maistunut. Treeneissä olin vetämätön, mutta sain silti jotenkin hommat hoidettua. Kotiin palattuani paleli ja lihaksia särki. Laitoin kaiken vain viikonlopun istumisen, seisomisen ja edellisten treenien piikkiin. Yritin saunoa palelua ja jomotusta pois, mutta ei se onnistunut. Yhtäkkiä SE sitten alkoikin ja SE oli menoa sitten. Yksityiskohtiin en mene, jokainen on halaillut joskus tuota posliinia ja tietää varmasti, ettei yksityiskohtien kertominen ole kenenkään etu. Mittasin kuumeen kun lihaskivut äityivät aivan mahdottomiksi ja jo ensimmäinen mittaus näytti 38,1 ja yön pimeinä tunteina tehty 38,6. Olin aidon oikeasti kipeä.

Eilisen makasin sohvalla ja illemmalla vaihdoin vaihtelun vuoksi oikeaan sänkyyn. Vielä iltasella mittari näytti 37 pintaan (vuoroin vähän alle vuoroin vähän päälle). Kiskoin buranaa ja tässä sitä nyt ollaan. Eilisen tautimaratonin vuoksi pikkuisen huterana, päätä särkisi jos en olisi Buranahuuruissa ja mahan tilanteesta en uskalla sanoa juuta enkä jaata. Kuumetta ei joko ole tai se on Buranan vuoksi vain piilottelemassa.

Jenni & Tapsa ovat olleet OK. Toivottavasti ei tämä tauti heihin iske.

Kuis sitten se viikonloppu meni?

Lauantai lipsahti melkein kokonaan tuolla Liikuntahallilla Raahen Eränkävijöiden järjestämän ryhmänäyttelyn parissa. Olin kehäsihteerinä ja napsin ryhmäkehästä kuvia. Meidän kehässä tuomarina oli Mattilan Paavo ja esillä oli harmaat hirvikoirat, beaglet, itälaikat, länsilaika, pohjanpystykorvat, dreeverit, venäjänajokoira, portugalin vesikoirat, lagotot, espanjanvesikoirat ja mitäs mä nyt tästä listasta unohdankaan? Ai niin, ihana junnuluokan koikkeri. Terkut vaan omistajalle!

Noita hirvikoiria yritin tiirata minkä kirjoittamiseltani kerkesin ja en voinut kuin ihastella niiden terveitä rakenteita. Kyllä se vain niin on, että ainakin tommoisissa roduissa käyttö karsinee sieltä ne kamalimmat vikkurat jalostuspuuhista. Ihailtavaa!

Ryhmäkehät oli taas kiiteltyä Sinikan ja Arin käsialaa. Oli maitotonkat, kukat ja pajukoirat. BIS1 oli suomenajokoira, BIS2 suomenpystykorva ja BIS3 enkkuspringeri. Kuvia näyttelyistä löytyy: *KLIKS*

Sunnuntaina jatkoin sihteerikkönä olemista labbisten erikoisnäyttelyssä Kuuselassa täällä Pattijoella. Matkaa näyttelypaikalle kertyi 3,5 km, joten kovasti oli varattava aikaa matkustamiseen :D

Tuomarimme oli Tanskasta, mutta puhui kyllä hyvin sujuvaa englantia. Tällä kertaa minä pyöritin ja aluksi tuntui, että tuleekohan tästä yhtikäs yhtään mitään kun edellisestä pyörityskerrasta on kulunut jo melko tovi. Hengitin kerran syvään ja aloitin: "urokset pentuluokka 5-7 kk, koirat numero 1, 2 ja 3". Siitä se lähtikin sitten omalla painollaan ja ripeästi se kehä saatiinkin vietyä läpi. Labbiksissa oli sitten jo useamman sorttista koiraa esillä kun edellispäivän hirvikoirakehässä. Oli käytömpään ja näytömpään veistettyä, juoksutettua tai syötettyä, mutta yhdistävänä tekijänä jokaisella oli heiluva häntä ja iloinen mieli. ROP ja VSP olivat molemmat ruskeita ja tulivat valioluokasta, että jotain muutakin niillä oli tehty kuin rinkiä kierretty. Eipä silti, ne olivatkin hyväkuntoisia rekkuja, joiden vahvuus tuli kyllä rungosta itsestään eikä nappulapussista ja siansilavasta.

Kotiin tultuani pidettiin Tituksen synttärikemut. Tapsa oli päivällä ulkoiluttanut Titusta ja kameraa tuolla tontilla ja saanut ihan kivoja otoksia. Kuvattiin vielä kakkukuvat sisällä. Jenni oli tohkeissaan kun sai tehdä kakun lihahyytelöistä, nakista ja kermaviilistä. Tituskaan ei pannut pahakseen tätä tarjoilua.

