... thank you for your coming!

Olimma viime viikonloppuna Oulussa leikkimässä näyttelyleikkejä oikein urakalla. Kehissä pyörähtivät meidän koirista molempina päivinä Katti, Ringa ja Luva, jonka jouduin pesemään aivan liian liki näyttelypäivää. Hivenenhän siinä schappen vessaharja-look kärsi, mutta omalle silmälle se fööniversio oli kyllä ihan kauniskin katsella, ainakin kovasti söpö.

Kolme versiota samasta koirasta:

1248123704_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Schappemalli 10.7.09 (muutama päivä ennen pakollista pesua)

1248123697_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Märkä malli 14.7. (ei se ole niin vahvakroppanen kun antaa ymmärtää), kuva: Jenni Flink 7v

1248123689_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Föönimalli 14.7.09 (ja kuvauksen jälkeen se päästettiin schappeistumaan takapihalle)

Vaikka pesu ja föönäys veivät Luvan karvasta sen terävimmän luonnontilan, ei se silti sen menestykseen vaikuttanut. Reilu viikko sitten 1-vuotta täyttänyt neitokainen hurmasi tuomarit (Itävalta & Puola) molempina päivinä ja tunnusti voittajakseen vain itseään vanhemmat urokset. Luhve oli paras narttu ja VSP molempina päivinä ja koska nuo sertilöiset tuli heti kerralla saman viikonlopun aikana, ei nyt ole mikään pakko piipahdella näyttelyissä ennen 2-vuotissynttäreitä. Tokkopa me kuitenkaan maltetaan ihan kotona chillailla, joten jospa johonkin kuitenkin...

Luva osallistui lauantaina vielä junior handleriin Julian kanssa. Kivasti oli kuulemma mennyt vaikkei sijoitusta nyt herunutkaan. Mukava kuulla.

Cardien tuomari vaihtui molempina päivinä. Mietin hetkosen rahojen poisottamista kun kumpikaan tuomareista ei ennakkoasenteeni mukaan edustanut maata, josta välttämättä kumpuaa niitä rotuspesialisteja. Ei ne alkuperäiset tuomaritkaan niitä toki olleet, mutta ovatpa kuitenkin täällä arvostelleet aikaisemmin suomalaissysteemillä. No mentiin kuitenkin kun Luva kuitenkin kehään menisi. Pitihän sillä seuralaisia olla.

Lauantaina tuomarimme tuli Ranskasta. Meiltä Isomettästä oli paikalla kasvattajaluokan verran edustusta: Romi, Woody, Katti ja Ringa. Romi sai ERI:n ja oli PU4, Woody sai EH:n mutta voitti kuitenkin avoimen luokan, Katti voitti nuortenluokan ERI:llä ja oli lopulta PN2 kera neljännen sertinsä. Vara-Cacibinkin se sai, mutta mitäpä tuolla tekee kun oikia meni ja pysyy ykkösellä. Ringa-mummeli tepsutti valioluokan voittoon, ROP-veteraaniksi ja sijoittuipa se jopa nartuista kolmanneksi ohi monen nuorempansa. Kasvattajaluokkamme oli kahdesta ryhmästä ensimmäinen kera kunniapalkinnon. Kasvattajaluokkaa palkitessa tuomarisetä vesitti koko päivän arvostelunsa ja tietotaitonsa esittämällä minulle huolenaiheensa tästä rodusta. On kuulemma valitettavaa, että niin kovin monella cardiganilla on hieman ulkokierteisyyttä eturaajoissa... ÄLÄ!? Mitenhän se rotumääritelmä sanoo? (Apua cardien rotumääritelmään perehtymättömille: "Raajat lyhyet, mutta selvä maavara. Kyynärvarret hieman taipuneet myötäillen rintakehää. Käpälät hieman ulospäin kääntyneet.")

1248128128_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Veteraaninartut Alma & Ringa (kuva: Sanna Vartiainen)

Isoista kehistä ei tullut sijoituksia (olipa yllättävää :D :D), mutta olimmepa edustamassa rotua urheasti. Siellä kasvattajaluokkien kokoomakehähässäkässä en voinut välttyä ajatukselta, että mitä kaikkea koiranomistajat ovatkaan valmiita pukemaan päällensä kasvattajaluokkia esittäessään. Siellä oli keski-iän ylittäneitä uhkeita tätejä esittämässä samanlaisissa piukoissa trikoissa ja ladyfit-paidoissa koiria yhdessä vastikään junnuhandleriän ylittäneiden tyttösten kanssa. Kaiken piti näyttää samanlaiselta, eräällä ryhmällä jopa Crocsien värejä myöten. Huh huh! Onko kasvattajaluokistakin tulossa pukukarnevaali? Miten ois jos pistettäs ihan höpöksi ja mentäs jossain agirotukamppeissa isoon kehään? Otetaanko teemaksi karjapaimenet, Walesin kansallispuvut vai ne viime vuotiset valtavat haalarit? Koiranäyttely olkoon koiranäyttely, ei karnevaali. Vappu on naamiaisia varten :D

