Torstaina liideltiin Tupoksella tuuliliitoa. Se on semmosta uutta hommaa, jossa koiran pitää osua esteisiin ennenku puuskittainen tuuli kaataa ne - esteet siis. Jos ei ehdi, hylätään. Jos ehtii ees sinnepäin loikkaamaan, niin suoritus on hyväksytty. Ohjaajan hitaudesta rankaistaan kaikkein suurimmilla virhepojoilla. Jos ohjaaja hituroi lähdön ja esteet ehtii kaatua, niin radalle ei edes pääse. Tai pääsee, jos kasaa itse sen kaatuneen esteen. Zemmozia!

Konna donkkaili perfektionistina esteiden yli enemmän kuin säästävällä tekniikalla. Käsittämätön moppe kun se kykenee tulemaan jo alas hypyltä ja silti kiepauttamaan takajalat riman yli. Mielenkiintoisemmaksi homman tekee vielä se, että tuolla se näyttää osaavansa hypätä esteen yli tiputtamatta, mutta miksi se kisoissa ei donkkaile vaan kiitää noin niinku sinnepäin ja rimat sanoo kolinkolin. Tässäpä miettimistä hetkoseksi, toviksi jos toiseksikin.Kona oli keskiverrosti treeneissä aikaste hyvä. Nyt ei vain saisi tuudittautua tähän fiilikseen ja löysätä sunnuntain kisoissa Kajaanissa. Tarkkana pitäs pystyä olemaan. Muista Jossu, muista!

Femma hyppäsi myös hienosti 35cm esteet. Vain 3 hypyn sarjaeste 2m väleillä tuotti aluksi vähän keskimmäisen hypyn osalta päänvaivaa, mutta tämä kolmosluokan koiruli on hypännyt tuommosta sarjaa vain kerran aikaisemmin - siellä Pietarsaaren kisoissa startissa jonka se voitti :D Femmasta tuli varmaan nyt sen voittonsa jälkeen lahjaton kun piti vähän treeniä tätä juttua. Sujuihan se kun minä keksin oikean lähestymisvauhdin ja rytmitin hyphyp-käskyt oikein. Ehkei se siis ollutkaan Femman ongelma vaan minun.

Olen kyllä tyytyväinen treeneihin. Femma oli irtoavalla tuulella ja löysi vähän omiakin esteitä. Kontaktit teki pääosin loistavasti. Putken nollakulmaa hiven ihmeteltiin, mutta pienellä lisäkertauksella F löysi lopulta harkassa olleen putkensuun hienosti. Pari pummia tuli pujolle ja yksi A:n ja yksi puomin alastulo koitti olla ruma. Eipä muuten isompia virheitä Femmalta. Minä tein niitä kyllä sitten Femmankin edestä kun suusta pääsi aivan erilaista käskyä mitä ajatteli ja mitä edessään näki. Luojan kiitos kroppa kuitenkin teki yhteistyätä ajatuksen ja näkemisen kanssa. Ihan älämölöä pääsi suusta. Nauratti.

Mukavata oli taas treenailla. On tämä vain niin lystiä!

Kotiin tultuani vedin Femmasta kauluksen Furmiksella ja nyppien. Se on ainoa mahdollisuus saada se edes hivenen karvaan heinäkuun alun näyttelyturneelle. Joo - ME MENNÄÄN KOIRANÄYTTELYYN ja vieläpä aika isolla sakilla!