Voi kun olisikin! Agilityssä tuo matemaattinen laskenta ei vain mene noin. Valitettavasti.

Kisasin lauantaina KAS:n kisoissa Fyralla, Konnalla ja Femmalla. Onnistuttiin koirien kanssa tekemään joka radalle vähintään hieno radan puolikas. Jotta en ihan asioiden kaunisteluun sortuisi, pitää kyllä tunnustaa, että yhdessä Konnan suorituksessa ei ollut mitään muuta hyvää kuin tiukka kurvi putkesta pois ja komea A:n alastulo, mutta poikkeus vahvistaa aina säännön. Se ei ollut agiliitoa se rata, se oli hukassa oloa. Pahasti!

Edellisestä kisaamisesta on melkein 4 kk, joten hiven oli kisarutiinit hukassa. Ensimmäisenä päästiin Fyran kanssa radalle ja koska sekään ei ole mitenkään vielä rutinoitunut tähän lajiin, oli meitä kaksi pallopäätä siellä kilpaa juoksemassa. Kilpaapa tosiaan.. huoh... koskaan ei Fyra ole antanut minulle sellaista kyytiä kuin se nyt antoi. Sanomattakin on selvää, etten tuommosta vauhtia osannut ottaa ratasuunnittelussa huomioon. Kurvit siis pissi... silmille, korville ja kintuille samaan aikaan.

^ Tämä oli 1-luokkien A-kisan rata. Mielestäni tässä oli aika paljon haastetta ja tekemistä luokan tasoon nähden. Osa kisaajistahan oli jopa ensikertalaisia, joten aika hankalaan vääntöön joutuivat kisadebyytillään. Oli takaahyppyä, tyrkyllä olevaa väärää estettä, vaikeaa putkikulmaa vauhtipaikassa jne jne. Tekemistä riitti. Fyralla oli mielessä vain yksi ainoa asia - A-este! Ykkösestä neloselle meni hienosti, vitosen karkas lapasesta kohti A:ta, mutta sain parkaistua sen ihmeen kaupalla takas vitosen taakse estettä suorittamaan. Pujolle asti meni jees ja F teki tottelevaiset kontaktit. Pujon alussa se näki taas SEN, siis SEN A-esteen ja se karkasi lapasesta pujon aloituksen ohi. Sain sen taas takaisin ruotuun, mutta kesken pujottelun se onnistui taas vilkaisemaan SITÄ ja ohitti yhden välin. Kasassa oli 15 virhepistettä ja esteitä vielä jäljellä. Loppurata meni kuitenkin LOISTAVASTI. Siis kerrassaan primasti ja se tuntui agiliidolta aivan aidosti. Tämän radan ainokainen ongelma oli se iso mutta ihana kiipeilyteline, Fyran tivolieste nro1. Ei voinut keskittyä kun SE oli näköpiirissä. Tulos 15 ja ihanneaika alittui 6-7 sekuntia. Sijoitus taisi kuitenkin olla 10 luokassa jossa oli noin 25 osallistujaa. Paljon tuli hylsyjä. Pitää olla tyytyväinen, päästiin sentään maaliin.


^ ykkösten toinen rata sunnuntaina oli hyppäri. Profiililtaan melkeinpä edellisen vastakohta. Kamalasti baanaamista ja sitten yhtäkkiä jotain tiukkaa räpellystä tai muuta tarkkuutta tahi hoksimista vaativaa paikkaa. Fyra lähti kuin nato-ohjus. Aivan kamalaa vauhtia ja mulla ei ollut pienintäkään hajua siitä miten muutan ohjaussuunnitelmaani lennosta kun tulee tuo esteväli 12-15. Eipä tarvinnut miettiä. Fyran suoritettua hypyn 13, olin minä vasta renkaalla ja en saanut vauhtisokeudessa porskuttavaa Fyraa kääntymään hypylle 14. Fyra näytti mulle peräpeiliä ja juoksi tuohon viereiseen putkeen. Koitin saada sen vielä sieltä takas kartalle, mutta juokseminen vain jatkui. Päätin ottaa sen käskyn alle ja seurautin pois tivolista. Fyran ranneke umpeutui NYT. Vaan oli sillä hauskaa niin kauan kuin sitä riemua kesti ja hienolta se toki tuntui juostakin sen perässä. Saisi vain sieltä käsin sen vielä käännettyä jonnekin. Kyllä siitä viel tulee liitokoira. Tuon radan perusteella joku voisi väittää turbobortsun syntyneen väärään kroppaan... tulos siis HYLKY, mutta komea sellainen.

Marika toi Femman ja Konnan kuuden maissa maneesille. Kolmosiin vaihtui tuomariksi Jari Tienhaara. Ratapiirrokset löytyvät Hirmuliskojen Webbiblogista. Johan oli pyöritystä ja vääntöä ja etten sanos melkoista kieppumistakin.

