Kyllä on mahtavaa huomata päivän pidentyneen niin paljon, että treeneistä tullessaan huomaa kellon olevan iltayhdeksän ja -kymmenen väliltä. Kesästä ei puutu enää kuin kärpäset ja lämpimät ilmat, mutta eiköhän niitäkin vielä saada. Yksi kevään merkki on myös se, että korkkasin Tupoksella ulkokentän. Ihanaa agiliitää ulkona! Myös TIO alkaa taas muistuttamaan täysinvarusteltua treeniautoa. Talvella siellä oli vain kasa koirien tavisloimia, niitä SKK:n karenssiin laittamia douppinkiloimia ja muutamia agilityharkoissa tarvittavia leluja PLUS iso kasa treenimatkoilla syötyjen kolmioleipien kääreitä. Nyt sen valtaavat tokottelutarvikkeet ja kohta perässä tulevat haku- ja jälkitarvikkeet. Sitten TIO onkin täydessä latingissaan ja kesä saa tulla.

Noista doping-loimista piti vielä lisäämäni, että jos nyt joku eppäilevä ernesto vielä väittää ettei BOT-loimi toimi koiran parantajana, niin SKK lienee todistaneen omalla tieteellisellä tavallaan että BOT-loimea käyttävistä koirista tulee niitä "pelkällä kaurapuurolla" kärähtämiseensä saakka trenanneiden yleisurheilijoiden kaltaisia ihmemenijöitä. He ovat tämän johdosta tehneet päätöksen, jonka mukaan Back On Track -loimea käytettyään koira ei saa 14 vuorokauteen osallistua siellä kisoihin, kokeisiin tai kehäkinkereihin. Pitääpä muistaa tämä jos tässä kesän aikana tulee naapurimaassa käväistyä, tosin millä se todistetaan onko BOT ollut niskassa ja milloin? Karvanäytteilläkö? Jotain viisautta siellä Ruotsissa sentään on, kun ovat tuumimassa terveiden koirien narkoosin (esmes lonkkakuvat) jälkeistä karenssia vain 7 vuorokaudeksi. Tuo BOT-loimen dopingiksi asettaminen on kyllä kaikkea muuta kuin koirien hyvinvoinnin edistämistä, mutta lonkkakuvauksen jälkeisen viikon karenssin taas ottaisin tänne meillekin mieluusti. Voisi ehkä Femmakin päästä lonkkakuviin jossain agiliitämisensä raossa. Nyt tuo kuukauden poissaolo tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta varsinkin kun kisakausi on vasta alkamassa.

Niin niistä treeneistä kai piti jotain muistiin laittaa, joo-oo!

Pääsiäissunnuntaina vedin treenit maneesilla. En ollut yhtään varma tuleeko sinne väkeä vai ei. Muutaman tekstiviestin sain peruneilta, mutta aika harvasta viestistä kävi ilmi kuka on sen "me ei tänään päästä treeneihin" viestin lähettäjä. Pakistanin pätevä taksimies vei sen kännyn siellä Coventryssä ja eihän tässä uudessa puhelimessa ole osoitekirja ajan tasalla. Perumisviesteistä ei voinut yhtään päätellä, kuinka treenaajien määrä tulee illalla jakaantumaan. Otin varan vuoksi mukaan Femman ja Fyran, josko vaikka jossain välissä ehtisi muutaman esteen ottaa ja ehdinkin. Ihan pikaset tosin, mutta ehdin! Koin jopa onnistuneeni tällaisen pikatreenin valinnassa.

Fyralla otin malttia A-esteen edessä. Kyllä se vain on NIIN ihana este, että päässä ei muuta kuin kilise siinä juurella. Se on kuin Roope Ankka nähdessään rahaa tarjolla. Siinä vähän seurailtiin ja oltiin tottelevaisia. Vaikeaa se oli Mustalle, mutta maltti ehkä kasvoi harjoituksen aikana nanomillin parempaan suuntaan. Se myös harjoitteli parit pujon umpikulmaan lähettämiset. Vahvistin vain ensimmäisen välin löytämistä ja minulla on nyt sellainen tunne, että sillä on hajua asiasta. Pari puomijuoksua ja poispäinkäännöksiä muutamalla aidalla. Siinä se, vähässä ajassa paljon, tiiviisti ja tehokkaasti.

