Ohi on! Olkapäässä on nyt kaksi tähystysreikää ja kolmas pienempi, josta leikkauksen jälkeen vuorokauden ajan kroppaani pumpattiin kipulääkettä. Toimenpiteen aikana näkökentässäni vilisti ilmiselviä sääskiä, mutta veikkaisin lääkemömmöjen tehneen vain tepposensa. Sain myös katsella hyvin viihdyttävää elokuvaa olkapääni anatomiasta ja siitä mitä sieltä pois otettiin. Mitään en ymmärtänyt, mutta siinä järjentilassa tuskin oli väliäkään. Pääasia että tuijotti jotain.

Kättä pidin eilisen kantoliinassa, kun puudutus teki käden ja aivojeni yhteistyön mahdottomaksi. Esimerkiksi pukeminen oli haasteellista kun se kropassani ollut tunnoton lihapala olisi tahtonut heilua hervottomasti. Sain aika hyviä naurukohtauksiakin tämän asian tiimoilta. Tänään olen koittanut olla ilman tuota hiostavaa rättiä. On liian kuuma. Suihkussakin oli lupa äsken käydä ja jo oli juhlaa. Nyt mennään kipulääkkeiden voimalla ja varotaan olkapäätä. Pana ja Koodi ovat parhaat uninalleni tällä hetkellä. Tasapuolisesti kaikille tiedoksi vastaus kysymykseen "onko kipeä" - ON, kerpeleesti!

Kaikkien lakien vastaisesti raahauduin kuitenkin illalla muutaman aika kalliiksikin tulleen mutkan ja sattuman kautta Raahe Festivaleille katsomaan Yön keikkaa. Kipupumppu taskussa, käsi kantositeessä ja kroppa vahvassa kipulääkejurrissa se keikka meni oikein ympäristöön sopivassa moodissa. Erona tietty oli se, että mun kännissä ei ollut promilleja. Yö oli tuttuun tapaansa loistava, Pete Parkkosesta en niin kovasti perustanut, mutta voinpa nyt sanoa hänetkin livenä nähneeni ja ennen kaikkea kuulleeni. Terkut ja kiitokset muuten seuralaisille. Mulla piti koko ajan olla rinnallani joku K18 säännöt täyttävä kaveri vahtimassa selustaa mahdollisten olkapään tönijöiden varalta. Hyvin sujui bodyguard-hommat ;)

Tänään osallistuttiin Raahen kesän kohokohtaan nk. Pekanpäiville koko perheellä. Nähtiin Putte-Possu, Niilo- ja Nelli-pellet, Kopsan mopopojat, intiaaneja ja ties mitä katumusisoijia. Jenni sai Paavo Pesusieni -ilmapallon (meän laps mittään rinsessapalloja taho), minä Suomi-pipon ens viikonloppua ajatellen ja Tapsa tuulettimensa. Kotona Jenni ilmoitti että Paavo yöpyy meidän makkarissa, joten odotan oikein innolla ensimmäistä kyljenkääntämisheräämistäni ja sitä kun mua tuijottaa tämmöinen katon rajasta:

087.jpg

Ei välttämättä naurata, vaikka Paavolla onkin hymy kauniilla naamallaan.

Agiliidot

Ennen perjantaista operaatiota tupostelin torstai-iltanaKonnan ja Femman kanssa innokkaasti. Hellekään ei meitä lannistanut kun hörpittiin vettä 1,5 litraa harjoituksen aikana. Olin oikein luovalla tuulella ja kokeilin kaikenlaista kikkailua perusohjauksen sijasta. Joissain kohdissa kikkailut toimi, joissain ei, mutta onhan se hienoa kokeilla kaikenlaista mieleen pälkähtänyttä.

Tämmöstä me (Pia & minä Viskin, Velton, Femman ja Konnan kans) tunti juostiin. Kolmessa pätkässä otettiin ja tarkotus oli ottaa vielä koko kurvi, mutta aika loppui kesken. Tämä pitää rakennella joskus toisenkin kerran kun mulla jäi mieleen pari kokeilemisen arvoista juttua vielä ;)

MinnanKurvit250609.gif

Sarjaeste oli vaikea kun kääntöväliä oli niukasti. Jos koiran sai voimakkaasti pussin jälkeen vekittämällä juuri oikeaan kulmaan A-osalle, siitä sai niukin naukin suoran linjan putkeen. Kovassa vauhdissa en onnistunut Konnalla tätä kohtaa vielä kikkailemaan suorassa linjassa, mutta pienemmällä vauhdilla sain sen suoraviivaisen jutun onnistumaan. Siinä ois radalla säästänyt melko paljon aikaa ja saanut komiat taputukset... siis olettamuksella että ois ollut kisarata ja ois vielä onnistunut.

Femma oli melkoisen täpäkkänä. Musta tuntuu, että tämä parin viikon totaalitauko tulee just nyt hyvään paikkaan. Ehkä se tekee nyt tälle kuulle tai ensi kuun alkuun vielä juoksunsakin, niin tulee vielä enemmän kierrostenkasvatuslomaa. Kääpiön asennekehitys on kyllä ollut suotuisa. Pujokin oli nyt ehkä nopeinta pujoa, mitä olen tähän mennessä siitä irti saanut. Loppusuoralla ollut pituushyppy oli eka yrittämällä surkea, tokalla tyydyttävä. Jos nyt sen verran kädettömänäkin vois kotona treenailla, että laittas ton pituuden ruokintatreeniin.

Konna oli vähän turhankin innokkaana kontakteilla, joten piti lopuksi ottaa sille sellaista muistutusta siitä miten ne nyt oikeastaan menikään. Kisamaisia suorituksia ollaan näköjään otettu pikkuisen liikaa, joten se idioottivarma A:n alastulo on päässyt vähän lipsumaan. Minusta on tullut se idiootti ja Konna on vastannut alastulosta. Tämä treenin alle tässä mun saikkuillessa. Sitä voi puuhata yksikätisenäkin heti kun käsi kestää sen verran juoksemista että voi olkapää tärähdellä ilman tuskanhuutoja.

Koska tämmönen yhden käden 2-sormijärjestelmä on hankalaa, hidasta ja rasittavaa, blogi hiljenee toviksi. Jos mulle on asiaa, kannattaa soitella. Sähikäisten naputtajaksi minusta ei lähipäivien aikana oikein ole, mutta tuolla makkarissa kipulääkehuuruissani voin olla varsin vallatonta juttuseuraa :D