Olihan se Ellan toipuminen jo liian nopeaa ollakseen totta. Lauantaiaamuna iloitsin sen oikean jalan korjausrefleksin henkiin heräämisestä ja maanantai-iltana itkin melkeinpä jalatonta koiraa. Tapahtui onnettomuus. Ella tuli iltapissalta ulkoa ja jäi kuistin portin väliin. Rääkäisi rumasti ja veti oikean takajalkansa ihan tönkkösuoraksi ja toimimattomaksi.

Yö meni jännittäessä ja heräillessä. Kävin alituiseen kokeilemassa onko Ellan takajaloissa pysynyt tunto tallella. Aamuyöstä nukahdin sen verran, että Ellakin sai tovin nukahtaa ilman että joku kaivelee sen varpaita. Aamupissatuksella totesin, että takapakkia tuli, mutta Ella on edelleen jaloillaan, kävelee tahdissa ja häntä heiluu. Paremmasta oikeasta takajalasta tuli nyt vain se huonompi. Ehkä tästä kuitenkin selvittään, vaikka surettaahan se, että edistymisestä iloitsemista ei minulle näköjään sallita. Parasta kai hautautua pessimistin viittaan takaisin.

Keskiviikkona oli Ellan toinen fysioterapia. Tunsin itseni täydelliseksi idiootiksi viedessäni huonommassa kunnossa olevaa koiraa Kaisan käsittelyyn. Olinhan viikonloppuna kertonut hänelle kuinka paljon meillä on edistytty. Noh, todettiin tilanne ja eiku hommiin taas.

Tasapainoharjoituksia, asentotunnon vahvistusta, hierontaa ja selän varovaista käsittelyä. Ella ei ollut nyt niin jännittynyt kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tuo johtui varmasti myös siitä, että nyt koko käsittely tehtiin lattialla. Tunnin verran me rymyttiin Ella keskipisteenä ja seuraava kerta on jo ensi maanantaina. Kotiläksyjä tehdään siihen asti ahkerasti. Jokaisen ulkoilutuskerran yhteydessä jotain pientä ja vähän pidempi sessio kerran päivässä.

Ellan uuden tapaturman johdosta aloin lähes sekopäisen varovaiseksi koiriemme kanssa. Näen nyt vaaranpaikkoja lähes kaikkialla ja jokainen kivi, jäätynyt rapakko, kantohanki ja aidanrakonen on uhka koirien terveydelle. Tuohon oli vain yksi apu. Marssimme tiistaina vakuuttamaan neljä nuorimmaista; Kattin, Luvan, Femman ja Fyran. Nyt nuo neljä pidetään 14 vrk pumpulissa ja odotellaan kunnes eläinlääkärikuluvakuutus astuu voimaan. Sen jälkeen niistä ei varmaan katkea enää karvaakaan, mutta jos tällä konstilla saan karmamme vaihtamaan suuntaa, niin on se kaikkien noiden Lähivakuutuksella annettujen satasien arvoista.

Siitä myyräntyöstä, josta joku aika sitten blogissa mainitsin, on kyselty kovasti. En kai minä vielä sitä paljasta mitä se on. Pidetään nyt lukijoita jännityksessä. Sen verran voin helpottaa olotilaa, että ensi viikolla on oletettavasti jotain kättä pidempää asian tiimoilta esiteltävänä. Toivottavasti ;-)