Femma näytti jälkimmäiselle ryhmälle miltä näyttää kolmosen koira, joka osaa ohjausta riittävästi ja esteitä auttavasti ja nousee näillä taidoilla kolmosiin osaamatta oikeastaan sen enempää kuin perus ykkösluokkalainen. Mitäpä tuota salaamaan. Femmaa on viety tarkasti radoilla sen taitotason mukaisesti ja se on riittänyt nolliin ja sijoituksiin ja nousuun ja on sillä kolmosestakin tuplanollat. Paljon - korostan PALJON - on sillä vielä opittavaa esteiden hallinnasta. Enää ei kolmosissa riitä nenästä vieminen ja vähän vedättäminen siellä täällä. Pitäs osata noita esteitäkin itsenäisesti. Siinäpä oli meidän teemaa tällä harjoituskerralla. Jengi väänsi pujotteluun lähetyksiä, puomin kontakteja, yksittäistä aitaa jne jne, vähän vaihteli aiheet. Femma teki parit kivat pujot toimien esimerkkikoirana siitä kuinka näitä pujoon lähetyksiä voi lähteä harjoittelemaan. Se myös näytti erilaiset keinun suoritustavat ja oli erityisen huono tällä kertaa keinulle lähettämisessä. Namikuppi kiinnosti enemmän kuin keinu. Poispäinkäännösaitominen sujui kivasti. Lopuksi otin sillä vielä puomia ja putkea ja yhden puomin toiselta puolelta ohjatun aidalle lähetyksen. Toimi, se oli tässä harkassa kiva oma itsensä eli melkoinen p*rk*l*. Ihana siis!

Pääsiäismaanantaina tokoteltiin Pian ja Annen kanssa kurssikeskuksella. Mukana oli Fyra ja Misiu - joo, oikein luettu - Misiu. Sen treenielämä on taas alkanut.

Fyra oli hyvä ruutuharjoituksessa ja kaukoissa. Ruudussa sillä oli vielä lelu odottamassa, mutta tässä liikkeessä ei parane oikoa koulutuksessa. Kaukoissa (istu-maahan-istu) välimatka oli jo AVO-luokan kisamatka. Palkkasin jokaisesta istumaan noususta heittämällä sille Frolicin kitaan. Näytin Fyralla myös Annelle BH-kokeen seuraamiskaavion ja liikkeestä istumisen ja maahanmenon + luoksetulon. Seuraaminen ok, käännökset Fyramaisen tehokkaat, istuminen onnistui, samoin maahanmeno. Luoksetulo oli kummallisen hidas, joten piti vähän hihkaista siihen lisää vauhtia. Tulihan se laukalla, mutta kun Fyra yleensä tulee täysillä. Vissi ero.

Luoksetulon hitauteen saattoi olla yksi syy. Ollaan trenailtu pysäytyksiä AVO-luokan tyyliin ja nyt oikean pallon jäädessä kotiin, heitin sille tuolla kurssikeskuksella treenien alussa pysäytyksessä narupalloa. Fyra oli ihan sitä mieltä että alienit hyökkä taivaasta narupalloksi ruumiillistuneena. Liike meni näin: F istuu, minä menen riittävän matkan, käännyn, odotan hetken, kutsun, F lähtee, käsken pysähtyä ja heitän pallon, Fyra hyppää 1m sivuun ja katsoo taivaalle. Jepjep! Takaisin tennispalloihin ja lihapulliin tässä liikkeessä. Totesin, että askel, kaks ja kolme nyt taaksepäin harjoittelussa ja pysäytyksiä missä tahansa tilanteessa ja paljon sen taakse lenteleviä nameja. Josko siitä taas narupallo unohtuisi. Narupallollahan voi tietty leikkiä hullun raivolla, mutta taivaasta niitä ei saa sataa.

Noudossa oli taas kaikenlaista säätämistä. En oikein osaa yksilöidä mikä olisi ollut se huonoin osa-alue kun mikään tehdyistä noudoista ei ollut toisensa kaltainen. Lopulta heittelin Fyralle kapulaa vain pelittääkseni sen kanssa. Luovutuksissa huomasin, että olen ottanut sitä kapulaa varmasti enemmän oikealla kuin vasemmalla kädellä, molemmista puhumattakaan. Fyra tyrkkää sitä eteen istuessaan mun oikealle kädelle ja se tekee asennostakin vähän vinon. Pitää tarkkailla. Vaihdella käsiä, ottaa molemmilla jne jne. Josko asentokin suoristuisi.

Ainiin, pitkässä paikallaolossa se nousi kun toimin Viskille samaan aikaan liikkurina. Se oli liikaa. Karkotin sen vähäksi aikaa hukkapiiloon ja otin takaisin luoksetuloon. Sitten pysyi. Parempi olikin pysyä kun muuten ei ois saanut treenata ollenkaan. Onko tää nyt sitä laumavietin hyödyntämistä :D

Misiu trenaili vähän seuraamisia, istumisia, luoksetuloja ja agilityä ilman esteitä eli flat workia. Voi että oli ihana kieputella ties mitä käännöksiä semmoisen koiran kanssa joka oikeasti noita asioita osaa. Päätin, että ensi kesänä Misiu saa kulkea agitreeneissä mukana näyttämässä tätä osaamistaan. Seuraamiset oli Misumaisen terhakoita. Kauaa en viitsi sitä vielä seurauttaa, koska onhan se rankkaa fysiikalle olla sillä tavoin niska kenossa ja Misukin vielä toipilaana. Istumiset oli mälsiä kun pallit otti märkään maahan. Luoksetulot otin seisomisesta ja oli hauska huomata kuinka Misiun luoksetulon pysäytys on napakka. On vissiin agilityssä tullut harjoiteltua näitäkin "odota" käskyjä aika tarkoin. Misulla oli kivaa olla taas ELOSSA!

