Liideltiin Konnan ja Femman kanssa sunnuntaina 19.4. Haukiputaalla OKK:n kisoissa. Tuomarina oli Jari Tienhaara ja koukeroissa oli taas haastetta.

Femman kanssa kaikki meni kirjaimellisesti putkeen vaikkei mennytkään. Tai siis Femma meni putkeen ja vieläpä hyvin määrätietoisesti ja innokkaasti mutta melkein joka kerta väärästä päästä. Jos miinustetaan noista suorituksista nuo putkikohdat niin se muu rata olikin vallan kelpoa esitystä. Ensimmäinen hylkyratakin olisi mennyt ihan selvästi ihanneaikaan. Pujotteluissa vedättelin ja jätin sen varmistelun vähemmälle. Toisaalta - jos on jo hylsy alla niin miksipä sitä varmistellakaan kamalasti. Saisipa saman menomeiningin radalle ENNEN sitä hylsyäkin. Jälkimmäinen rata oli agirata ja kontaktit sujuivat likiman täydellisesti. Tuon hienommin ei voi juoksukontaktia enää tehdä ja minä vedätin edellä menemään. Hyvä Femma (vaikka olitkin noiden putkien kanssa tottelematon pikku p*ski*inen). Minulla on hyvä mieli radoista vaikka nämä putket nyt Femman aivotoimintaa vilkastuttivatkin.

Konnan kanssa oli hyviä pätkiä ja kummallisia epäonnistumisia. Ensimmäisen radan lähdössä huomasin, että putki ei ole kunnolla kannattimillaan, mutta intopiukkana ekan hypyn takana olevan Konnan vuoksi hetken siinä mietittyäni, päätin kutsua sen radalle. On se mennyt pienemmistäkin rei'istä putkeen. Meni nytkin, mutta vähän huonosti. Rata jatkui aika kelvosti, mutta pujolle heitto meni huonosti. En tiedä oliko vika minussa vai Konnassa, mutta tyyppi aloitti sen melkein keskeltä. Ei yhtään konnamaista. Lopussa taidettiin ottaa vielä rima alas. Tulos oli 10 ja vähän yliaikaa tuosta pujosäätämisestä. Sijoitus oli kai 11. ja hylsyjä tuli luokassa paljon.

Agiradalla olisi tulokseksi tullut aika paljon rimanpudotuksia, ehkä loppupelissä parempi, että tuloslista siistiytyi hylsyksi nurkan putki-puomi -hässäkässä. Konna oli taas ihan kuutamolla paikassa jossa putki menee puomin ali ja suuaukot ovat puomin ylösmenon molemmin puolin. Lisäefektinä ja -vaikeutena oli se, että putki ja puomi olivat molemmat sini-punaisia ja varmaan koiran silmissä yhtä samaa kummallista mössöä. Konna kiersi alla olevaa putkirinkulaa ja minä koitin saada sitä aina välistä osumaan puomille. Tehtiin monta hylsyä :-D Lopulta se hoksi sen laudan siitä välistä, kiipesi puomille ja minä päätin kokeilla tätä enkylläkatso-tekniikkaa. Jostain selkäytimestä oli kuitenkin tullut pieni päänkääntö Konnaa kohden ja se oli pysähtynyt himmailemaan alastuloon salamannopeasti. Huoh! Miten saadaan akka tässä asiassa kuntoon ettei kurki tai vastaavasti koira niin jämyksi, että tulee alas saakka vaikka minä tuijottaisin sitä tuimasti? Vinkkejä saa antaa.

Tässä omat hahmotelmat noista radoista:

HYPPÄRI

AGI_Oulu190409_Tienhaara_3C.jpg
F: Puski jo kakkosputkeen jalkojeni välistä väärästä päästä. Matka jatkui reippaasti aina 12-putkelle saakka, jossa se vilkaisi minua olkansa yli ja paahtoi putkeen radan ulkoreunan puolelta. Loppurata taas oikein hyvin. Kesti pujossa vedättämisen ja ehdin oikein hienosti kääntämään sen pujolta renkaalle. Kätevä suoritus jos miinustetaan putkien pöllöilyt.

K: Kakkosputkeen meno oli vähän heikonlainen, mutta niin oli menoaukkokin. Välille 14-17 minulla oli monta suunnitelmaa päässä ja en enää muista mitä tein, mutta pujo alkoi kuitenkin jostain keskipaikkeilta. Ihme moka jommalta kummalta tai kummaltakin yhdessä. Tuo 19-aita taisi tulla alas. Paljon kuitenkin hyvää kun näin jälkikäteen summaa asioita.

AGIRATA

AGI_Oulu190409_Tienhaara_3D.jpg
F: Alku oli loistava, Femman taitojen ylärajoilla mentiin koko ajan. Vedätin vedätin vedätin ja luotin että sieltä se tulee. Sarjahypyn väliin kääntö persjätöllä ja toimi hienosti. Kasilta sain sen jo putken väärän pään ohi reisiläpsyillä ja kun lähetin "vaara ohi" -tilanteessa Femman ysin oikeaan päähän, se kääntyi niiltä jaloiltaan taaksepäin ja pinkoi väärään päähän. Mua nauratti. Se oli niin päättäväinen. Voiko koira sanoa, että "hölömö, mehän ohitettiin jo yksi putken pää"? Matka jatkui asenteella ja 15-hypyn takaakiertokin oli Femman takaakierroksi suorastaan lennokas. Puomille meno tökkäsi, tai no - ei se tökännyt, vaan Femma paineli putkeen. Paineli toisenkin kierroksen. Kolmannella kerralla se hoksasi lankun jota osoitin ja porhalsi puomille. Minä vedätin minkä kerkesin ja vilkuilin miten osuu alastuloon. Osui ja olin iloinen. 19-putkeen se osui oikeaan päähän, mutta palasi kuuntelemaan suuaukolle minun riemunkiljahdusta kun kerrankin osuttiin oikeaan päähän. Että ei sitten sekään putki mennyt putkeen :-D

K: Pujon alun otin sylkkärillä ja sekin män pipariksi. Lähti väärältä puolelta pujottelemaan. Ei yhtään konnamaista tämäkään. Välin 6B-9 ohjasin tosi kaukaa ja tämä ehkä olikin Konnan paras pätkä koko radalla A:n alastulolle saakka. En edes muista minne kaikkialle tuli tiputuksia, muurille ainakin. Puomille ei sitten osuttu, siitä jo aikaisemmin kirjoitinkin. Loppusuoralla himmasi puomin alastulon. Paree oli tullakin hylsy...

Että tämmöset kisat. Ei nyt läpensä mälsä fiilis, mutta ei voi henkseleitäkään paukutella. Opiksi kuitenkin otettiin ja nyt tiedetään mitä treenaillaan. Femma harkkaa putkien ohitteluja ja Konna hyppytekniikkaa ja puomin löytämistä putken seasta. Hommia riittää!

Kiitti Marika kivasta kisareissusta. Ähky kesti seuraavaan aamuun saakka...