1248815748_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä olisi meidän perheen uusin jäsen venäjänkääpiöhamsteri campbell poika PiBa, joka haettiin eilen Ruotsista. Iästä, isästä tahi emästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta väliäkö hällä - sitä on ilmiselvästi kasvatettu rakkaudella ja huolellisesti, sillä sen käsittely on ennakko-odotuksia huomattavasti helpompaa. Se ei pure, pyristele tai pakene. Se on utelias, vilkas, touhukas ja liikunnallinen.

Jennille luvattiin jo pari vuotta sitten, että kun kouluunmeno on käsillä, hän saa oman hamsterin. Syrkki oli alunperin hankintalistalla. Muistelin omaa nuoruuttani ja ihanan laiskanpulskeaa Jasuani ja halusin Jennin kokevan jotain samaa. Varauskin oli jo pikkuiseen, mutta mönkään meni kun pentuja ei syntynytkään. Jennin kouluunmeno vain lähestyy ja hamsteri on ja pysyy löytymättömänä.

1248815785_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ikean reissulla muun shoppailun lomassa mentiin sitten Djurmagazinetiin. Tehtiin tsekkaus, ettei syrkkejä ole ja jotenkin sain pettyneen Jennin innostumaan hamsterin tarvikkeiden hankinnasta valmiiksi. Mentiin maksamaan kassalle ja ohimennen kysäisin, että oiskos niitä syyrialaisia sittenkin. Kassalla ollut tyttö vastasi, että onhan niitä ja lähti opastamaan meitä jyrsijähuoneeseen. Jenni hyppi riemusta. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kauppa oli käynyt ja kopit olivatkin tyhjiä. Jenni oli niin pettynyt uutiseen, että tärisi. Se pettymys oli niin aitoa, että säälitti ja lujaa. Sydän melkein halkesi. Toinen niin odotti, pettyi, kuuli hyvän uutisen ja pettyi uudelleen. Kuulin itseni kysyvän, olisiko niitä kääpiöitä sittenkin. Josko sellainen sittenkin tässä yhteistuumin hoidettuna olisi 7-vuotiaan ikioma karvainen ensilemmikki? Niitä oli useampikin. Sovittiin, että tulemme hakemaan omamme Ikean ostosh*lv*tin jälkeen. Maksoin karvakaverin & sille hankitut tarvikkeet ja teimme Jennin mielestä piinaavan pitkän seikkailun Ikean sokkeloihin.Sitä tarinaa en tässä käsittele. Ei varmaan voisi blogia lukevia vähemmän kiinnostaa ostoslistat, jotka olivat niin pitkiä, että tarvittiin katettu peräkärry niiden kotiin saamiseksi.

Palasimme muutaman tunnin jälkeen hakemaan uutta perheenjäsentämme. Jenni sai valita vaalean talvikon ja harmaanruskean campbellin väliltä. Sukupuolella ei meille ollut merkitystä, joten valinta jäi aivan täysin Jennin hommaksi. Olin melko varma, että Jenni valitsee sen syötävänsuloisen vaalean nappisilmän, mutta väärässä olin. Jennin sanojen mukaan tämä vain katsoi häntä nätisti ja siksi valinta osui siihen. Selvä! Meillä oli uusi otus. Kaupassa se ristittiin Hipsuksi mutta...

Autossa laitoimme eläinkaupan pahvisen kuljetuslaatikon uuden terran sisäpuolelle. Pikkuasukki tuntui kovasti haluavan pahvisesta pimeydestä ulos, joten avasimme myös laatikon päädyn. Kohta heinien seasta pilkisti pikkuiset silmät, väpättävä nenä ja piiiiiitkät viikset. Tyyppi oli selvästi näreissään pesäkolonsa ankeudesta, sillä se veti innokkaasti meidän häkin pohjalle "liukastelun estoksi" laittamia paperinenäliinoja koppiinsa. Hyvä pesä, parempi mieli? Jenni mietti ötökän touhuja seuratessaan, josko Hipsu sittenkään olisi hyvä nimi. Uusi nimi PiBa löytyi häkissä olleen juomapullon kyljestä ja sillä nimellä nyt mennään ainakin ensi viikkoon.

1248815814_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kotona sisustettiin heti terra enemmän hamsterin asunnoksi. Purua, ruokaa, vettä, herkkuja, omenan mallinen pesäkoppi, hiekka-astia ja ontto puunpätkä muuttivat PiBan kotiin. Näihin tutustuessa vierähtikin ötökällä toista tuntia. Ei se mitään arkaillut. Piti kunnon shown ja tarkkaili meitä uteliaana tuijottajia rennosti. Pari päivää käskivät antaa sen olla aivan omassa rauhassa, että alku-ujostelu menee ohi. Me se ohje kuultiin, mutta ilmeisesti pikkumies PiBa itse jätti tämän kuulematta. Pisti varmaan pähkinää poskeensa juuri tuolloin. Se mikään arka ja ujo ole!

Aamulla huomattiin, että pikkumies on päättänyt ihan itse, ettei hän nuku missään terran mukana tulleessa kiintiökopissa eikä varsinkaan uudessa omenatalossa. Pesä oli siirretty yön aikana puun alle nurkkaan ja puruja oli roima kerros päällä. Ilmeisesti raksahommat ovat väsyttäneet, sillä ensimmäinen juoksupyörän kitinä kuului vasta vajaa puoliltapäivin. Siitä saakka se onkin pitänyt hamsterishowtaan, mutta nyt on taas hiljaista ja missään ei purukasa heilahda. Hamsterin omistaja ja hamsteri nukkuvat sikeästi.

1248815834_img-d41d8cd98f00b204e9800998e