Tiistaina, hmmm.... en muuten tehnyt oikein mitään koirien hyvinvoinnin eteen. Tapsa hoiti koko lauman minun hoidellessa toivottavasti tulevaisuuttani uuteen kuosiin. Jänskää!

Keskiviikkona kokoonnuttiin Hannan ja Miukun kanssa Maskun pihalle. Meidän oli tarkoitus trenata pentujen ja Pirkon kans näyttelyjuttuja, mutta ei siitä treenistä tullut ihan niin oikea leikki kun olisi pitänyt. Huumorilla mentiin, kuten aina. Meidän trimmipöytä on uponnut pihakatoksen mutaan joskus männä syksynä ja oli edelleen siellä tukevasti kiinni jäätyneenä, joten näyttelypöytänä toimi Hannan metalliboksi. Oli ainakin heiluva, rämisevä ja tutiseva harjoitusalusta. Koplattiin siinä toistemme koirat läpikotaisin ja opetettiin Pirkolle, ettei näyttelyhihnaan välttämättä kuole. Uskomaton pelle se elikko! Häntä heiluen lyö yhtäkkiä liinat kiinni, viittä vaille katolleen. Siis TODELLA siistii, että minä olen voittanut sen esittämisen tulevassa näyttelyssään. Valioluokan narttu katollaan kehässä, kerrankos sitä :D

Kattin ja Luvan harkat meni ihan kivasti. Katti näytti pöydällä kuinka sitä oksettaa kaikenlainen ylimääränen lämiminen, mutta ei se siitä mihinkään hievahtanutkaan ja ittehän tuo tuonne koitti kiivetäkin. Mulle on yksi ja sama nuoleeko se tuomarin naaman, mutta paikallaan pitää osata seistä ja sen Katti teki. Hyvä niin. Treeni onnistunut. Luva tepsutteli näyttelyhihnassa heitellen etusiaan kuin italianot konsanaan. Huomasin, että vauhtia kasvattaessa heiluttelu loppuu ja Luva siirtyy siihen oikeaan raviin. Lopuksi vielä kummallakin koiralla patukkaleikkiä vieraassa paikassa. Oikein oli mieluista.

Olin mennyt tuonne Maskun pihalle vähän etuajassa. Otin ennen pentujen treenejä tokoa Fyralla ja Misiulla.

Fyra teki nyt enimmäkseen ruutua ja noutoa. Otin myös muutaman kaukon ja seuraamispätkiä. Treenin teema Fyralla oli olla käskyn alla koko treenin ajan, vain palkkauksen ja kehun aikana se sai irrotella kanssani, mutta muuten sen tuli olla skarppina. Jos mietin tai valmistelin jotain, sen piti maata paikallaan. Tämä teki sille hyvää. Se oli selvästi skarpimpi kun harmaasävyistä tuli mustavalkoisia. Sopi itseasiassa meille molemmille.

Ruudut oli kerrassaan loistavia meidän taitotasoon nähden. Jätin namin läpinäkyvälle alustalle ruudun keskelle. Teetätin Fyralla jotain muuta hetken ja sitten lähetin ruutuun. Toimi, joka kerta, kuin junan vessa! Toisella yrittämällä käskin sen vielä namin alustalta saatuaan maahan ja se tippui kuin kivi. Ai että näytti ja tuntui mukavalta. Ollaan edes pikkuisen tässä edistytty. Vahvistelin vielä ruutua lähietäisyydeltä käskemällä Fyraa ruutuun ja heittelemällä sille nameja sinne.

Kakeissa F sai taas namia joka istumisesta, maahanmenohan on sille helpompi ja niitä palkkasin harvemmalla tiheydellä. Seuraamisissa opiskelin peruuttamista. Siis nimenomaan minä opiskelin, Fyra peruutti niissä puitteissa mitä sille sallin. Mulla on iso työ edessä, että opin ottamaan peruutusaskeleeni ilman että tallon Fyran varpaat. Noudoissa annoin sen olla vähän sika. Lähettelin sitä noutamaan muutaman kerran jopa silloin kun kapula oli vielä ilmassa. Halusin siihen intoa ja semmosta menoa. Noutointo oli maanantaihin verrattuna parempi, sellainen Fyramaisempi.

