... joku treeniblogi vai?

Voimakkaasti on keskittynyt tämä viime kirjoituksissa matkusteluun, eväiden mässäämiseen, tuliaisten ostoon ja koiranäyttelyihin. Pitänee palata ruotuun ainakin hetkeksi.

Reissun jälkeen olen treeninyt viime viikon torstaina Tupoksella Konnan kanssa, sunnuntaina Tupoksella Femman, Fyran ja joo - aivan pikkuisen Konnankin kanssa ja samalle päivälle tuli otettua vielä Femmalla yksi kurvi heppakeskuksen maneesillakin.

Torstain treeneissä tehtiin pääasiassa perustreeniä. Esteitä eri kulmista ja erilailla koirasta poispäin etäisyyttä ottaen. Tulipa esille muutama juttu joita pitää treeniä vielä lisää. Kyllä kesää, kärpäsiä ja pitkiä treeni-iltoja odottaa innolla. Puomin alastulossa Konna ottaa kontaktin kyllä melkoisen varmasti, mutta mikäli erehdynkään sitä katsomaan, siitä kontaktista ei tule sellainen 2-2 suoritus kuin haluaisin, vaain 4-0 himmailualastulolla. Pöh! Miten voi muka kisoissa olla katsomatta koiraan? Pitäs kääntää itsestä sellainen luota vaan koiraan -moodi päälle. Jostain merkillisestä syystä Konnalla oli pujolla nyt vähän vaikeat aloituskulmat ja leikkaukset epävarmoja. Liekö ollut ukolla aivot munaskuisissa kun niillä oli kuitenkin noina päivinä käyttöä? A:n alastulot on Konnan juttu, niissä ei mutinoita. Persjätöillä kääntelykin onnistui yllättävän hyvin ja Konna kääntyili melko hyvin ollakseen Kanki-Kaikkonen. Tuollaisen perustreenin tekeminen on NIIN tärkeää. Mitenhän saisi aina omatkin treenattavat ymmärtämään sen, että se yhdellä ja kahdella esteellä treenaaminen ei ole tylsää jankkausta ("kyllä me tää osataan") vaan erittäin tärkeää pohjien luomista ja vahvistamista?

Sunnuntaina olin lauantain geeleilyreissun vuoksi melkoisen väsynyt. Tila oli kuitenkin yliväsyn puolella niin paljon, että sain lähdettyä Tupokselle liitelemään itsekseni. Mukaan pakkasin Femman, Fyran ja tuon salama-adoniksen, naisseikkalujenkin saralla ihmemylly Konnan. F-kaksikon oli tarkoitus liidellä agiliitoa ja Konnan aivojen tiesin liitelevän ihan muissa sfääreiissä sen päästessä "leikittämään" naikkostaan Tupoksen pusikoissa. Hoideltiin ensin alta nuo Konnan puuhat ja siirryttiin koirien kanssa treenaamaan. En muutellut Minnan estejärjestyksestä mitään, vaan soveltelin niitä näitä.

Femman kanssa lähinnä toistelin puomia ja pujottelua ja otin muutamia välistävetoja. Pakko oli tuommoisia asioita touhuilla kun on kisat ensi viikonloppuna ja koira ei ole nähnyt esteitä ainakaan 2,5 kuukauteen. Loppusuoralle irtoamisia otin sillä namilautasen odottaessa suoran päässä. Hyvin irtosi. Muuten Femma oli pikkuisen kummissaan esteille pääsystä. Se kyllä teki iloisesti, mutta siitä puuttui se Femmamainen pikku p*rk*le siitä tekemisestä. Ehdin jo ajatella ties mitä, mutta onneksi illalla heppakeskuksella tuo tekemisen tahto tuli taas esille. Olisiko ollut jotain alkukankeutta psyykkisellä puolella pitkän tauon jälkeen? Hyvän treenin sillä kuitenkin loppupelissä sain aikaiseksi ja lopetin juuri noihin loppusuorarevityksiin.

