12.7. lopetin vammaiseloni ja pakotin itseni autoilemaan Käpälämäkeen. Treeneihin menossa ei ollut mitään vastenmielistä, mutta autolla ajo ei ole kivaa kun turvavyö osuu just ikävästi tuohon olkapäähän. Mukaan pääsivät koirista Femma ja Esko, joo, oikein luettu - Esko.

Ennen ratatreenejä entrasin vähän esteitä kun kerrankin sattui lähtiessä tuo akkuporakone mukaan. Kyllä nyt kelpaa, ei ainakaan enää puomin levyt pauku joka askeleella.

Ratatreenissä mentiin tämmöistä kurveloa:

KAPIS09_ratatr130709.gif

Esko meni radan täysin taitojensa rajoissa. Osuu esteelle ja suorittaa sen virheettömästi jos vain muistan ohjata sinne Eskon Eskona ja jätän korkeamman koulukunnan ohjauskikkailut muille. Joka vuosi totean, että kai sen kanssa pitäisi vähän kisatakin ja niin kävi nytkin. Aina se vain jää tälle höntsäilyasteelle. Katsotaan sitten ensi talvena, josko vaikka oma kenttä ja omat esteet toisivat Eskollekin lisää treeniaikaa syksyllä. Pujottelu oli Eskoksi yksittäisenä esteenä otettuna enemmän kuin kiva. Ehkä se on omassa päässään ehtinyt lomaillessaan miettiä sitä kiemurtelua. Kontaktit teki kauniisti. Pussi ihmetytti ensiyrittämällä, uusintalähestymisellä suhahti läpi hienosti. Hyppyjen ajoituksessa oli sanomisen varaa, mutta tuokin korjautuisi varmasti paremmaksi jos treenaisi mokomaa asiaa.

Eskon kanssa radalta tullessani olin jo täysin puhki. Kyllä huomasi, ettei ole treenannut. Femman kanssa katkaisin suorituksen 16-putken jälkeen, hengähdin koiran kehumisen verran ja jatkoin loppupätkän uudelleen 13-20. Femma meni virheittä ja hyvällä temmolla ja osui aivan oikeisiin putken päihin. Kontakteissa ei huomautettavaa. Pujossa kesti hyvin sivuttaisen irtoamiseni puomille. Hyvä kääpiö! Enempää en ottanut, sillä ei siitä radan jankkaamisesta uudelleen ja uudelleen ole mielestäni mitään hyötyä. Femmalle jäi vielä "nälkä" radalle, joten onnistunut treeni.

Keskiviikkona menin Käpiksen treeneihin kuokkimaan Fyran kanssa Ceekkosiin. Harjoituksena oli sama rata kuin tuolloin maanantainakin kun samoja treenaajia ei ryhmissä ollut. Jaettiin rata kahteen pätkään ja lopuksi mentiin koko hoito. Fyra meni oikeastaan aika hyvin koko radan PAITSI putki 16 oli sille ihan mysteeri. Sain sen aluksi väärän putkensuun ohi mallikkaasti, mutta se oikea putkensuu oli täysin hukassa. Se kurvasi putken ulkokautta painoja hipoen ympäri. Toisellakaan yrittämällä se ei tuota hallinnut. Piti oikeasti helpottaa ja laittaa se muutaman kerran oikeasta päästä sisään rautalankamallinnoksella. Lopulta sain sen tajuamaan. Tuollaiset "eisaamennäsinne" putkensuiden ohittelut on Fyralle aika vaikeita, sillä ennen se sinkosi jokaiseen putkeen minkä edessään näki ja korvat lukkiutuivat täysin. Olen saanut sen siltä kitkettyä, mutta nyt on tullut uusi mysteeri - kuinka saada se ohituksen jälkeen sinne putkeen toisesta päästä. Töitä tiedossa :D Treenin lopuksi otin sillä vielä puomin ylösmenoja palkaten sitä vain puomille koskemisesta ja Fyra oli aika pätevä tässä harjoitksessa. Meidän kerätessä esteitä (oikeastaan heidän kerätessä, mä vain kantelin rimoja) Fyra otti pitkän paikallaolon ja pysyi loistavasti.

Torstaina aloitin Tupostelut tauon jälkeen. Vasta tuolloin koin eläväni taas. Ihanaa treenata kunnolla ja miettiä, pohtia, vääntää ja kääntää. Mukana oli Femma, sillä sen kanssa en käytä niin laajoja käsiohjauksia kuin Konnan kanssa. Harjoiteltiin aluksi putkiin irtoamisia erilaisilla aitojen ja pitushypyn sisältäneiden kurvien takaa. Siitä siirryttiin kekkuloimaan erilaisia erikoistilanteita pujolle. Yksi pujon jälkeinen tiukka kääntäminen tuotti meille vaikeuksia, mutta veikkaan, että syy oli enemmän minussa kuin Femmassa. Superhetkeni koin kun uskalsin kokeilla josko Femma osaisi tiukasta umpikulmasta tehdyn takaaleikkauksen pujottelulle ja osasihan se. Wau! Kiva treeni. Sadekaan ei haitannut kun oli uudet treenikamppeet hankittuna.

Tottistelua ja muuta

Fyran kanssa ollaan tottisteltu vain jotain ihan pientä. En oikein onnistu tuolla kädellä palkkaamaan Fyraa nyt niin ruhtinaallisin leikein kuin tavallisesti, joten olen vähän välttänyt isompia riehumisia. En tahdo Fyran huomaavan, että palkkaleikit sattuvat minuun, ts. pelkään parkaisevani pahasti juuri silloin kun pitäisi olla koiran kanssa 100% leikissä mukana. Pikku tarkkuusjuttuja on siis vain tehty ja oltu namipalkan varassa.

Treeni-intoa on lisännyt Pärssisen Pipan tokokirjan postiluukusta kolahtaminen. Kirja vaikuttaa todella asialliselta ja sitä tulee varmasti luettua kerran jos toisenkin. Nyt puolivaloilla kulkiessa onkin parasta paneutua siihen kunnolla, jotta sitten täysvalaistuksessa (onko sitä ikinä?) voi käyttää oppeja hyödykseen.

Yhden hakuharkan Fy käväisi juoksemassa. Ukot löytyi metsästä, kai - oletettavasti - ehkä. Ihan helpot treenit vaan mielenvirkistykseksi. Ei suurempata mainittavaa. Minä itse vain olen maailman huonoin maalimies sääskiaikaan. Jos en lemua kilsan päähän offilta, huidon ötököitä sekopäisenä puun takana. Kumpi noista on koiran kannalta pahempi vaihtoehto?

1248088721_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Pikkukameran tuotosta tämäkin.