Misiu teki seuraamista ja istumisetkin onnistui nyt paremmin kun maa oli kuiva :D Maahanmenoja trenailtiin, mutta tuon liikkeen versio "liikkeestä maahanmeno" on vielä pitkässä kuusessa. Ei sitä agilitykoira ole sellaista taitoa tarvinnut. Loppuun Misiu sai tehdä lempiliikkeensä - ohjatun noudon. Merkkiä sille ei ole opetettu, mutta jätän sen merkille seisomaan selin kapuloihin. Siitä sitten lähetys ja nouto. Kyllä se nauttii! Minusta katsoen vasemmalle lähetetty nouto tosin meinasi mennä pelleilyksi kun se kurvasi Hannan ja moikkausrituaalien kautta kapulalle, mutta mikä parasta - se oli OIKEA kapula kuitenkin. Pitäis vain opettaa sille se merkki...

mIMG_2373.jpg
Misiu seurailee 15.4.09 (kuva HannaH)

Maskureissulla kuvattiin Hannan Rinja ja Miukun, eiku anteeks Tepen, Lumo. Ne on tämmösiä:

mIMG_2486.jpg
Ringa Woodyn ja Trinan tytär

mIMG_2530.jpg
Lumo, ei ole hajuakaan kenen tytär

Torstain tuposteluissa olin tänään Konnan kanssa. Konjamiini oli jotenkin ylirauhallisen oloinen jo ennen treenejä. Liekö väsynyt rakennusmestarintyönsä jäljiltä. En tiedä. Rimoja tuli pikkusen turhaa alas, mutta suurimmaksi osaksi syyllinen tiputuksiin taisin olla minä. Treeneissä onnistui paljon asioita, mutta tokihan siellä oli säätöpaikkaakin. Kävin pihakentällä pyörittämässä Konnaa hypyillä. Siellä se oli hyvä ja minäkin sain säädeltyä omaa liikkumistani ja ennakointeja. Meillä oli kivaa! Hallissa oli X-esteen rata (oisko ollut 18-19), jolle olisi pitänyt vääntää nolla. Noh - yksi kohta tökki, mutta niin oli tökkinyt jokaisella siihen mennessä tänä iltana treenanneella se sama kohta. Tuo mokoma oli puomin takaa ohjattu aita, jolle koirat ei meinanneet osua. Kohta oli hyvin samanlainen kuin viime su olin treeneissä teetättänyt, mutta silti vaan ei Viskilläkään onnistunut vaikka sunnuntaina meni kuin vettä vaan. Mystistä. Minäkin muka luulin tietäväni jekut jolla Konnan sille aidalle saan, mutta kilin villat ja karitsan kellit... nöyrtyä piti. Monta muuta siinä radassa ollutta koukeroa kyllä onnistuttiin tekemään, joten positiivinen mieli jäi siitä kurvailusta. Jaakotuksia ja backlappejä sun muita sylkkärivinkuroita. Niistä me selvittiin.

Pujoon lähettelyt terävässä kulmassa oli nyt jotenkin takkuisia. Kävin pihalla ottamassa Konnan kanssa happea ja palasin takaisin halliin ja kas - se auttoi. Pujon hakeminen tuli takaisin ja Konna oli taas Konna.

Yksi suuri talven aikana tapahtunut ahaa-elämys alkaa ilmeisesti kantamaan hedelmää. Konnan puomin alastulot oli tänään HIENOJA kun maltoin olla tuijottamatta sitä alastulon aikana. Juoksin vain ohi katse menosuunnassa jättäen hommat neropatille itselleen ja se toimi! Mä en saa painostaa sitä niissä alastuloissa ja vahtia sen jokaista askelta - se kyllä osuu kun antaa sen osua. Sen ongelmahan e siis ollut läpijuokseminen ja kontaktivirheet, vaan vähän turhan epävarma alastuloasennon ja pysähdyspaikan kohta. Välillä oli kakskakkosta, välillä kaikki 4 tassua laudalla jne jne. Ollaan jankattu tuota kakskakkosta ties kauanko ja nyt se alkaa tulla sieltä Konnan omastakin selkäytimestä. A-esteellähän tämä on jo suht varmaa, joten mun ei tarvii niitä vahtimalla vahtia.

Huomenna on kotihommia, lauantaina hautajaiset, sunnuntaina agiliitokisat Oulussa. Että näillä eväillä ens viikkoa kohden...

Tähän loppuun vielä kuva ihanasta yllätyksestä, jonka sain vastikään:

Ringa_Titus_taulu.jpg
n. 30*40 cm öljyvärimaalaus kankaalla

Suuret kiitokset sinne huitsin jonnekin! Meidän Ringa ja Titushan ne siinä.