Sunnuntaina jatkettiin Lee Gibsonin radoilla Haukkukeitaalla C ja D -kisojen merkeissä. Luvalle oli luvattu seuraneidin paikka, mutta juoksukerhoon näytti siirtyneen sekin, joten Misiulla kävi toistamiseen mäihä. Hauska oli seurata Konnan ja Misiun kiehnäämistä. Jos halusi inhimillisiä piirteitä niistä väkisin hakea, tuon kiehnäämisen voisi kuvata kahden pikkupojan "onpas mukava nähdä sinua mutta enpä voi sitä oikein tämän avoimemmin näyttää, nyhjätään tälleesti pienesti vain" -peliltä. Jos Misiun läsnäololla on Konnalle noin suuri merkitys, niin kulkekoon mukana vaikka jokaisessa agikisassa pitkäkoiven kaverina.

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Siinä saatiin mennä, mennä, mennä ja mennä ja ansat oli ensimmäisen suoran päätyä lukuunottamatta piilotettu vauhdinhurman sekaan. Tältä se näytti:

1243431956_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Neloshypyn ja kutosputken välinen ero näytti tuskastuttavan pieneltä. Valmiiksi jo hirvitti!

Femma porhalsi tämän radan oikein hyvin. Tuota alkusuoran putkiansaa se ei edes vilkaissut ja yksistään tästä saa olla koko päivän edestä iloinen. Jotenkin muistuu niin elävästi mieleen OKK:n hallikisat, joissa Femma juoksi kaikki näkökenttään ilmestyneet putket kyselemättä minulta lainkaan niiden suoritusohjeita. Nyt oli eri ääni kellossa. Eihän me ilman vitosta radasta selvitty, mutta Femman piikkiin se kohta ei nyt kyllä mene ollenkaan. Löysin itseni tekemästä persjättöä väliin 8-9 ja tällä täysin suunnittelemattomalla kuviolla sotkin Femman ysin ohi. Otettiin kohta uusiksi ja jatkettiin tomerasti maaliin. Loppusuoralla Femma irtosi lupaavasti. Vitonen ja 2 sekkaa yliaikaa ohituksen korjaamisesta johtuen. Ihanneaika 34 sekkaa ei hirmusti anteeksi antanut.

Konnan kanssa aloitin ohjaamalla pujon radan ulkoreunalta ja vekitin sitä valssaamalla sen edessä pujon päätteeksi. Tämä oli mahdottoman hyvä idea, sillä Konna ei mennyt lähellekään putkiansaa. Paahdettiin rata tappotahdilla läpi ja tämä vauhti kostautui 10 -hypyllä, joka tuli rämisten alas. Konna hyppäsi ilmeisesti jostain aivan kummasta paikasta. Vähällä oli ettei se katkaissut rimaa. Pitääpä muuten muistaa katsoa sen suoritusaika netistä joskus. Tuloksena vitonen ja varmasti alle ihanneajan.

Viikonlopun vimonen rata muistutti Leen radoista eniten suomalaisia vinkuroita takaakiertoineen ja välistävetoineen:

1243432373_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Femma aloitti tämän radan taas kivalla vauhdilla. Tiesin jo ennalta sille vaikeaksi tuon pujolle viennin, mutta päätin olla leikkimättä ykkösluokan nenästäohjausta ja kokeilin kolmosluokkalaisen ohjausta. No putkeenhan se osui ennemmin kuin pujolle, mutta väliäkö tuolla. Tietääpähän mitä lisätään harjoituslistalle. Putki oli Femmalle liian iso häiriö pujon löytymisessä. Loppurata kiidettiin omasta mielestäni ehkä viikonlopun parhaimmalla vauhdilla, mutta eipä tuota aikaa nyt dokumentoitua saatu hylsyn takia. Palkkansa oli kuitenkin kääpiö ansainnut!

Konnalle suunnittelin kutakuinkin samantyyppisen ohjauksen kuin Femmalle, mutta tokihan etäisyydet tiettyjen asioiden tekemiselle ovat erilaisia. Ainoa selvä ero oli esteiden 9-10 välinen ero, jossa varmistelin rimojen paikallaan pysymistä kierrättämällä Konnan ysiltä kympille muurin puolelta. Se saattoi ajallisesti olla hitaampi vaihtoehto kun kuljettu matka oli pidempi, mutta jos tolla rima saadaan ylhäällä pysymään niin eikö se silloin ollut ihan viisas veto? Nollahan sieltä tuli, tottakai... nyt kun oli jo tiedossa, että se yksi nolla ei Konnaa SM-kisojen yksilöviivalle veisi.

