Femma se on näppärä koira. Tänään oli tuolla tontilla palkannut itseään saalisleikillä ja toi ylpeänä Tapsalle jotain isoa, mustaa ja eritoten kuollutta karvaista möykkyä. Tuonne koivun alle se viimen sen Tapsan karjaisusta saaliinsa pudotti ja tässä vaiheessa minä saavuinkin tätä touhua seuraamaan. Voihan aikuistensana! Se oli rotan kokoinen, rotan näköinen, likimain musta siimahäntä ja mulla pukkas kamala huoli siitä, että onkohan tuo kamppailussa päässyt Femmaa puraisemaan takaisin. Tapsa otti elikosta parit kuvat ja hautasi sen tuonne pellon reunaan. Pikasoitto Miukulle kun piti tätä kammotuspuistatusta jakaa jotenkin. Näin jo sieluni silmin kuinka mustarotta ja mustasurma valtaa Jokirannan... Miuku kehotti ottamaan puhelua naapuriin, jotta onko siellä kaikki rotat tallessa TAI sitten oisko se haudattu karvakasa sittenkin vesimyyrä. No enhän mä sitä osannu sanoa. Rotta kun "rotta" :D Onneksi KVG auttoi asiassa ja kyllä me se kuvien peruseella nyt vesirotaksi tunnistettiin. Pieni helpotus sentään, vaikka en mä kyllä noitakaan meidän pihalle haluais.

Femman kuitenkin tarkastin, mutta siitä ei löytynyt naarmun naarmua. Koko koira oli vain ihan täpinässä oltuaan The Suuri Saalistaja. Ringa-mummoonsa tulee ja pikkuisen mulla on sellainen kutina, että Ringa on ollut myös tässä jahdissa mukana.

Ja sitten niihin eilisiin kisoihin.

Mulla oli onni saada 1,5 min varoitusajalla HannaH kisamaskotiksi ja seuraeläimeksi mukaan Kokkolan reissulle. Koko menomatkan hoin kuinka ei yhtään ole sellainen olotila, että kisaamaan ois menossa. En oikein tiennyt onko tuollainen vireettömyys hyvästä vai pahasta, mutta näin jälkiviisaana voin todeta, että en koskaan missään ikinä ole ollut radalla noin keskittynyt kuin nyt eilen olin.

Kokkolassa huomasin, ettei varustukseni ollut oikein primakunnossa. Tuulihousujen persus oli ratkennut. Onneksi tuo TIO on lastattu talven aikana täyteen mitä erilaisimpia vaatekappaleita ja vedin jostain kuorman seasta kohtalaisen kuraiset tuulihousut. Ne sai kelvata.

Kokkolaan on aina kiva mennä kisaamaan kun ilmapiiri on jotenkin sellainen ystävällinen. Näin sen ainakin koen. Tervehtimisetkin on jokseenkin persoonallisia ;-) Aurinko paistoi ja meitä hemmoteltiin +16 asteella.

Tuomarina oli Katariina Virkkala. Hän oli rakentanut radat, jotka näyttivät näennäisen helpoilta, mutta kyllä niihin oli kompia piilotettu. Hylkyjä taisi tulla aika paljon. Nämä kisat nähtiin suorana www.kisatv.com sivustolla ja tämä lisäsi sellaista isojen kisojen tuntua, vaikka tosiasiassa nämä oli aika pienet kisat. Harvapa sitä arki-iltana kisaamaan pääsee.

Femma starttas ekalle radalleen numerolla 2 heti Mirkun ja Alman jälkeen. Tehtiin semmoista väkisin väännettyä nollaa ja olin aika tiukkana Femmalle sen kuikuillessa putkien vääriä päitä. Aidan 14 sain melkein syliini kun sorruin hoppuilemaan Femman juostessa putkea. Oma liikkeeni pysähty ja tuo kohta oli aika hidas. Onneksi kuitenkin Fe sen hoiti. Sarjaestettä Femma ei ole mennyt ikinä, tai no juuri ennen starttia tein lämppäriesteillä sille yhden sarjan ja se onnistui. Päätin, että kai se onnistuu tuollakin. Puomin alastulokontakti oli hieno. Kurissa ja nuhteessa päästiin nollalla maaliin ja ihanneaika (46 sek, etenemä 3,6 m/sek) ylittyi 0,26 sekuntia, mutta NOLLA, NOLLAhan se oli. Lähdin jäähdyttelemään Femmaa vähän kauemmaksi ja kuulin kuulutuksista, ettei siellä ihan jokainen koira onnistunut. Totesin mielessäni, että onpa kiva jos Femma pääsisi palkinnoille. Tulin takaisin vasta Konnan rataantutustumisen aikoihin ja siinä radalle pääsemistä odotellessamme tuli kuulutus, että "mini3 tulokset ovat seuraavat: voittaja on welsh corgi cardigan Femma..." OHHOH! HUPS! Ja sitten riemuripaskaa päälle.

