Torstain ja perjantain sairastelun vuoksi olin aika heikossa hapessa ja Ilman AnneH:n kuskeilua minusta ei olisi ollut lähtijäksi tekemään koiravarkauksia lauantaina. Tässä tapauksessa kenenkään moppea ei varastettu, mutta käytiin Varkaudessa koiranäyttelyissä. Mukava oli reissu ja koko näyttelypäivä. Ei käy kieltäminen.

Autoon pakattiin aamuyöllä neljän maissa Katti, Luva, Jannu, Ringa ja Annen Vätys. Lisäksi hillitön määrä kaikenlaista sadekampetta ihan vaan siltä varmuudelta, että ei sada. Jos jotain joskus unohtaa kotiin, niin saa olla varma että sitä tarvitsee. Niin kävi nytkin. Mukaan olisi voinut napata vielä koirien viilennysloimet. Sen verran paahteinen päivä saatiin iloksemme.

Ekana kehässä oli Luva. Schappeja oli ilmoitettu Paula Heikkinen-Lehkoselle 7 ja Luva oli ainoa junnunarttu. No ei ihan alkanut junnuilu tähtiroolin esityksellä, mutta eipä tuosta mitään muuta vikaa löytynyt, kuin että saisi kasvaa hieman lisää. Joo, no jos multa kysytään niin missään tapauksessa sen ei tarvitse enää kasvaa (se on MEDI, se on MEDI...), mutta rotumääritelmän valossa se on juuri alarajalla. Tällä erää tuloksena JUN H, mutta eipä me tästä lannistuta. Arvostelussa oli kuitenkin kehuttuna liikkeet, tiiviys, karvapeite, kulmaukset ja mikä parasta: "reipas ja itsevarma käytös". Luffe oli kuin stara konsanaan ja esiintyi kuin sitä joku olisi siihen opettanutkin. Mittauksenkin antoi tehdä häntä heiluen.

1242585152_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Täs hyö tepsuttas tasatahtia. (kaikki kuvat myöhemminkin: AnneH)

Cardikehää piti tovi odotella, mutta hyvässä seurassa tuokin aika meni jouhevasti. Tuomarinahan meillä oli Blondie's cardeista tunnettu Kim Vigsö Nielsen Tanskasta. Ilmeisesti tuomarin rotutuntemus pelotti kun kehään ei ollut ilmoitettu kuin 15 cardia. Suoraan sanottuna hieman nolotti suomalaisten rodunharrastajien puolesta. Mikäli tuomarina olisi ollut Tatjana Lim*r*va (tjsp) Uralin takaa, olisi varmasti sertijahdissa ollut ainakin tuplasti tuo määrä koiria. Ne reivit olisin minä tosin jättänyt väliin... :D

Meidän poppoosta aloitettiin Vätyksen kanssa junnupojissa. Miekkonen esiintyi loistavasti ja sai mukavan ja lupaavan, ikänsä mukaisen arvostelun. Häntä nyt on iloinen ja monikäyttöinen lyhtypidike, mutta minkäs sille mahtaa jos elämä on kivaa. Tuloksena ERI ja luokkavoitto ja paras uros -kehästä pronssia kera varasertin.

1242585040_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Vättylä poseeraa hienosti.

On tiettyä koiria, joille haluaa nimenomaan tietyn tuomarin arvostelun ja Jannu oli juuri sellainen koira, jonka halusin juuri tälle tuomarille viedä. Ei ollut turha reissu. Jannu hössötti kehässä itsensä parhaaksi urokseksi ja parhaaksi veteraaniksi. Arvostelukin oli oikein mukavaa luettavaa. Ei ihan rakkiraaskuna pitänyt, vaikka onkin kovasti erityyppinen kuin tuomarin omat menestyneet urokset. Ne on kauniita ja elegantteja katsella ja Jannu taas... se minkä se eleganssissaa häviää, se äijjämäisyydessään voittaa :D

Katti esiintyi junnunartuissa bikineissä. Pöytäkäytös oli taas sellaista, että nolotti. Se piti minua nojailutelineenään siihen saakka kunnes katosin sen selän takaa ja siirryin rapistelemaan taskua sen eteen. Likka pomppas salamana jaloilleen ja oli kuin ei mitään pöllöilyä olisi harrastanutkaan. Tuomari sai suorittaa arvostelunsa loppuun koiran seisoessa tukevasti pöydällä häntäänsä heiluttaen. Voi mitä p*rs*ilyä Kattilta! Tylsää. Ihanko oikeasti tuo asia pitää sen kanssa opetella? Katti sai kuitenkin loistavan arvostelun. Mukaansakin olisi tuomari sen ottanut jos ois annettu. Tuloksena luokkavoitto ERI:llä ja nartuissa hopeasija kera sertin. Tämä oli nyt Kattin kolmas näyttely ja kolmas serti.

1242585681_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Katti paras narttu -kehässä. Se on perinyt Tinkan hihnan...

