SE, siis ravi, siis MISIUN RAVI on löytynyt!

1239531901_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1239531913_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

SE alkoi ihan yhtäkkiä ja vahingossa. Eilen lenkillä löydettiin ojaan kaatunut aurauskepiksi tarkoitettu aika paksu keppi. Misiu otti sen suuhunsa ja lähti kantamaan ylpeänä saalistaan kotia kohti. Keppi oli reilusti yli metrinen ja sen kanssa piti vähän tasapainoilla. Yhtäkkiä huomasin, että kuviossa on jotain kummallista. Misiu ravasi! OMG!

Misiu kuljetti kepin kotipihalle asti noin 400m matkan ja ravi jatkui koko ajan. Myös keppi pysyi suussa. Tästä innostuneena ajattelin, että josko tämä tasapainoilu auttaisi takaosan "alleottamisessa" ja suunnittelin etsiväni Fyran isommat noutokapulat tähän hommaan avuksi. Iltalenkillä totesin tämän tarpeettomaksi. Misiu ravailee pitkiä pätkiä vaikkei sillä ole suussaan yhtään mitään.

Kävin Misiun kanssa reilun 3 kilsan lenkin ja osa lenkistä meni lepposasti ravaillessa. Vielä sitä peitsiä tulee enemmän kun ravia, mutta liikkeelle lähdettäessä ensimmäiset askeleet on ravia. Nyt taas tuntuu siltä, että jospa se tästä!

Tapaus Ella

Ellalla oli maanantaina fyssariterapia. Edistystä oli ja on tapahtunut lähtötilaan nähden huimasti. Nyt saadaan oikeasti kasvattaa lenkin pituutta ja jokaviikkoiset Akuuttikeikat harvenevat nyt kahden viikon välein tapahtuvaksi rituaaliksi. Seuraava kerta meillä on ma 20.4. klo 18. Laitan tämän nyt tähän ihan itsellenikin muistiin kun viimeksi meinasin olla liikekannalla tuntia liian aikaisin.

Liikunnan suhteen ollaan nyt siinä pisteessä, että eilen Ella tepsutti 1,2 kilsan jaloittelun. Piti oikein mitata kartasta, kun noita matkoja niin helposti pistää yläkanttiin. Lenkin - joo, Ellalle se ON lenkki - jälkeen annoin sen olla pihalla vajaa 10min irti. Sekin on nyt sitten tehty. Iltasella on katsottu Ellan kanssa telkkaria, opetettu Ellaa olemaan pomppimatta sohville ja koitettu saada se tajuamaan, että ihan rauhassa voi ottaa vaikka on NIIIIiiIIIIN mukavaa olla Ella. Virtakintas mikä virtakintas!

Muuta

Kiirastorstaina kävin Tupoksella toteamassa, ettei sitä ole kunnossa. No mikään suuri älynväläys tuo ei ollut kun on melkein viikon ollut sairaslomalla lastentautien vuoksi (jou, jälleen kerran) ja joku mokoma allerginen reaktiokin ajoi mulle paperipussin päähän alkuviikoksi. Kaikkea sitä!

Treeneissä oli haastava rata, josta ois pitänyt kyllä suoriutua. Ihan haaveeksi vain jäi. Sekä koirat (Fyra & Femma) & minä oltiin kuutamolla ja yhteys pätki pahasti. Fyra sääti minkä kerkesi. Keksi ihan omia kurvejaan, muttei vahingossakaan osunut sille oikealle. Femmalla oli käsijarru päällä ja autoon nostaessani huomasin sen olevan valeraskaanakin. Minä olin luutumärkänä hiestä, mutta sisu ei antanut periksi. Mokoma sisu! Olis ollut paljon viisaampaa myöntää, ettei jaksa ja tehdä vain semmosta mihin kykenee, mutta koskapa minusta siihen ois ollut? Tiesin mitä pitää tehdä, kroppa ja aivot ei vain totelleet. Turhauttavaa.

Perjantaina Riikka käväisi meillä Ruusun kanssa. Siskokset, siis Ruusu ja Luva, biletti takapihalla Kattin johdolla ja kyllä niillä olikin hauskaa. Mitään edustuskuvia niistä ei voinut ottaa kun molemmat muistuttivat märkiä moppeja, mutta tässä pieni kuvakimara kaunottaresta (Katti) ja möröistä (R&L).

1239533823_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1239533853_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1239533915_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1239533889_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Luvan säkäkorkeus on muuten tällä hetkellä tasan 40 cm. Aika ideaali medi siitä näyttää tulevan :-D

Pääsiäislauantaina oltiin Parhalahdella kokolla. Iso oli rovio niin pieneksi pitäjäksi ;-) Katti ja Luva olivat mukana kokkoa katsomassa, mutta eipä niitä paljon mokoma roihu kiinnostanut. Paikalla olleet ihmiset ois olleet paljon PALJON kiinnostavampia. Maalaistollot sanan varsinaisessa merkityksessä. Se, että "metsä" palaa, paukkuu ja rätisee on aivan tavisjuttu. Niinkö?

paIMG_2225.jpg

paIMG_2210.jpg