... hrrrr! Kummalliset on nämä kelit. Ollaanhan kuitenkin jo melkein huhtikuulla. Huhtikuussa pitäisi olla kevät, siis KE-VÄT (piste!)

Välillä ihan pelottaa, onko se niinkin kylmä että h*lv*ttikin jäätyy. Jos niin tapahtuu niin sitä ei tiedä mistä ittensä vielä huomisen jälkeen löytääkään. Oli aivan pakko käydä tänään lataamassa akkuja kunnon happihyppelyllä, tarkemmin sanottuna aika monella sellaisella ja vielä on yksi reissu tekemättä. Josko vaikka sais niin paljon virtaa, että selviäis täyspäisenä ens viikkoon. Hauskaa mulla ainakin tulee olemaan, mutta kenen kustannuksella - se onkin jo toinen juttu :-D  Joo, parempi oikeastaan on kun unohtaa nyt jokainen äsken lukemansa eikä edes yritä sooloilla ja ymmärtää. Asioita kun voi tulkita niin monella tavalla.

Aamulla varhain lähdettiin koko perheellä "mökille" Revonlahdelle. Autolastillinen koiria oli mukana ja ajatus oli ottaa kivoja kuvia Jennistä talviharrastuksissa ja koirista jäällä, metsässä ja idyllisessä vanhassa pihapiirissä. Vasta määränpäässä tajusin, että muistikortti oli kotona. Just, näin sitä pitää! Hienoa Jossu!

Ei se silti liikunnan iloa vähentänyt, mutta ottihan se rankasti päähän kun oli kivaa tilannetta tilanteen perään. Koirat tervehti ensin mökillä olleen tätini ja kun jäälle päästiin, moikkausvuoroon joutui pilkillä kyykkinyt Roope-setä. Joo-oo, meilläpä on sellainen! Käytiin lenkki jäällä & kantohankipelloilla ja palattiin takaisin mökille makkaranpaistoon. Istuttiin laavulla nuotiovahtina, koirat hääräs ympärillä ja Jenni laski törmää pitkin pulkalla ja liukurilla. Femma pölli Aiju-tädiltä yhden makkaran ennen kun kukaan ehti edes tajuta sen olevan varkaissa. Melko kettu tuo elikko kun se makkarapaketti oli melkein tädin kädessä. Pitänee ristiä Femman tuleva pentu Kelmiksi jos sellaisia joskus päätetään puuhata.

Makkarahetken jälkeen Jenni kävi vielä jäällä hiihtolenkin ja koirat puuhasteli pihalla. Kyllä tuolla ties kuinka vanhassa maalaistalopihapiirissä hermo lepää. Miksei siellä tule käytyä useammin?

Kotiin palattuani pakkasin seuraavan koiralastin autoon ja ajoin tuonne merelle. Aurinko paistoi niin paljon, että vieläkin silmiin koskee. Fyra, Esko ja Totti ei kamalasti tainneet auringonvalosta häiriintyä, mutta juokseminen niille kyllä kelpasi. Tällä kertaa varmistin, että kamerassa on korttikin mukana:

Ella on myös jumppautettu ja "lenkitetty" ja wanhukset ovat seikkailleet Jennin kanssa tontilla tovin ja toisenkin. Jäljellä on enää Misiun lenkki. Nyt Kärppäpelin aikaan se on rauhallista tehdä. Eipähän tarvii pelätä, että joku pallopää päästää koiransa Misiun luo kun koko kylä on tyhjänä ihmisistä. Tuohan ei tee kenellekään mitään, mutta toipilaskoiralle ei tahdo yhtään ylimäärästä "se tahtoo vain vähän leikkiä" -tapausta ihokontaktiin ja niskaan jyryämään.

Jatkan siis itseni hapettamista. Huomenna pitää osata hengittää hyvin!

Tämän päivän kuvat *klik*