Viideksi suoriuduttiin Annen kanssa maneesille. Omatoimiharjoittelun alla oli puomia ja pujoa lisättynä viime kerralla harkattuihin nollakulman putkiin. Ohjattuna treeninä oli kääntämistä ja vääntämistä sinne sun tänne välillä A:lla tai keinulla poiketen. Treenien vetovuoro oli Annella, joten sain keskittyä Konnan, Fyran ja Kattin treeneihin aivan rauhassa.

Omatoimitreeni pujolla

Konnalla otin tätä molemmilta puolilta sekä läheltä että kaukaa ohjaten. Oli mahtava huomata kuinka se haki esteitä ilman että väänsin sitä viiksikarvoista. Pussin kanssa pitää tehdä sillä parit namikuppiharkat, sillä huomattuaan, että pujo on pussin vieressä, se alkoi kääntymään pussissa jo valmiiksi pujoa kohti. Eihän siinä tietty kauheasti syntiä ole tehty, mutta jotkut pussikankaat voi mennä tommosesta kääntyilystä sotkuun ja suoritusaika kyllä silloin hidastuu.

Fyraa ei vielä viedä tämmöstä harkkaa muuta kuin viiksistä. Kaikki muu toimi oikeinkin hyvin, mutta se toinen pujottelupuoli on vielä työn alla. Peruuttamalla sain kuitenkin ohjattua jo monta aika rivakkaa puhdasta pujoa, joten on vain ajan kysymys koska uskallan kääntää itseni oikeaan suuntaan. Kyl se siitä!

Katti ei päässyt lähellekään tätä harjoitusta. Pitäs muistaa raahata ne verkot tuonne maneesille...

Omatoimitreeni puomilla


Kuvasta puuttuu numeroinnit vastapäivään. Niinkin tätä mentiin.

Konnalle vein makupalalautasta alastuloon saadakseni taas nopeutta siihen kakskakkoseen napsahdukseen ilman että olen asiaa muistuttamassa. Lähetin Konnan ykkösaidan kautta puomille ja juoksin itse tuolta nelosaidan ja putken ulkopuolelta (eli kuvassa tuosta alapuolelta). Konna teki kivat alastulot ja haki putkensuun hienosti. Putken jälkeen tein takaaleikkauksia vuoroin nelosta, vuoroin vitosta ennen. Toiseen suuntaan vietynä pysyttelin jälleen täällä nelosaidan "alapuolella" ja Konna kääntyi kyllä varsin sukkelaa putkesta puomia kohti vaikka olin kaukana. Tämmöset rallit on kyllä kivoja molempien itsetunnon kohottajia kun saa mennä ja tehdä.

Fyraa ohjasin luonnollisesti lähempää. Sillekin viritin namikipon alastuloon ja palkkasin silti vielä sitä runsaasti kädestäkin. Kolmosputkeen lähetin melkeinpä tuolta puomin alastulolta asti. En paljon saatellut. Hyvin löysi pikkumusta oikean aukon josta sisälle syöksyä. Nämä kurvit onnistui Fyrallakin mukavasti ja tavoite tuon puomin osaamisen suhteen on taas harjoituskerran verran lähempänä. Ainoa ongelma oli taas namilautaselle jätetyt makupalat, joiden luota ei olisi miiiiiiilllllläääääään voinut lähteä poispäin. Jalat olivat kumia ja aivot narikassa, mutta kun sen ahneen veteläksi heittäytyneen otuksen sai raahattua muutaman metrin poispäin, se kyllä saattoi sitten jo keskittyä muuhun harjoitukseen. Ahneus on hyvä asia, sitä en kiellä, mutta tässä jutussa meidän pitää vähän trenata sitä, että niille nameille kyllä pääsee kun tekee ensin parit kurvit.

Katti kipitti tätä treeniä oikein mielissään. Se oli jopa niin innokas, että unohti minut aina välillä kokonaan ja muisti vasta puomin alastulossa katsella, että eksä tuukkaan palkkaan mua kun oon jo täällä. Putki löytyi hienosti vaikeammastakin kulmasta ja aidatkin pidin 25 korkeudessa. Yritettiin AnneH:n kanssa ottaa Kattista muutamaa agiliitokuvaa ja päätettiin kokeilla mitäs kameran omat ohjelmat suuressa viisaudessaan noihin olosuhteisiin tarjoais säätöjen osalta. Mutta ei noilla kameran automaattiohjelmilla mitään tee tommosessa maneesissa. Ensimmäiset edes sinnepäin kuvat saatiin kun palasin nöyrästi säätämään vekottimen pikaisesti ihan itse.

