1248378147_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olipa varsin mukava yllätys paikallislehdessä merkkipäiväilmoituksien joukossa. Tästä riitti hymyiltävää toviksi ja toiseksikin. Hyvä Inkku & taustajoukot!

1248378157_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pörrihän siinä sitten tuumi, jotta jos Inkku on matkoilla, pitää bileet pitää sitten kaksistaan Siime-siskon kanssa. Donnakin olisi tuossa tietenkin kutsuttavissa, mutta tokkopa tuo Siimeläisen kanssa niin kovasti toimeen tulisi. Voisi vielä vaikka tulla kupin paikasta sanottavaa. Käydään moikkaamassa Donnaa sitten toisella reissulla. Donna muutenkin on enemmän sellaista omassa rauhassa viihtyvää, joten antakeemme arvoa ja armoa sille.

Ja siimehän tuli saattueen kanssa aivan aikataulun mukaisesti. Mustikkakakkukin ehti juuri valmistua kiitos kakskasista lainatun sokerin. 

1248378165_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pääasia ei kuitenkaan ollut kakku ja kahvi, vaan se, että saisimme sisaruksista kivoja kuvia yhdessä. Kuvia saimme, kivoista en niin mene vannomaan, mutta KIVAA oli. Sitä en kiellä.

full

full

full

full

full

full

Arvoisat YLI 10-vuotiaat olivat myös itseoikeutetusti kunniavieraina keskentekoisella kentällä ja saivat korkata corgiliidon uusilla esteillä.

full
Säädetäänpäs vähäsen...

full
... ja menoksi!

full
Saiskos sitä palkkaa?

Lisää KUVIA

Jaa siis miksikö oli juhlan paikka tänään eikä eilen kun 10-vuotta tuli mittariin? No siksi kun me haluttiin ehdottomasti juhlia sitä kun tuo maaginen 10-vuotta on YLITTYNYT. Uusi kierros vuosikymmentä on nyt alkanut ja sille me haluttiin kahvikupposet (ja kokikset) kallistaa.

Pörrin jatkoaika on nyt kestänyt melkoisen kauan. Pienenä, huonosti liikkuvana, takajalattomana ressukkana se sai vain pari kuukautta elinaikaa. Siinähän tuo vieläkin pötkii ja on saanut monen monta "kannattaakohantälleantaaedesrokotusta" -piikkiä. Sinnikkyys palkitaan. Eihän se sen vika ollut, että takajalat meni pentuna muussiksi.

Kyllä vanhoissa koirissa on sitä jotain!