Eka radalla sain Femman menemään 4-putken väärään päähän. Loppurata sujui virheittä, mutta takakulman takaakierrot muurille ja viereiselle aidalle olivat kyllä aika kökköjä ja vielä yli Femman taitotason. Ei meidän kääpiö vielä tuommosia simputuksia hallitse ilman että suoritusvire hiven hetkeksi laskee. Pujo ja kontaktit kuitenkin toimivat hienosti ja kokonaisuudessaan aivan kelpoa menoa jos miinustetaan tuo väärä putkenpää ja muurin takaakierto.

Konna taas keksi tulla takaisin kakkosputkeen siitä päästä josta se oli juuri ulos tullut. Se hämääntyi täysin tiukasta kulmasta jossa sen putkesta koitin kolmosaidalle hakea. Hylsystä sisuuntuneena jatkettiin sitten rennolla menolla ja tehtiin aikas hieno rata muilta osin. Yksi rima taisi tulla loppuvedätyksissä alas, mutta oli mukava päästellä kun ei ollut nollantekopaineita enää takana. A-esteelle lähetin Konnan tekemään alastulon itsenäisesti ja siirryin pujon taakse sitä vastaanottamaan. Muurille tein backlapin ihan vain kokeillakseni tuleeko kisatilanteessa tehtyä jotain semmosta mitä on harkoissa tehty. Voi vitsi kun oli hienoja kohtia tuolla radalla! Harmi vaan kun tulos on ihan muuta kuin se mitä siellä touhuttiin.

Agiradalla Femma teki muuten oikein kelvon radan, mutta se ei osunut tiukasta kulmasta putkeen nro 14. Siinä paloi sitten kalliita sekunteja vitosen päälle kun otettiin lähestymistä ainakin kympin edestä. Loppurata meni taas virheittä. Ihmeissäni kyllä olin, ettei tuosta putkisekoilusta ollut tulostaululla kuitenkaan kuin vitonen ratavirheenä, yliaikaa sitten senkin edestä. Aivan varmasti se Femma ohitti sen putkensuun ainakin kahdesti, mutta jos ei tuomari asiaa näin tulkitse niin eipä ole mun häppee.

Konnan meno oli hyppärillä raisua, mutta silti se oli kuulolla. Ongelmana vain oli RIMAT! Niitä kolisi oikein kakskymppisen edestä. Lihaksistollista vikaa siitä ei löydetty, joten nyt menee äijjäkoira hyppykoulun penkille miettimään koipien käyttöä. Sijoitusta en muista, mutta ihanneaika taidettiin sillä ryöstelyllä kuitenkin alittaa.

Kotona olin lauantaina klo 11 jälkeen ja täällä odotti tilaamani kuuma kylpy. Lämmittelin jäseniäni ja olin melkein nukahtaa sinne veteen. Unta ei tarvinnut odotella.

Sunnuntaina pakattiin TIO:n kyytiin Marikan kanssa Konna, Femma ja kisaturistit Luva & Katti. Olin onneksi ollut kaukaa viisas ja jättänyt Fyran ilmoittamatta aamun startteihin. Riitti kun lähdettiin klo 11 maissa kohti Oulua.

^ Kolmosten C-rata oli Ojanperän Riston käsialaa. Homman meininki oli tulos tai ulos ja hylsyn jälkeen piti tulla suorinta tietä pois aikataulua sotkemasta. Noh, tuostakin aikataulun sotkeentumisesta voi olla montaa mieltä, mutta kyllähän se harmittaa kun on ison rahan maksanut siitä radan tekemisestä ja sitten pitää tassutella sieltä radan perältä pois. Moni tassutteli aika hitaasti. Veikkaan, että radan suorittaminen kisanomaisesti olisi ollut jopa nopeampi tapa saada hyllytetyt rata-alueelta pois ;-)

Femma oli ensimmäinen kolmosen koira C-radalla. Kääpiö pinkoi suureksi ylpeydekseni NOLLAN, ei ratavirheen ratavirhettä. Puomilla olin itse aivan piipussa ja loppusuoralla Femma onnistuikin kyselemään minulta hetken seuraavaa estettä. Muilta osin se meni varsin jouhevasti mutta... eipä vauhti riittänyt ihanneaikaan (42 sek), joka ylittyi 5,18 sekuntia ja sijoitus oli viides. Voittajakaan ei päässyt ihanneajan alitse kuin niukin naukin ja kakkoseksi tullut nollakin ylitti ihanneajan. Kolmanneksi tuli Alma-cardi & Mirkku vitosella ja okan nopeimmalla ajalla, joka SEKÄÄN ei ollut kuin vajaan sekunnin alle ihanneajan. Joskus sitä miettii syntyjä syviä näiden ihanneaikojen mielekkyydestä...

