Ella on harrastanut lenkkeilyä pikkuhiljaa pitenevin matkoin. Juhlan paikka oli kun kiekan pituus ylitti kilometrin muistaakseni viime viikolla vai oliko jo viikko aikaisemmin. No eipä väliä, merkkipaalu tuo kuitenkin oli. Maanantaina lenkkeilin museorannassa, eilen käytiin 3,5 km lenkki ja tänään 2,5 km. Kaikilla kerroilla kirittäjänä oli Misiu. Hyvin menee kaksikolla yhteistepastelu ja ilmiselvästi ne nauttivat yhdessäolosta. Erakkoelämä on nyt taaksejäänyttä.

Maanantaina Ellalla oli Oulussa fyssari. Ella oli taas kehittynyt ja tämä kehitysnopeus on tehnyt Kaisaan vaikutuksen. Erityisesti tuo lihasten palautuminen on mystistä. Nehän yleensä voi menettää nopeastikin, mutta niiden palautuminen tuppaa kestämään. Ellalla oli pikkuisen kireyttä vasemmalla puolella selkälihaksessa ja sovittiinkin että ensi kerralla sille annetaan mikrovirtaa. HIENOA! Ellalle lisävirtaa... sitähän siinä vielä ei olekaan :-D

Tuon mikrovirran pitäisi elvyttää hermostoa ja soluja ja ties mitä. Se ei missään tapauksessa satu tai välttämättä edes kovin tunnu, mutta sen hoitovaste on kuulemma ollut hyvä. Lainaus netin syövereistä: "Mikrovirta on matalataajuista virtaa, joka jäljittelee kehon omaa soluja aktivoivaa hermoimpulssia sekä sen vaikutuksia lihaksiin, sidekudoksiin ja ihon eri kerroksiin. Lääkärit ja fysioterapeutit ovat käyttäneet mikrovirtaa menestyksekkäästi jo 15 vuotta kuntouttaessaan potilaita, jotka kärsivät lihas- ja kudosvaurioista, jopa halvaantumisesta."

On tämä kuntouttaminen kyllä kerta kerralta mielenkiintoisempaa! On jännää seurata ammattilaisen hoitotoimenpiteitä ja nähdä miten ne koiraan vaikuttavat ilman että eläimelle tuotetaan minkäänlaista kipua. Kotiin annetut läksyt on koitettu tehdä ahkerasti ja ollaan käytetty ihan omaakin mielikuvitusta eri tasapainoilujuttujen keksimiseksi. Ilmeisesti kaikki nämä ovat edesauttaneet tätä huimaa palautumisvauhtia.

Seuraava hoitokerta on 6.5. ja varasin ajan myös Misiulle. Sen viimeisimmästä käsittelystä on kauan aikaa ja haluan Kaisan käyvän sen läpi nyt kun se on mennyt, tullut ja touhunnut vapaammin.

Misiukin on jämyssä lihaksessa. Eilisellä lenkillä se säikäytti minut perin pohjin. Laskin sen hetkeksi vapaaksi ja aikansa tien reunassa tepasteltuaan Misiu keksi että viereisellä pellolla on hyvä haju. Tyyppi otti ja hyppäsi reilun metrin levyisen ojan yli ja minulla sydän teki kurkussa voltin. Vielä isomman voltin se teki kun tajusin, että Misiun tarvii tehdä sama loikka vielä päästäkseen takaisin tielle. Huoh! Ilman havereita kuitenkin selvittiin. Luulen, että tämä hyppyjen pelkääminen on enemmän minun oma henkinen vammani kuin aito vaaratilanne Misiulle. Se hallitsee kroppansa jo niin hyvin.

Neuloja ja verenvuodatusta

Tänään käytin äkkilähdöllä Kattin ja Femman Rabies-vasta-ainetesteissä. Soitin vain varatakseni aikaa ja käskettiinkin tulla heti. Kummastakin löytyi hyvä suoni kertayrittämällä (ei muuten välttämättä ihan itsestäänselvyys corgin jalasta, mutta ilmeisesti tuo omalääkäri on jo harjaantunut näihin kinttuihin) ja putket saatiin täyteen. Femma sai näytteenoton jälkeen vielä uusintarokotukset.

Jannukin oli mukana rokotuksia hakemassa. Olin vain onnistunut laittamaan sen passin varmaan talteen ja sitä paikkaa ei kiireessä löytynyt, joten ilmoitin tuovani paperit myöhemmin, kunhan vain Jarmo pistää piikit ja merkkaa itselleen ylös. Olin AIVAN varma, että Jannun rokotus meni samoihin aikoihin umpeen kuin Femmallakin (eli pian). Jarmo varmisti minulta, että mistä koirasta nyt on kyse. "Jannusta tai Ianista, siis siitä Welshcla..." ja lauseeni jäi kesken kun Jarmo alkoi nauraa ja kertoi, että Jannu on rokotettu 28.10.2008... ehkei IHAN nyt Jossulla muisti pitänyt. Ei aivan pian lopu tehot noista piikeistä. Jannu kävi vain puntarilla ja autoajelulla tyttöjen kanssa. Ehkä mukavampi reissu noin kuin neulatyynynä.