Fyra taas... huoh! Aluksi se toimi taas kuin unelma. Osasi enemmän kuin sen piti. Ajattelin lopuksi... noh... "lopuksi" että otanpa sillä vielä parit loppusuorat namipalkan odottaessa suoran päässä. Piti olla ihan yksinkertaista ja ehkä se oli Fyran mielestä jopa liiankin yksinkertaista kun kesken suoran se aina pongasi jonkun kiipeilyesteen hallin laidalla ja luikki sinne. Jaoin loppusuoran palasiin ja juuri kun olin saanut kaikki palaset menemään peräkkäin, se kontakteille karkailu alkoi alusta. Oikea neropatti tuo musta elikko toisinaan. Palastelin tuon loppusuoran taas pienemmäksi pätkäksi ja lopulta sain edes jotain palkkaamisen arvoista aikaiseksi. Oli pakko lopettaa ennenku menee itseltä hermot tai alkaa hysteerisesti naurattamaan. En osaa näin jälkikäteen sanoa kumpi olotila oli lähempänä jonottamassa.

Konnalla otin vain muutamat puomin alastulot lelun odottaessa sitä edessä. En katsonut siihen lainkaan alastulon aikana ja se teki nopeita kakskakkosia. Vapautin sitä lelulle eteenpäin. Hyvä pikkutreeni ja hyvin oli miekkosella aivot korvien välissä. Jalkoväli sillä taitaakin olla tovin SEN polkemisen jälkeen olla hyvin tyhjentynyt :D

Kävästiin sitten Minnan kanna treenien päätteeksi tietty siellä eipiisiillä ja siellä vierähti sen verran aikaa, ettei mulla ollut mitään järkeä lähteä enää Raahessa piipahtamaan ennen heppakeskuksen treenejä. En mä ehkä olisi jaksanut yhtä soittoa sinne Raaheen saakka edes ajaa kun Revonlahdellekin saakka oli aivan tuskaa. Liikaväsymys alkoi painaa pahasti!

Olin puoli tuntia etuajassa ja siinä odotellessa otettiin Fyran kanssa vähän tottista. Luoksetulon pysäytyksiä (alkaa jo hiffata mistä on kyse), merkin kiertoa, muutama kauko (m->i) ja lopuksi koko maneesin mittaiset eteenmenot namikipolle. Ihan kiva mieli jäi tuosta treenistä.

Vedin treeneistä ensimmäisen puolikkaan ja onneksi Pia lupautui vetämään sen toisen puolikkaan. Kiiiiiitos Pia kamalasti! Mä aloin olla jo niin kaput, että tuskin olisin tajunnut treenaavan koiran vaihtumistakaan. Juur ennen lähtöä vetäisin Femmalla vielä mun unessa näkemän ja noilla ryhmäläisillä teettämän hyppy-putki kurvelon. Femma teki sen hienosti ja se vanha tuttu p*rk*le sen menemiseen oli tullut takaisin. Hyvä hyvä!


Unikurvelo. Tuohon löytyi kivoja, erilaisia ohjaustyylejä.

Treenien jälkeen otin kyytiin Pian Jolan, jotta sen ei tarvitsisi odotella treenien loppumista maneesin seinään sidottuna. Tarkoitus oli ajeluttaa se Pattijoelle meidän Juhanalle, joka olisi lähdössä sitten myöhemmin hakemaan Oulunsaloon palatessa Pian maneesilta. Homman PITI mennä siis niin, että Jola ajelee mun kyytissä Pattijoelle ja vaihtaa siellä autoa ja palaa takaisin Ruukkiin. Hieno ajatus... vasta Pattijoella umpiväsyneessä päässä välähti ajatus, että soitanpa Juhanalle Jolan tuonnista. Ihan kiva että soitin. Juhana oli jo matkalla kohti Ruukkia. Siinä sitten kumpikin tehtiin uukkareita ja treffejä 8-tien varteen. Meni sitten säätämiseksi tuokin homma. Väsyneenä ei ole ihan niin fiksu, että tajuaisi jo hyvissä ajoin soittaa suunnitelmamuutoksista.

Ei tarvinnut unta odotella illalla kotona. Kooma oli täydellistä!