Sanattomaksi vetää surusta ja järkytyksestä, mutta kerrotaan nyt kaikille, että perjantaina terveyden perikuvana metsässä touhuillut Esko sairastui eilen iltasella.

Mihinkö...?

Riittänee jos sanon yhden sanan? Se sana on selkä.

Onni onnettomuudessa tietenkin on se, että meillä jos kenellä on tämän vuoden aikana karttunut kokemusta selkäpotilaan hoidosta. Ei tämä silti tunnu hyvältä lainkaan. Suututtaa! Voisiko joku nyt laittaa ne voodoonuket jo naulaan ja antaa meidän olla?

Esko on jaloillaan ja se käyttää häntäänsä normaalisti. Korjausreflekseissä on heikkoutta. Asentotuntoa on jonkin verran, mutta askel on horjuvaa. Lisää Eskon tilasta myöhemmin kun pystyn tätä käsittelemään järkevästi.


Esko viime perjantaina. Ei sitä ikinä tiedä mitä huominen tai ylihuominen tuo... :-(