Lauantaina näyttelyn jälkeen saimme Jokirantaan vieraita Venäjältä kun näyttelyyn handleriksi saapunut kasvattini Viiman omistaja Olga tuli kahden kaverinsa kanssa meillä poikkeamaan. Esittelin koirat ja ne käyttäytyivät kyllä huonosti. Riekkuivat ja pomppivat ja pitivät sellaisen shown, että oli hyvin hankala esitellä niiden showominaisuuksia. Lelut sai kyytiä ja bileet oli hirmuiset. Lopulta vain totesin, että joo, kyllä ne kylillä osaa... Vieraita tuntui kyllä vain ihastuttavan meidän koirien eloisuus ja iloisuus, joten ehkei se vierailu ihan mönkään mennyt. Kenttäprojektimme sai heiltä valtavan innostuksen ja ihastuksen. Kuviakin ottivat kuin Jaappanilaiset konsanaan. Jopa etupihan riippumansikka pääsi sarjatulituksen kohteeksi. Olga lupasi minulle noita kuvia, joten jospa joskus saan jotain tänne blogiinkin nähtäväksi. Tuliaisiksi Tapsa sai sitä kirkasta 40% juomaa, minä 2 rasiaa suklaata ja Jenni uuden pehmocorgin kokoelmiinsa.

Vieraiden lähdettyä meille tuli pikakomennus eläinlääkäriin. Pörrin myöhään torstai-iltana saama purujälki etutassussa päätti yhtäkkiä tulehtua pahasti ja etujalka turposi silmissä. Kuumekin meni yli 40 asteen. Jarmo ei päivystänyt ja piti tyytyä siihen mitä saatavilla oli. Uusi tuttavuus, hoonosoome setä, oli kuitenkin positiivinen yllätys. Hän hoiti Pörrin loistavasti ja jutteli kokoajan leppoisasti Pörrille. Liekö tämä ollut syynä siihen, että kivusta huolimatta Pörri antoi tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ilman pienintäkään rauhoitusta. Ongelman nimi oli ollut liian nopeasti kiinni parantunut puruhaava. Se piti aukaista uudelleen ja päästää jalasta kaikki ylimääräinen neste ulos. Hyi hitto että sitä tulikin. Saimme kiitosta siitä, että tultiin heti kun turpoaminen alkoi. Seuraavana päivänä verenmyrkytys olisi jo vienyt Pörrin meiltä. Sen verran rajusta reaktiosta oli nyt kyse. Piikkiä tuli jos jonkinmoista ja kotona oltiin puoli 12 maissa. Se siitä aikaisin nukkumaan -illasta.

Sunnuntaina saimme sitten tuta toisenlaista rotutuntemusta suoraan Romaniasta (onko siellä yhtään cardia koko maassa?). Nyt voin puhua tässä vain yksilötasolla, mutta kehän laidalla kuulin, että eräällä varsin hyväpäisellä uroksella oli liian pitkä kuono (minä en saa siitä pitkää miltään kantilta katsottuna) ja samaisella koiralla oli vielä liian suora selkälinja. Se kuulemma tiesi selkäongelmia. Ettätähmitä? Junnuluokassa kisanneen Romin omistaja sai koiranhoito-ohjeita. Ei saa syöttää liikaa kun eturaajat kääntyy liiaksi jos näin tekee ja selkäkin pettää. Joo-oo, tietty jotain perää ja kansanuskomusta tuossakin, mutta kun Romi ei ole lainkaan lihava, päinvastoin ennemminkin kuiva, sporttinen nuorimies. Meidän Kattin arvostelussa moitittiin sen pitkää lanneosaa ja kyllä se sitä tietenkin onkin (plussa tuomarille tästä havainnosta). Pidempi ainakin kuin mitä ehkä itse ideaalina pidän, mutta se mikä varsinaisesti tiputti sijoitusta luokassa kakkoseksi oli sen liikkeet. Ne ovat kuulemma liian pitkät, mutta tulevat tasoittumaan iän myötä ja sitten Kattista tulee hänen sanojensa mukaan Grand Champion. Selväpä selvä! Sitä odotellessa...

Jymypaukun sunnuntain tuomari kuitenkin järjesti löytämällä kaiken tämän kummallisuuden seasta sitten yhtäkkiä Ringan kauneuden ja erinomaisen tyypin. Ringahan on omista koiristani ehkä eniten lähellä omaa ihannettani ja pidän sitä vain vuosi vuodelta kauniimpana. Vanheneehan se ja askel lyhenee... HETKINEN... ehkäpä se oli jo lyhentynyt riittävästi, sillä Ringa voitti paitsi veteraanit, myös KAIKKI MUUT nartut. Härtskuukkeli sentään! Kaikkee sitä.

