Heinäkuun ekana viikonloppuna (4.-5.7.) matkattiin Miukun Vanilla Ruotsiin. Ihmisväkeä oli kyytillä meidän lisäksi AnneH, Heini ja Saana. Koiria oli 24 tassuparia, 12 etujalkasellaista ja 12 takajalkasellaista. Kaksi paria jalkoja kuului Aksu valkkarille, mutta muuten oli Vani lastattu corgeilla. Tottelivat halutessaan nimiä Woody, Trina, Veltto, Vätys, Unto, Pirkko, Femma, Misiu, Ringa, Katti ja Jannu.

Lauantaina aloitettiin Haaparannalla Ruotsin Corgiseuran erikoisnäyttelyssä. Cardeja oli nelisenkymmentä ja tuomari oli enkkumaasta oleva Julia Swan, lancashire heeler -spesialisti. Meidän poppoo pärjäsi tasaisen hyvin ja ainokaisesta sinisestä laatuarvostelunauhasta vastasi uimapuvussa esiintynyt tällä kertaa kulmaukseton Femma. Pirkko-peekele pärjäs kaikkein parhaiten nousten aina toiseksi parhaaksi nartuksi saakka.

full
Pirkko Kärppä (kuva: AnneH)

Misiu voitti valioluokan urokset ja mulla meinasi päästä itku kun meidät ykköseksi viitottiin. Ollaan me Misiun kanssa käyty sellainen helvetti läpi, että tämmöinen sijoitus jo tuntuu. Viis minä siitä voitosta voittona, vaan siitä, että ollaan taas palattu normaalisti liikkuvien kastiin. Misiu on taas samalla viivalla kuin muutkin. Hienoa! Misiu löysi ykköspallilta ehkä mieluisimman koiranäyttelypalkintonsa mitä ikinä:

full
Misiu ja palkinto (kuva AnneH)

Misiun jälkeläisluokka palkittiin näyttelyn parhaana. No oli se ainut esitettykin, mutta ei suinkaan ainoa ilmoitettu. Olipa kisaa isosti tai vähän, luokka oli meidän omasta mielestä aika hieno. Siinä olivat mukana Sivakalta Pitko ja meiltä Isomettästä Katti, Vätys ja Trina.

full
Misiun luokka. Isä ja kakarat: Pitko, Trina, Katti ja Vätys. (kuva AnneH)

Kasvattajaluokkiakin oli luettelossa enemmän kuin meidän, mutta eipä niitä loppupelissä kehään ilmestynyt. Mikä lie syynä? Meidän luokassa olivat Katti, Vätys, Unto ja Pirkko ja kunnipalkintohan siitä räpsähti, lisäksi BIS1-kasvattajaluokka. Ihan kelpo ryhmä se kyllä olikin, joten ei se ihan tyhjästä tullut.

full
Pirkko, Katti, Unto ja Vätys. Yhdessä eestaas. (kuva: AnneH)

Tämän tarkemmin en tuloksista tähän kirjoittele kun aikaa reissusta on kuitenkin jo pari viikkoa ja ylikin. Ketä semmoset kiinnostaa, ovat jo varmasti kaivaneet ne kotisivujen uutisista.

Kylmän, tuulisen ja osin sateisenkin näyttelypäivän jälkeen lämmin ruoka houkutteli. Ajateltiin ensin Kallen grilliä, mutta lopulta päädyttiin roskaruoan sijasta aivan oikeaan kotiruokaan. ICA:ssa lastattiin kärryn täydeltä evästä ja ajettiin Kalixin alapuolelle Marieberg's Viltfarmille, jossa meidän majapaikka seuraavan yön ajan olisi. Pikkuisen taisi jengi olla väsynyttä autossa kun ajettiin paikan ohi 13 kilsaa. Me etupenkkiläiset ei oltu edes havaittu paikan tunnusmerkkejä (helikopteria ja villisianporsaita) kartanluvultamme. Takapenkkiläiset olivat nähneet ne, mutta ilmeisesti väsy teki tepposet tajunnalle. Hienoa! Nähtiinpä maisemia, siltoja, kaunis koski ja navigaattorikin sai viimein syyn mennä päälle.

1248094424_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tämmöstä maisemaa ihailtiin useaan otteeseen. Joki mikä joki ja silta mikä silta, mutta pilvisen päivän jälkeen auringonpaiste oli jo katsomisen arvoista.

1248093234_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tämän näyn ohi voi ajaa huomaamattaan...???

