"Oh - thinkin' about all our younger years.
There was only you and me.
We were young and wild and free"

Se oli kesä 1985 kun tapasimme ensimmäisen kerran. Kymmenen vuoden ajan olimme Ystäviä ja Työtovereita. Tunsimme toistemme oikut, heikkoudet ja vahvuudet. Koimme ja näimme yhdessä paljon. Itkin sinulle iloni ja suruni ja sinä jaksoit aina kuunnella. Kesät olivat tiiviin yhteiselon aikaa, talvella symbioosimme keskittyi lähinnä viikonloppuihin. Joulunpyhät olivat piinaa, mutta viimeistään tapanina karkasin luoksesi.

1994 syksyllä tiemme erosivat. Välimatkaa ei ole ollut pitkästi, mutta yhteydenpito jotenkin jäi. Annoin sinun olla rauhassa uuden Ystäväsi kanssa. Sinulla oli uusi koti, uudet kuviot. Suren tätä yhteydenpitämättömyyttä nyt jälkikäteen ja pyydän sitä anteeksikin. Nyt kun tapasimme 15-vuoden jälkeen, huomaan kuitenkin, että sinulla on ollut 15 rakkaudentäytteistä vuotta. Sydämeni huutaa ilosta kun sait lähellesi näin ihania ihmisiä. Olen kiitollinen heille.

Sydämeni sanoo, että tunsit minut kaikkien näiden vuosien jälkeen. Voin olla pahasti väärässäkin, mutta ainakin haluan näin uskoa. Tervehtimisrituaalimme olivat täysin samat kuin aina ennenkin. Vuosirenkaista huolimatta olit oma itsesi. Olit siinä, läsnä. Olit siinä. Olimme taas pienen häviävän hetken "me".

1249809736_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Kuva: Marika Vares

Olet juuri täyttänyt 31 vuotta. Se on paljon se. Askeleesi on jo lyhentynyt ja madaltunut ja karvasi harmaantunut, mutta olit täysin oma ystävällisellä tavalla kujeileva itsesi. Lita - olet Rakas. Kiitos. Kaikesta.

Miten yksi pieni poni voi merkitä ihmiselämässä niin paljon näin 15 vuoden näkemättömyydenkin jälkeen. Tiesin jo ennalta, että tämä tapaaminen tulee olemaan täynnä tunteita. Hillitsin itseni luonasi Lita, mutta kotona silmät täyttyivät kyynelistä. Osa kyynelistä oli haikeutta, mutta suurin osa oli iloa ja kiitollisuutta. Kaikki nämä vuodet olet piileksinyt sydämessäni ja nyt olit siinä. Olit totta. Kaikki muut tuon ajan rakkaat eläinystävät ovat jo menneet pois, mutta kauttasi kaikki muistot tulvahtivat mieleen. Muisteletko sinä koskaan noita aikoja? Kysymys jäänee vaille vastausta.

1249810869_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Kuva: Marika Vares

Liisalle tunteikkaasti lausuttu kiitos siitä, että sain vielä tavata Litan. Toivottavasti tapaaminen ei ollut viimeinen, mutta jos niin käy, tiedän ja uskon, että juuri Sinä olet oikea henkilö tuon suuren ratkaisun tekemään. Lita on elänyt ja elää edelleen arvokasta elämää. Sitä on rakastettu ja sitä tullaan rakastamaan aina niin kauan kuin elämänlanka on voimakas ja vielä senkin jälkeen kun...

"En suostu sanomaan hyvästejä,
sillä kannan sinua aina mukanani;
sydämessäni arpena, sielussani muistona."

full