Ohjattu kurvelo

Konna jatkoi siitä mihin Tupoksella viimeksi jäätiin. Lähetin sen hyppäämään ykkösen ja kakkosen ja siirryin itse keinun "alapuolelta" tuonne A:n alastulon ja nelosaidan välimaastoon. Ei ropleemia, MUTTA neloselle tehty jaakotus kohti keinua meinasi olla Konnalle ihan käsittämätön juttu. Se käänsi itseään väkisin kymppiaitaa kohden. Vasta Konnan vuoron jälkeen tajusin sivusta katsoen MIKSI se niin teki. Pässi minä! Tokihan se tiesi, että siellä on esteitä ja oikeassa menosuunnassa ei, joten tommonen itsekin rataa lukeva koira päätteli nyt omassa päässään loogisemman käännössuunnan. Kolmannella kerralla väänsin sille rautalangasta ja sel-ko-kie-lel-lä minne haluan sen tulevan ja tein sen HYVIN lähellä estettä ja sitten päästiin jatkamaan. Keinu oli nopea, mutta valssi keinun ja kutosaidan väliin ei ollu hyvä ajatus. Persjättö toimi paremmin. Loppurata olikin sitten sitä WOW-menoa. On sen kanssa ilo mennä!

Fyra oli tällä kurvelolla melkoisen hyvä. Taas parempi kuin olisin uskonut. Alun tein samalla lailla kun Konnallakin. Namikippo odotti sitä A:n alastulossa. Koska se ei vielä paljon rataa lueskele, jaakotus nelosella oli sille helppoa pässinlihaa ja keinu sujui. Jälleen vienti vähän piilossa olevalle kutoselle oli se ongelmallisin paikka. A-este veti sitä liikaa ja jos ei este vetänyt, niin minä onnistuin työntämään sen kutosen taakse. Ratkaistiin tämä niin, että keinulta jatkettiin parin askeleen verran suoraan, josta sitten valssi ja suorempi vienti aitaa kohti. Ehkei mikään PRO-kurvi, mutta Fyran tasolle sopivampi. Loppurata meni sitten moitteitta. Palkkasin sitä kovasti A:n alastuloille ja yritin ohjata sitä pikkuisen rennommin kuin ehkä kisoissa tekisin. Rennommalla tarkoitan sitä, että en varmista ihan jokaista vaaranpaikkaa vaan keskityn viemään aina oikeaa estettä kohti. Tuntui toimivan. Fyra ei enää vilkuile sivuilleen niin paljon kuin esmes viime kesänä.

Yksittäisellä aidalla treenasin Fyralla sylkkäreitä. Toiselle puolelle kääntyy hyvin, toiselle ei. Kankikaikkonen asuu siis kattomme alla. Pitänee trenailla kropan taivuttamista tuohon "ei tokomaiseenkin" suuntaan.

Kattin kurvelot

Kattilla oli tästä kurvailusta omat variaationsa. Ensin tein sillä Annen avustamana muutamat keinuharjoitukset. Lentokeinun aiheuttama mörkö on unohtunut. Katti teki esteen reippaasti, jopa niin reippaasti, että piti muun kurveloinnin ajaksi pyytää Merja seisomaan keinun eteen, ettei Katti vain keksi sinne karata. Osan kurveloista tein yksittäisinä esteinä, mutta tuohon kuvaan numeroidut kurvit tehtiin kokonaisuudessaan. A-estekään ei ollut mikään ongelma, vaikka Katti on juossut sen aikaisemmin vain kahdesti ja molemmat kerrat hihnassa. Nyt se oli vapaana ja suoritti esteen aivan katu-uskottavasti. Ihana ipana!

Jälkimmäisen ryhmän kurvelot

Jälkimmäisen ryhmän kurvien aikaan me tokoteltiin Fyran kanssa. Otin kaukoja, luoksetulon pysäytystä, ruutua ja noutoja. Puukapulan nouto meni niin upeasti, etten uskaltanut ottaa edes toistoa. Metalliesine oli vähän ällö kun oli tietty kylmä ja hiekkainen. Sitä vain kanniskeltiin ja pidettiin suussa. Kaukoissa (istu-maahan-istu) toimi ihan kivasti ja alan jo lähestyä oikeaa etäisyyttä ohjauksessani. Ruutuun juoksutin namilautaselle. Ekan meni sivuovesta, joten otin seuraavan lähempää ja eväsin mahdollisuuden tuohon kaarrokseen. Kolmannen ja neljännen juoksutin kauempaa ja ne onnistuivat jo oikein hyvin. Luoksetulon pysäytyksissä heitin heti käskyn jälkeen pallon muutamaan kertaan ja neljännellä kerralla tein hämäysheiton ja NAPS - se pysähtyi nopeasti ja hyvin! Jihuu ja palloa perään. Viidennen otin läpijuoksuna. Ei koittanut hidastella. Lopuksi hypytin vielä metrisellä hevosesteellä wubban-noutoja. Kerran meni ali kun en muistanut sanoa hyppykäskyä. Noh, tokko tuo noin viisas olisi, että juoksisi läpi jos ei käskyä kuulu, mutta oliko merkillistä sattumaa sitten se, että kaikki ne kerrat jolloin sanoin hyppy, se myös hyppäsi? Sopii vain arvailla ja joskus myöhemmin kokeilla.

Kotimatkalla haettiin Annen kanssa Taukokartanosta kaakaot ja huudatettiin TIO:n soitinta aika isolla. Kun biisissä on sanat kohdallaan niin siinä sitten ON... ;-)