Koirien uitto, taimien istutus, ulkona treenaus jne ovat olleet selviä merkkejä kesästä. Nyt tuohon listaan voi lisätä myös uudet potut kera sipulikastikkeen, pääskysten näkemisen ja ukkoskuurot agilitykisoissa Haukkukeitaalla. Tiokin on jo liki täysinvarusteltu treeniauto, mutta vesikupin sieltä olen vielä unohtanut. Saivat koirat tyytyä eilen desin kokoiseen treeninamirasiaan.

Haukkukeitaan kisakausi alkoi meidän osalta eilen Lee Gibsonin radoilla. Voi että minä tykkäsin niistä rataprofiileista. Ne oli rehellistä agilityä, joihin oli piilotettu ansat jotka löytyivät kyllä jos vauhti kohosi jarrujen voimakkuuden ohitse tai jos ohjaaja ei katsonut eteensä. Molempiin sorruttiin Femman ja Konnan kanssa, mutta irtosi sieltä kuitenkin Femmalle yksi nolla ja jokaiselta radalta roimasti hyvää mieltä.

Yritin piirtää radat, mutta eihän niistä muistelemalla saa tarkkaan samanlaisia. Ehkäpä Lee Gibson julkaisee ratapiirrokset blogissaan. Missäkö se on? KVG kertoo...

A-rata, ihanneaika 43 sek

1243144014_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Femman rata oli puhdas ja suoritusaika 41 sek. Sijoitus oli viides. Olin erityisen iloinen siitä, että tuo alun putkeen/ei putkeen -kohta onnistui loistavasti. Se toimi kuin ajatus! Pujottelussa Femma näki saman optisen harhan kuin moni muukin koira. Uuden puomin metalliset jalat pujon takana sekoittivat ja Femma varmaan kuvitteli pujon olevan yhtäkkiä joku 3D mallinnos. Se harhautui pujossa kohti ohuita metallijalkoja, mutta ei onneksi ylittänyt seuraavan kepin linjaa. Sain tilanteen pelastettua. Kerrankin olin ajan tasalla itse. Aikaa siinä kuitenkin taisi tuhraantua pikkuisen. Ihanneaikaan silti ja kylläpä tuntui hyvältä. Niin ja pitää vielä kehua puomin alastuloa. Täydellinen juoksukontakti. F on pätevä!

Lisäkivana tällä A-radalla oli minien hyppykorkeus, joka oli lähempänä 40 senttiä kuin 35. Siinä rataantutustumisessa taivasteltiin, mutta kukaan ei kuitenkaan saanut suutaan riittävästi auki, että rimakorkeus olisi mitattu. Ekstraplussat Femmalle, että se selvitti tuonkin korkeuden ja vieläpä vauhdin kauheasti kärsimättä.

Konnan kanssa yritin juoksukontaktia ilman, että hiljennän sitä yhtään. No vikatikki, sillä K otti viimeiset askeleet puomin sivuun ja sai elämänsä ekan puomin alastulovitosen. En ainakaan muista sen kanssa alastulokontateja mokailleeni. Konnalle jäi tästä puomitöpistä vähän mielen päälle kun hyppy nro 8 tuli vielä alas. Siitä kuitenkin jatkettiin reippaasti ja virheettömästi maaliin. Mitään en sillä loppuradalla muuttaisi tai moittisi menemisessä. Nyt kulkee Konnan ja mun meno, saatais vain tuota tulosta aikaiseksi...

B-rata, ihanneaika 43 sek.

1243144677_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Femma lähti tälle radalle aika hyvässä rähinämeiningissä. Muurilta onnistuin sössimään käännöksen ja palikat kalahtivat alas. Kyllähän minä tiesin, että F pitää viedä hyvin muurin yli, mutta tajuappa tuo vauhdissa. Huoh! Matka jatkui kivalla vauhdilla aina A-esteelle saakka. Vahdin Femman alastuloa niin loistavasti, että nostaessani katseeni juoksinkin ihan muualle kuin pituushyppyä kohti. Femma ei sitä estettä pidä minään, joten eihän sillä pituudelle osuttu. Piti ottaa piruetti, vauhdinotto ja uusi lähestyminen. Ihan höntsäilykohta ja mua nauratti. Jatkettiin rataa ja päätin kokeilla kestääkö F puomin alastulossa oikein vedätyksen. Kesti, mutta ei tuomarin mielestä. Käpälä nousi vielä yhden vitosen edestä, mutta yleisössä oltiin samaa mieltä kuin minä itsekin olin. Kyllä se osui, vieläpä kelvosti. Radan loppuvinkurat meni kivasti. Femmalla oli kyllä mulle jo kovasti asiaa ja haukku raikasi. Mahtoi moittia minua tuon A:n ja pituuden välisestä sekoilusta. Ihmetykseni oli suuri kun kuulin suoritusaikamme. Sen keskiradan läskiksi pistämisen ja pyöritysenkin jälkeen oltiin vielä ihanneajassa mukana. Kellottivat meille ajan 43 sek ja hiluja. Femma on mennyt tosi kovaa!

Konnan kanssa tehtiin yksi ikimuistoisimmista ja onnistuneimmista radoista mitä ikänä. En antanut sen huomata, että muurin jälkeinen elämä meni pitkäksi ja Konna suoritti seiskaesteen radan reunan puolelta ennen neloshyppyä. Tuloslistalla hylky, mutta fiilis mahtava. Jännä kun sitä voi juosta sellaisia nollaratoja, joita ei muista tai halua muistella ja vastaavasti tehdä hylsyjä jotka muistaa varmasti ikänsä positiivisella tunteella. Miksi SE fiilis ja nollarata ei voisi joskus kohdata?

Kisapäivän tuloslistaa oli mukava lukea. Jennalle ja Nillalle nolla, Suville ja Niolle kaksi nopeaa vitosta, Katilla ja Ticolla oli tulla nolla, mutta rimanpihkana tuli ihan lopussa alas ja kaikkein makein uutinen: Merjalle ja Wilille nollavoitto ykkösistä ja menolippu kakkosluokkaan. Wau ja onnea!

Päivän lopuksi kuvattiin uusia tosi-valioita:

1243145401_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1243145427_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Käyttövalioksi myös hausta (05/09): KONNA ja Marika(kin)... :-D

1243145461_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1243145484_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tokovalio Viski (05/09)

Kotimatkalla pyörähdettiin missäs muualla kuin Höyhtyän grillillä. Vielä ennen Jokirantaan kurvaamista käytin Femman ja turistina kisapaikalla höntsäilleen Misiun hiekkakuopalla irrottelemassa. Kaksikolla oli lystiä ja minä pidättelin välillä hengitystä kun meno meinasi yltyä yli sietokykyni. Misiuhan tuntuu kestävän, mutta mun hermoissa on pahasti feilua tuossa kohdassa.

1243145898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1243145944_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1243146082_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1243146067_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1243146150_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1243146095_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1243146109_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1243146121_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kyllä ne oli pikkuisen aikaa paikallaankin...

1243146191_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1243146178_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja nyt valmistautumaan tämän päivän kisaurakkaan. Koitan varustella TIO:n sisälle nyt vesikupinkin. Luva pääsee turistiksi.