Avoimessa luokassa Ellan tytär Nata kävi pokkaamassa luokkavoiton ERI:llä. Nata oli kovasti aikuistunut kropaltaan sitten viime näkemään ja muuttunut kyllä mahdottoman paljon edukseen. Kiva oli nähdä! Nata sai vielä pokata nartuissa neljännen sijan kera varasertin. Kattin Tantta-täti kiersi kehää avoimissa Natan seurana, mutta tällä erää palkintonauhan väri oli sininen.

Valionartuissa eriintyi Pirkko ensimmäistä kertaa sitten valioksi tulemisensa jälkeen. Miukulla ja Pirkolla kun ei oikein tuo yhteinen kehäelämä ole yhteistyökykyisimmästä päästä niin minä lupasin olla puikoissa niin pitkälle kuin suinkin. Ei mennyt Miukultakaan järki ja Pirkko pysyi kuin ihmeen kaupalla maitipuoli alaspäin eli jaloillaan. Emme siis nähneet kohtausta "Pirkko katollaan". Pirkko oli tuomarin mieleen jopa niin paljon, että niinhän siitä ihan rotunsa paras leivottiin. Minä kyllä pikkuisen ennen kehän alkua taisin siellä häkkileirissä sanoa, että tänään lienee Pirkon päivä. Olipa kiva olla oikeassa.

1242585995_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Pirkko liikkuu ja jopa kytkettynä!!! Tämä maalaiskoira vihaa enemmän kuin reilusti hihnoja ja kaikkea vapauden riistoa.

Veteraaneissa esitettiin puolisisarukset Ringa ja Siime. Mummot kipittivät kehässä reippaasti ja kummallekin tuli ne vaaleanpunaiset nauhat. Ykkössijan pokkasi Ringa, joka on ollut tyypiltään aina kovasti tämän tuomarin mieleen. Siime hävisi raskaammalla olemuksellaan. Ringa sijoittui myös paras narttu -kehässä kolmanneksi. Kiitokset Saanalle Ringan nätistä esittämisestä!

1242586281_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Ringaa jaksaa vielä hymyilyttää hiven vajaa 12-vuotiaanakin. Tassu menee topakasti toisen eteen.

Loppukehä oli yhtä säätämistä. Meillä oli koirat sekaisin, remmit sekaisin, esittäjäpula ja ties mitä. Senpä vuoksi meidän virallinen ROP-kuva on NÄÄÄÄÄÄÄIN hieno ja upea (Voi PYHÄ LEHMÄ sentään Miuku, eikö me parempaan pystytty?) :

1242586406_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Jannu & Pirkko. Pirkkoa ei kiinnosta ja Jannua kiinnostaa liian kanssa... :D

Kasvattajaluokassa esiintyivät Katti, Vätys, Pirkko ja Ringa. Saatiin kiitoksia tyypistä ja hyvistä liikkeistä. Vättyn iloinen häntä ja Ringa-mummun eleganssi saivat erityishuomioita.

1242586574_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Katti, Pirkko, Ringa ja Vätys. Kiitoksia Tarja ja Salla avusta!

Cardikehän jälkeen pääsin vielä pokkaamaan ihastuttavan Fiona-pemun kanssa sertin. Mukava oli viedä niin iloista ja terhakkaa tyttöstä! En tiedä välittyykö terveiset ja serti-onnittelut tätä kautta Fionan kotiin, mutta koitetaan ;)

Sitten odoteltiin niitä ryhmäkehiä. On se merkillistä, että se odottelu aina kestää, kestää, kestää ja kestää ja sitten kun SE alkaa niin on mahdoton kiire. Yhtäaikaa olisi pitänyt olla Jannun kanssa veteraanikehässä, nelikon kanssa kasvattajakehässä ja siitä nelikosta vielä Pirkon olisi pitänyt ratketa 1-ryhmän esiarvosteluun. Esittäjiä oli vain neljä, pideltäviä koirannaruja viisi. Mission impossible! Aina tätä samaa säätämistä kun ryhmien järjestys on tuo veteraanit - kasvattajaluokka - 1 ryhmä. Eipä tuosta sirkuksesta jäänyt paljon jälkipolville mainita, mutta oltiinpa tuttuun tapaan tyrkyllä ja näyttämässä minkä näkönen rekku cardigan mallin kooki.

Kotimatkalla heitettiin Miuku jatkamaan sukulointia ja koiranäyttelyturneetaan Leppävirralle, istuttiin siellä hetki hauskaa pitämässä,  juokaistiin kahvit ja... siinä se virhe tulikin tehtyä. Jos ei yli kahteen vuorokauteen ole voinut kahviin koskea, ei sitä kannata tehdä reissussakaan. Loppumatka menikin sitten hieman huonovointisena ja kun Anne luotsasi TIO:n Jokirantaan, piti rynnätä katsomaan Arabian altaan pohjavettä.

Se päivä oli sitten Euroviisuja lukuunottamatta pulkassa. Eihän niitä voinut katsomatta olla kun aamuherätys Seinäjoen luonnetestiin peruuntui Fyran aloitettua juoksunsa. MIKÄ MÄIHÄ TAAS!!!