Koirien ulkoiltua jo Haaparannalla riittävästi, päätettiin itsekkäästi keskittyä aluksi vain omaan hyvinvointiimme. Täytettiin jääkaappi ja kokattiin Pasta di Napolitana Kalix a'la Pepper -sooshi kera kaikkien ihanien ruotsalaisten levitteiden. Miuku oli aivan varma, että lohilevitteessä on ruotoja. Näkyjä näki, mutta ei rikota illuusiota eli Pirkkoa.

1248093471_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Eiköhän tästä riitä aamupalaksikin viidelle (riitti muuten eväisiinkin asti)

1248093453_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Siit se pashta-ateria sitte lähti. Pienemmällä padalla ei viitsitty laittaa :D

Kun oma olotila oli vaihtunut heikotuksesta ähkyyn, oli aika huoltaa koirat. Kahdentoista koiran ruokkiminen ja remmiulkoilutus käy käden käänteessä kun on homma hanskassa ja hanskankantajia riittävästi. Saana oli mulla isona apuna oman laumani kanssa. Ensin hoideltiin Unto, Misiu, Femma ja Katti ja käytettiin ne isolla pellolla kurkia katsomassa. Ovat muuten isoja ne linnut. Hui! Takaspäin tullessa piti ottaa Hannalle kuva "Unto ruotsissa" ja siitä tuli tämmönen:

1248093851_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tre Kronor, kopteri ja hörikset

1248094140_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Saana koitti liftata kopterin kyytiin, mutta kovin oli vaitonainen tuo kuski.

Jälkimmäisessä vuorossa olivat Ringa ja Jannu. Vetenaamarit vietiin vastakkaisessa suunnassa olevalle pellolle irrottelemaan. Sääskiä oli niin maan hemmetisti, joten Saanakin kirmasi vauhtiin niitä karkottaakseen.

1248093997_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Hippasilla

Kaikki yhden reissun heittäneet odottelivat meitä mökillä. Iltaa istuttiin vuoroin sisällä, vuoroin ulkona. Miten nyt sääskiaalloilta kyettiin.

1248094117_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Oleilua väsymyshämärän rajamailla

1248094128_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Telkusta tuli ravit ja käsittämätöntä kyllä - aivan ruottiksi selostettuna :D

Aamulla varhain siivottiin mökki ja siirrettiin itsemme Piteån kupeeseen Sjulnäsiin. Kartanluku meni tällä kertaa mainiosti eikä vanikaattoria tarvittu kertaakaan. Heinikin pääsi matkalla olemaan hetken Luleåssa. On se mukavata!

Kehä alkoi cardien arvostelulla. Tuomarina oli tällä kertaa Tuula-Maija Tammelin Tanskasta ja koiria paikalla 20+. Meidän sporttiset ja liikkuvat kookit oli kovasti tuomarin mieleen ja menestystä tuli aivan eri kauhalla kuin edellispäivänä. Hyvinhän se meni silloinkin, mutta nyt aukes niinku pankki jos tämmöstä ilmausta sopii käyttää.

Vätty voitti luokkansa, Unto voitti luokkansa, Misiu voitti luokkansa, Jannu voitti luokkansa. Paras Uros luokassa Misiu veti pisimmän korren (ja taas mua itketti, pokka kuitenkin piti), vaikka kilpakumppani meinas rouhasta siltä takaliston irti. Jannu oli kakkonen, Unto neljäs. Serti meni Untolle, joka tarkotti SE MVA-tituleerausta.

Uroshärdellin jälkeen jatkettiin nartuilla. Minä melkeinpä seisoin kehässä ja mulle tuotiin koiria esitettäväksi. Saattoi näyttää sekavalta, mutta kyllä me urakasta selvittiin. Nyt oli jopa numerolaputkin järjestyksessä, edellispäivänä meni vähän harjotteluksi sen osalta.

Nartuissa luokkavoittajia olivat Pirkko ja Ringa. Parhaan nartun valinnassa meidän akat antoivat kylmää kyytiä naapurimaan emännille. Ykkönen Pirkko, kakkonen Trina, nelonen Ringa ja viides oli Katti. Serti ja CACIB tulivat Pirkolle ja sekin saa nyt lisätä nimensä eteen kirjaimet SE MVA. Hauskaa!

Rotunsa parhaan valinnasa vastakkain olivat Misiu ja Pirkko. Kärppä (siis Pirkko) veti uskomattomilla liikkeillään pidemmän korren ja mikäpä siinä, niin hienosti ja tehokkaasti liikkuva koira olikin ilo viedä isoon kehään.