Meitä ei siis nähdä yksilökisassa. Konna jäi yhtä vaille. Meidän keväiset sairastelut yhdessä ja erikseen aiheuttivat 4 kk kisatauon ja veronsahan se ottaa. Ensi vuodelle sitten uusi tavoite! Ella jäi kahta vaille ja sairaus iski sen ollessa parhaassa vedossaan. Se siitä sen urasta sitten. Misiulla nyt ei montaa nollaa ollutkaan, eikä sen tavoite SM-yksilökisassan ollut asetettu, mutta oishan tuollakin voinut startata jos... sairastelu ei olisi vienyt tätä agiliitoleikkiä siihen malliin missä se nyt on. Femma taas... kääpiö nousi niin nopeasti kolmosluokkaan, että opetellaan vielä. Tähän leikkiin se ehti saada 4 nollaa näistä muutamasta kisaviikonlopustaan. Kokeillaan ensi kesän nollajahtia enemmän tosissaan. Se jahti alkaa 2.6. lähtien.

Oulun kisoista löysin netin syövereistä muutamat mainiot kuvat Femmasta ja Konnasta. Kiitos kuvaajille!

1243433176_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Konna C-radalla (kuva: Juha Lehtikangas)

1243433168_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Konna ja metrin jojo D-kisassa (kuva: Juha Lehtikangas)

1243433185_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Femma ja ei grammaakaan läskiä. Vain lihasta. (kuva: Sari Eskelinen)

1243433191_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Femman suunta selvänä. (kuva: Sari Eskelinen)

Myös Nio-Femmansisko ja Unssi-Pörrinpuoliveli olivat kisaamassa. Nio teki ykkösissä kaksi nopeaa vitosta, joista toisella sijoittuivat palkinnoille. Hyvä hyvä!

Seuraavissa kisoissa pääsen starttiviivalle tuliterällä kisapaidalla. Englannin reissukaveri Malla oli niin kultainen, että yllätti minut superlahjalla. Sain haaveilemani Walesin jalkapallomaajoukkueen pelipaidan ja pitihän sen selkään käydä hankkimassa passeli painatus. Jossu & Femma ovat valmiina starttiviivalle tämmösessä palttoossa:

1243433538_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1243433526_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jättikiitos Malla!

- - -

Tupostelu melkein viikon takaa

Hupsista! Melkein jäi raportoimatta tämä keikka. Treenireissuhan alkoi jo puoli kuudelta aamulla kun matkasin Oulunsaloon, hyppäsin siellä lentokoneeseen ja kiisin ilmojen halki Kennelliiton valtuuston kokoukseen Espooseen. Takaisin Oulunsalossa olin klo 18.10 jossa TIO ihme kyllä odotti minua parkkipaikalla niinkuin pitikin ja ehdin näppärästi sorateitä pitkin Tupokselle 18.30 alkaviin treeneihin. Femma ja vieraileva treenikamu Veltto oli tuotu paikalle ja Femman nollavoittoherkutkin oli pussissa odottamassa. Hyvä on palvelu kun sitä tarvitsee. Kiitos kaikille!

Treeneissä tehtiin ensin pakkovalssailuita ja kun minun aivokoppa saatiin käännettyä kokousmoodista treenimoodille, alkoi hommakin sujua. Lopputreeni käytettiin mielialatreeneihin, jotta saatiin kisaamaan menevät koirat oikein innokkaiksi.

Femma ja Veltto olivat oikein innokkaita. Veltto on kyllä kehittynyt mahdottomasti. Sitä voi lähetellä esteille ja se tuntuu käteen jo paljon kevyemmältä ohjata. Nyt suunnataankin katse kohti virallisia kisoja. Ohjaajapulaa Veltolle ei tule kun sekä Pia että minä ollaan sen karttureiksi lupauduttu. Hieno mies!

Femma oli erityisen näppärä erityisesti kontaktiesteillä. Mitä juoksukontakteja se esittikään! Vau!

Ihana oli raskaan päivän jälkeen rentoutua treenaamalla. Fyysisestihän se ei päivän lastia vähentänyt, mutta päänupillahan tässä pelataan. Jos se voi hyvin, on kropankin toteltava ja tultava perässä :D