Yskä riutoo kroppaa, niskat on jumissa ja pää ei käänny. Olkapää juilii kortisonipiikkien jäljiltä, mutta kun sisäinen kutsu on niin voimakas ja pää hajoaa treenaamattomuudesta, niin onhan se treeneihin päästävä vaikka 1/4-kunnossa. Jotta itsetuhoinen efekti olisi riittävän voimakas, otin mukaani Konnan lisäksi myös Fyran. Mietin mielessäni, että vain pari kontaktiestettä ja pujoa ja mukavata muiden treenaamisen seuraamista. Pääasia että edes näkisi agiliitoa. Juuh, olisi pitänyt tuntea itsensä paremmin...

En mä mitään malttanut aloillani olla. Riuhdoin Minnan(kin) kauhuksi menemään kuin täyskuntonen konsanaan. Jossain vaiheessa Minna kiikutti mulle jopa lämmintä persuksen alle, etten vallan odotellessa palellu, mutta meno jatkui vaan. Ja mä mittään parissa esteessä malttanu pysyä. Samoihin kurveloihin piti osallistua kun muutkin. Hullu mikä hullu!

Meidän treeni koostui 26 esteen radasta joka näytti tältä treenin jälkeen piirrettynä (Minnalta sain vielä sen alkuperäisenkin treenin, mutta laitellaan nyt tämmönen taiteilijan vappaa näkemys aiheesta):

Se mentiin ensin useammassa pätkässä. Pätkät tais olla 1-7, 7-15, 14-19, 17-22 ja 23-26. Voi olla että muisti pettää pahemman kerran, mutta jotain ton suuntaista se oli. Lopuksi kurvattiin sisukkaasti kaikki 26 estettä peräjälkeen.

Pääpiirteissään mulle jäi mahottoman onnistuneet fiilikset. Koirat toimi ja minäkin jopa olin hommassa mukana. Ilmeisesti vajaakuntoisuus pakottaa keskittymään paremmin. Konna oli kuulolla, innokas ja seövästi taipuisampi kuin aikoihin. Fyra osasi enemmän kuin villeimmissä unissanikaan olisin tajunnut sen osaavan. Wau! Ei sitä muuten voi kuvata.

Vaikein paikka oli Fyralla väli 10-11, jossa en oikein osannut vääntää kokemattomalle rautalankaa riittävästi. Eka kerralla F syöksy 11-hypyn sijasta ilosesti A-esteelle ja seuraavilla kerroilla en meinannut saada sitä vedettyä 11:n yli takaspäin. Vaiheessa oleva pujo tietenkin aiheutti omat tökkimisensä, mutta pujon jälkeisen putkensuun Fyra haki upeasti. Hypyn 13 jälkeen heitin sylkkärillä Fyran takaakiertoon ja pikkumusta OSASI! On kotona tehdyt kieputukset namin perässä alkaneet tuottaa kai tulosta. Kokonaisuudessaan en voi kyllä muuta kuin hypettää Fyran treenejä. Sitä voi aivan hyvin pitää tuossa ryhmässä (valmennus 3) mukana.

Konnalla vaikeinta oli ehkä persjätöllä kääntö 15-16 väliin. Siinä on vielä työmaata vähäksi aikaa tiedossa. Vähänpä noita persjättöjä tulee Konnan kanssa edes harrasteltua. Pujon ohjaaminen vierestä vietynä oli Konnalle vaikeampaa kuin se, että heitin sen putkien välistä hakemaan itse pujon alun minun siirtyessä 26-putken ja renkaan välistä putkensuulle tiukentamaan putkeenmenokulmaa. Konna on itsenäinen kaveri. Kun antaa sen tehdä itse, se osaa!

Lopuksi juostiin koko rata. Ensin menin Konnalla ja rata meni hienosti. Olin yllättävän hyvässä juoksukunnossa kun latasi vähän sisua mukaan peliin. Kolmoshypyn sain alas ja meinasin hukata radan välillä 17-18, mutta pikkuisen ajatussekunnin jälkeen homma jatkui siististi loppuun. Hieno fiilis! Fyralla otin A-esteen toiseen kertaan kun se possuili alastulokontaktin ja se pätkätreenissäkin vaikeaksi osoittautunut 11-hyppy meni ohitukseksi jälleen. Kaivoin sen kuitenkin jatkamaan rataa ja loppukurvit meni Fyran osalta nollalla, minä ohjasin 17-hypyn takaahyppynä. Mistä lie sekin yhtäkkiä ajatuksiin tupsahti? Jalat oli pujon viennin jälkeen pottumuusia ja hiilihappoa, mutta onneks Fyra kaivoi nollakulman putken ihan itsenäisesti. Toisen kerran hieno fiilis!

Mulla jäi todella todella todella hyvä olo treeneistä. Hyvää mieltä lisäsi vielä se, että illan riuhtomisen seurauksena mun pää iltasella jopa vähän kääntyi. Ilo oli kuitenkin aika lyhytaikaista, sillä seuraavana aamuna heräsin taas siihen ihanaan tunteeseen, että niskan ja kaulanseutu on täystönkkönä. Oli pakko perjantaina hankkia tropit tähän aika rasittavaan ongelmaan. Yksi yö troppiunta on tätä kirjoittaessa takana ja voin sanoa, että kyllä helpotti!