Kun Ringa tuli kehään, tuomari alkoi vain hokea "amazing amazing". Sitä riitti sitten vajaa 10 minuuttia, jonka arvostelu kesti päivän aikana melkeinpä JOKA koiralla. Lopulta paperiin saatiin jotain järkevän tapaista lausetta aikaiseksi: "Amazingly beautiful female. Very typical head. Deep chest and profound forechest. Compact body. Superior lines in body. Typical tail. Absolutely amazing!" Tuomari kiitteli minua siitä, että olen suonut hänelle sellaisen ilon, että hän on päässyt näkemään täydellisen cardiganin. No ollos hyvä vaan. Kiva kun voin olla hyödyksi ja ihanaa kun Ringaa noin kovasti ylistettiin. Tuomari tahtoi vielä kehän jälkeen ottaa kuvia Ringasta taulujaan varten. Tiedä mistä joskus ilmestyy taulu Honttosen kuvalla.

ROP-kehästä tuomari lähetti valioluokan uroksen ryhmäkehään, mutta teki kyllä hyvin kuuluvasti selväksi kumpi hänen sydämensä vei. Viisas teko tuo olikin, sillä ei Ringa olisi jaksanut kahta ryhmäkehää enää siinä helteessä. Pitkä odotus veteraanien esiarvostelussa oli jo sitä luokkaa, että meinasin viedä koirani pois sieltä odottelemasta. Ei ois ollu 12+ vuotiaasta muorista enää mitään jäljellä jos ois pitänyt vielä ykkösissä vaappua.

1248127928_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
ROP ja VSP (kuva: HeiniF)

Sunnuntaina pääsin ennen cardeja kehään myös saksanseisoja Manun kanssa. Tämä oli ensimmäinen yhteinen kehäkertamme, mutta voin vannoa viettäneeni sen kanssa kehänauhojen sisäpuolella enemmän minuutteja kuin Eija on aikaisemmin yhteensä viettänyt. Tuomari oli tämä sama Romanialainen carditkin arvostellut taivaanrannanmaalari. Hyvähän se tietty on, että tuomarointi ei ole liukuhihnahommaa, mutta joku roti se olla pitää että aikataulut pysyy kasassa. Kesken arvostelun sanelun tuomari tuli teltasta ja oli 5 minsaa niin pahoillaan Manun pään virheistä. Hän viittoi ja viittoi ja selitti ja selitti. Ehdin jo ajatella, että näinkö meidän eka yhteinen kehäkokemus päättyy harmaaseen nauhaan, mutta mitä vielä - yhtäkkiä täti pyörähti takaisin telttaan ja huikkasi sen pään olevan kuitenkin vain hyvin pieni virhe. Mietin siinä mielessäni, että tuleekohan puolen tunnin esitelmä jos virhe on isompi. Manu oli PU2 kera kaikkien vara-ruusukkeiden. Läheltä piti... ehkä ens kerralla jos mut Manun remmiin päästetään :D

1248128002_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tuomari opettaa kehäsihteeriä kuin tuomarikokelasta konsanaan. (Kuva: EijaS)

Näyttelyissä mulla oli sunnuntaina apunani maailman paras pikkukepo apuna. Jennin "kummiserkku" Joonatan avusti minua ahkerasti koko päivän koirien ulkoilutuksessa, veden haussa, viilennysloimien kastelussa jne. Nyt on tässä ihan pakko kiittää häntä näin julkisesti. Hienosti meni, kiitos!

1248127837_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tullaan tässä Joonatanin kanssa pikku lenkiltä. (kuva: Maiju)

1248127850_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Joonatan treenaa Luvan kanssa kehän kiertämistä. (kuva: Maiju)

Kotimatkalla käytiin akkaporukalla syömässä koirien odotellessa varjopaikassa ilmastoinnin viilentämissä autoissa. Kylläpä juoma maistui. Nestehukka taisi päivän ajalta olla melkoinen. Milloinkahan sitä oppii koirien nestetasapainon lisäksi huolehtimaan myös omastaan niin, ettei seuraava päivä menisi ihan vesihanan ääressä.

Kotiin päästyäni totesin, että Pörrin tila oli aamusta huomattavasti kohentunut. Avasin kuitenkin vielä eläinlääkäriltä saamieni ohjeiden mukaisesti tassun haavan, mutta ei sieltä enää mitään valunut. Jalka oli jo melkein normaalin paksuinenkin. Tänään Pörri jo astuu sillä melkolailla normaalisti. Näyttäisi siltä, että tämä mätäkuun juttu on nyt voitettu.

1248128215_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Kattin, Luvan ja Ringan saalis Oulusta 18.-19.7.09