Makseille ihanneaikaa nostettiin 4 sekunnilla. Konnalle se oli loppupelissä yksi ja sama kun meidän meno katkesi esteelle nro 11. Konna valitsi muurin jälkeen renkaan, kuten moni moni muukin. PiipPiipPiip ja voitteko poistua radalta. Mehän poistuttiin. Tuon radan alkuosakin oli jo melko säätämistä ja tuntui että Konjamiinilla oli esteet yhtä pahasti hukassa kuin minullakin. Positiiviset kohdat radalla olivat hienosti onnistunut käännös kolmosputkesta renkaalle ja hieno A:n alastulokontakti. Eipä muuta kehuttavaa jäänyt jälkipolville.

^D-kisassa Femmalla ei mennyt aivan putkeen noiden 35 senttisten hyppyjen kanssa. Kolmoshypyn se alitti kahdesti, kunnes otin idioottivarman lähestymisen uudelleen ja päästiin jatkamaan matkaa. Siitä eteenpäin menikin oikein loistavasti aina 13-hypylle saakka. Kaunis juoksukontakti puomilla ja innokas takaakierto kutoselle. Olin niin ylpeä siitä, että Femma osasi irrota tuonne puomin takana olevaan putkeen ja sain sen tekemään hienon pujottelun. Otin sillä nyt tuolta huonommalta puoleltamme eka kerran kisoissa pujottelun oikeasti vedättäen ja vielä sivusuunnassakin vähän siitä irroten. Femu osasi! A:lle mennessään se hiven vilkaisi putkensuuta, mutta tuli kuitenkin ohjauksen mukana A:lle. Sitten se kolmas rimanalitus tuli. Hyppy nro 13 oli sen mielestä paljon nopeammin suoritettu kun suihkasee sen alta. Mokomaan esteeseen paistoi vielä ikkunasta suoraan aurinko ja moni koira tiputti juuri sen riman tai alitti. Femma ei ollut siis suinkaan ainoa, jolle se tuotti ongelmia. Femmalla oli kuitenkin ne kaksi alitusta alla, joten piip piip piip ja poistukaa silvuplee. Mehän poistuttiin loppusuoran kautta ja otin nuo vimoset hypyt Femmalla. Ei mitään ongelmia hypätä tahi irrota. Nämä tämmöset tiukat kieputukset vain ovat vielä harjoitusta vaativia asioita. Pakko se on uskoa!

Viikonlopun vimonen startti oli Konnan kanssa. Mulla oli ohjaussuunnitelmat ihan selviä ja oikein odotin tuolle radalle pääsyä Konnan kanssa. Siinä vaiheessa kun oltiin menty 4 hyppyä ja kaksi niistä oli jo tullut alas, mulla nousi hiven savu korvista. Kun olen siinä tilassa, menen yleensä mykäksi ja Konna kai hoksi, että nyt kannattaa tehä jotain että akka leppyy. Se otti aikalisän ja kiersi hölkäten puomin. Puhallettiin kumpikin hetki tuon kierroksen aikana ja jatkettiin. Kasihyppy tuli vielä alas, mutta siitä eteenpäin me kyllä Konnan kanssa saatiin välilöitä paikkailtua paremmaksi ja loppusuoran auetessa Konna näytti mulle viisautensa ja ratkaisi tilanteen aivan itse nopeamman reitin kautta mitä olin suunnitellut ja mitä koitin ohjata. Neropatti! Jälleen radanpuolikas OIKEIN hienoa menoa. Näitä puolikkaitahan tämän viikonlopun aikana riitti.

Katti ja Luva palloili maneesilla aina taukojen aikana. On niiden kanssa hauskaa touhuilla tuolla ihmis- ja koirapaljoudessa kun ei ne mistään hätkähtele. Kattikin katsoi yhden rataantutustumiseni ja oli jo lupaavasti ollut kiinnostunut siitä mitä mä radalla puuhaan. Piipittänytkin oli perään. Jospa siitä vielä liitokoira tulee, varhaiskasvatus ainakin on jo mallillaan :-D

Kotimatkalla koukattiin Marikan kanssa Höyhtyän grillin kautta. Mättö-ateriaksihan se lipsahti, mutta oli se kyllä ISO nälkäkin. Iltasella kotona huomas taas juosseensa. Nukkumaan piti mennä panan ja koodin voimalla. Kropasta oikein huokui se, että joko nappia ja unta tai valvomista ja vi*utusta.

Lopuksi kokeilen linkittää tähän Minna-koutsin kuvaaman Femman nollaradan (C-kisa), jossa ihanneaika ylittyi 5 sekuntia. Kiitos Minna yllätyksestä!

MUOKS! Se onnistui, videon linkkaaminen siis. JES!