Konnan kanssa tämä rata meni hienosti. Oltiin 100% samalla radalla ja me molemmat keskityttiin. Tiedin etukäteen 14-hypyn olevan Konnalle vaikean kun pitää hypätä ja kääntyä samaan aikaan ja sehän sieltä alas tulikin. Loppuradan menimme taas hyvää kyytiä ja puomille juoksukontakti. Se toimi! Ei himmailun himmailua. Vitosellaan se oli viides.

Kakkosradalta jäi vähän hampaankoloon kun tuomarin mielestä emme Femman kanssa suorittaneet keppien viimeistä väliä. Radan reunoilla olijat ja minä itse oltiin sitä mieltä, että tuo keppiväli meni oikein. Noh - arvostelulaji ja tilanteet vaihtuu nopeasti. Koska jatkoin hyvin menneen pujon jälkeen rataa korjaamatta tuota kyseenalaista väliä, meille tuli hylky tulostaululle. Oman suorituksen valossa se oli kuitenkin paljon parempi nolla kuin se ensimmäinen rata oli. Jos mummolla ois m*nat, se ois vaari ja jos tuossa pujossa ei ois tuota tulkintajuttua, niin Femma ois tälläkin suorituksella voittanut... nollalla taas. En minä asiasta alkanut vänkäämään kun ei ollut edes videofilmiä josta tarkistaa kyseinen kohta. Ehkä tämä ois harmittanut enemmän jos ei ois tuo eka startti mennyt niin kuin meni. Nyt on vain sellainen so what -olotila. Me tultiin maaliin Femman kanssa mielestämme superradan tehneinä ja se me tottavieköön tehtiinkin vaikkei tulostaulu niin näytäkään. Ai että miten se haki tuon nollakulman putkensuun nro 16...

Konna ja minä suoritettiin toinenkin rata yhdessä. Tuntui meno todella hyvältä. Kepit se haki mahtavasti itse ja muutenkin se pelasi kivalla meiningillä. Harmi vaan kun se sekosi hypylle 17 tullessa kinttuihinsa. Ponnistuksessa meni jotain todella pieleen ja se rämähti riman päälle. Olin varma, että sillä tulee tämmösen sekoilun jälkeen kaikki loput rimat alas, mutta väärässä olin. Hienosti jatkoi Konjamiini maaliin. Mukava, nopea vitonen taas ja sijoitus 6.

Palkintojenjaossa Femma sai pokaalin ja keltaisen kumipallon, josta se ihme kyllä tykkäsi kovasti. Jenna räppäsi parit kuvat palkintojenjaosta. KIITOS! Onpahan jotain muistona tästä illasta.

1241815223_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1241815236_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Voi mahoton miten mulla oli kisojen jälkeen hyvä mieli. Maskottiparka kuuli koko kotimatkan kuinka kivaa mulla oli ollut ja kuinka tyytyväinen olin koiriin. Kai me jossain kummallisissa olotiloissa leijuttiin kun yhtäkkiä meidän edessä oli tällainen näky:

1241815399_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaihdan tuon kuvan isommaksi jos se Hannan kamerasta onnistutaan ulos saamaan. Kuvassa Maajussi ajelee lehmä tarakallaan 8-tietä. Mansikki märehti kaikessa rauhassa kyytillä ollessaan. Ei ollut vissiin eka kertaa kyytiä saamassa.

Tänään urakoitiinkin tuolla tontilla kentän pohjan kimpussa. Poltettiin risuja ja roskia, kaadettiin risukkoa ja revittiin nokkosia. Sekin kasvi on suoraan sieltä mihin aurinko ei paista. Kilometreittäin nokkosenjuurta pienellä pläntillä. Vielä ei lehti ole niin iso, että myrkyttämään pääsisi. Piti turvautua voimaan ja ruumiilliseen työhön. Huomenna edessä puiden kaatoa. Saapa nähdä saanko minä viimein sen kenttäni. Projekti on ainakin nyt enemmän aluillaan kun on koskaan tähän mennessä ollut. Taidanpa huomenna ottaakin kuvan siitä, mikä on tämänhetkinen "lähtötilanne"...