MisiuPirkkoPITEA.jpg
VSP Misiu ja ROP Pirkko (kuva: Lennart Ölund, Ruotsi)

Kasvattajaluokka oli ROP-ryhmä (Katti, Trina, Unto & Pirkko), samoin Misiun jälkeläisryhmä (Katti, Vätys, Trina ja Veltto).

full
Kasvisryhmä: Katti, Unto, Trina ja Pirkko. Ilmeisesti makkarakojulta tuulee tai sitten Pirkko pieras... (kuva: Saana tai AnneH)

full
Parhaan veteraanin ruusukkeen (oli muuten ISO) pokkasi Jannu (kuva: Saana tai AnneH)

Isoja kehiä saatiin tovi odotella. Aika kului eväitä syödessä, levähdellessä, jutellessa, nauraessa, palkintoja hakiessa (3 eri reissua otti että kaikki oli ok), sertejä puhuessa (jepjep...) ja shoppaillessa.

1248097086_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Leppäilyä

Kun loppukilpailut alkoivat, Miuku otti huolekseen Jannun & BIS-veteraanin kisailut. Me muut hoideltiin loppusirkus, mutta eihän me siihen aivan yksin pystytty. Kiitokset Hiltusen Pinjalle, Lehtosen Annelle ja Pirisen Saanalle esittämisavusta!

Jannu esiintyi Miukun kanssa hienosti ja jopa seisoi paikallaan etsien minua. Jannu on tainnut nyt löytää handlerinsa mikäli tuo vielä eksyy näyttelyihin. Sijoitusta ei tullut, mutta eipä tuota ole totuttu odottamaankaan.

Kasvattajaluokka jäi myös ilman sijoitusta, mutta Misiun jälkeläisryhmän kanssa pokattiin komea BIS2-ruusuke.

Viimeisenä oli Pirkon vuoro komeilla ryhmäkehässä. Ryhdikkäästi se metsästi yskähdyksiä ja liikkui vetävästi. Sijoitus jäi kuitenkin saamatta, mutta kehän jälkeen kuultiin tuomariaitiosta kivoja terveisiä. Kaunis, ryhdikäs ja upeasti liikkunut Pirkko oli huomattu ja laitettu merkille. Tämä oli ehkä sijoitustakin parempi uutinen.

Kotimatkalle päästiin alkuillasta. Tovin ajamisen jälkeen piti pysähtyä kuvaamaan tuoreet valiot ja varjovalio Aksu, joka oli Piteåssa VSP.

fullfullfull
Nyt kaivoin jo isonkin kameran esille. Pikku-Ixus sai levätä.

full
Maailman paras reissuapulainen Saana & Ringa-Hontto-Petteri-Honttinen

Haaparannalla pysähdyttiin vielä ICA:ssa tuliaisostoksilla. Höpösidukkaa, kissanruokaa, mehuja, karkkia, levitteitä, hampurilaiskastiketta ja mitä lie vielä muuta tarttuikaan koriin. FroliCiakin kun kuluu mulla reippaanlaisesti, niin samalla reissulla tuli täydennettyä tuokin varasto. Tiättekste kuinka monta namia yhdestä Frolic-rinkulasta saa? Mä saan kahdeksan, joskus tuurilla enemmänkin. On kokeiltu, koettu ja toimivaksi todettu.

Suomen puolella apehdittiin Torniossa ja heitettiin virtuaalinen narrauskiekka Saana-tunturilla Kilpisjärvellä. Hanna taisi aivan aidon oikeasti uskoa meidän kääntäneen vankkurit kohti Suomineidon käsivartta. Hanna sai kuitenkin Untonsa takaisin Tuppi aapeeseellä joskus iltamyöhäsellä ja onnellinen oli omistaja kun tuoreen valionsa sai takaisin.

1248080356_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Katsokaa nyt tuota muikeaa raitapaidan ilmettä!

En enää lainkaan muista mihin aikaan oltiin kotona, mutta väsy oli kova. Auton purkukin jäi miltei kokonaan seuraavalle päivälle. Viisi paria ihmisjalkoja ja 24 paria koiranjalkoja mahtui Vaniin oikein kelvosti, reissu oli mukava ja nyt se on tehty! Uusiksikin voi ottaa, muttei ihan heti... kai...

Terveiset ja kiitokset matkaseuralle!

JK. Tiätteks miten paikkapulloa käytetään Vanissa? Ostetaan sellainen jostain Iin kupeesta, täytetään autonrengas käyttämättä paikkapulloa ja ajellaan paikkapullo kyydissä keikka Ruottissa. Takas tullaan täyden pullon kera. Uhkailu ja kiristys toimi jälleen!