Jatkettiin tänään Konnan kanssa Tupostelua. Keitaalta sitä hakiessani odotin innosta kiemurtelevaa koiraa ja kuuluvaa jälleennäkemistä 2 kuukauden tapaamattomuuden jälkeen. Pah, mitä sitä p*sk**! Konna vilkaisi minuun nurkkasilmällä ja näytti siltä kuin sen päässä olisi soinut "minä_en_näe_sinua_sinä_et_ole_siinä". Hinasin sen passiivista esittävän elikon autoon ja ajelin Tupokselle. Ei ollut mitään mielikuvaa siitä mitä tulevan piti, mutta viikon päästä olevat piirinmestaruuskisat aiheuttivat pieniä tuskanhikikarpaloita. Hommia riittäisi!

Verkkalenkillä huomattiin vielä Konnan kanssa (tai no, Konna huomasi ensin), että Femman "heinäkuussa alkava" juoksu olikin viimein alkanut. Noni, tämäpä vasta ajoitus! Täydellistä? Nnnnnnot! Femma autoon takaisin ja lähdettiin kaksistaan Konnan kanssa kenttää kohti. Siinä kohdassa petti Konnan pokka. "Ai, sinäkin olet täällä! Onpa mahtava nähdä pitkästä aikaa! WouuuuuWouWouWOUwou!" Hei päivää vaan... se "puhu" mulle sittenkin!

Treeneissä Minna oli suunnitellut melko juoksemishässäkkää, siis JUOKSEMISTA ja HÄSSÄKKÄÄ. Piti baanata kovaa ja hartaudella ja sitten ehtiä piipertämään tarkkuusammuntaa ja pitämään koiraa hanskassa mahdollisimman pienillä kurveilla. Me kartturit oltiin maitohapoilla hetkessä ja kasvot oli punasia kun jouluomenat.

Eka kurva (21 estettä) meni "nollana" läpi kertalaakista. Ihan puhtaita papereita se ei saanut kurvien kauneuden osalta, mutta nolla mikä nolla. Kun alettiin paikkaamaan, saatiin esille niitä virheitäkin. Ei tässä nyt aivan vielä pelkkiä henkseleitä paukuteltu :D Mulla on se paha tapa, että otan kiinni liikaa ja päästän vastaavasti sitten löysiä liikaa. Tasapainoa pitäs löytyä. Ei lopu harjottelun aiheet. By the way... Aavistuksen "helpotetulta" pujolta Minna sai kellotettua Konnalle ajan 2,66 sek eikä se kellotettu suoritus ollut mun mielestä Konnaa nopeimmillaan. Konna myös osoitti sen, että tarvittaessa se kyllä osaa hypyn päälläkin kääntyä tiukasti. Harvemmin vain tätä taitoaan väläyttelee.

Tokalla kurvilla otettiin mukaan pöytä ja etsittiin vauhtisuoran yht'äkkisiin takaakiertoihin taikoja. Löytyihän niitä, tosin se mitä mä ajattelin kokeilla, ei sitten onnistunutkaan ja piti palata versioon nro1. Lopulta keksittiin myös sellainen niisto (vai vapaudenriisto?) versio ja se meni ehkä jopa parhaiten. Kurvelon lopussa ollut kohta oli Konnan PRO-paikka kun se hyppäsi koko linjan menemällä vain suoraan kun olis siinä ollut varaa vähän kaarellakin. Pendoliinohan ei kaartele, säästyy senttejä :D

Kolmas kurvi tuntui sellaiselta, että heti tiesin miten Konnaa siihen ohjaisin, mutta kun ohjauksen paikka koitti, en sitten uskaltanutkaan toimia kuten haavekuvani kertoi. Onneksi Minna potki vähän luottoa (ja minua liikkeelle) ja saatiinhan se Konjamiinikin poroilemaan kyseinen kurvi enemmän kuin hienosti. Pussi menee kotiläksyksi. Sen se tekee vähän pystypäin ja sellainen suoritustapa on vähän hidas tällä tasolla jolla ollaan. Kolmosissa pitäs ottaa sekunnin kymmenykset niistä paikoista pois joissa niitä turhaa menee. Tässä on nyt yksi sellainen.

Ekaksi treenikerraksi pitkään aikaan Konna oli varsin näppärä, suorastaan pätevä. Minäkään en ollut aivan niin eri aaltopituudella kun talvella olleen treenitauon jälkeen. Tulevat kisat ei tunnu niin epätoivoiselta ajatukselta kuin ennen treenejä kuvittelin. Me ehditään treeniä vielä kerran Tupoksella ja muutama "puolenhehtaarin" treenikerta vielä päälle niin eiköhän me selvitä.

Ja mitä tulee tähän Femman turhaan Tuposreissuun, mä olen oikeastaan iloinen, etten joutunut juoksemaan niitä eilisiä kurveja kahden koiran kanssa. Kiitos Femma!

Päässä on tämän päivän perusteella liikaa ajatuksia. Minä, joka suunnitteli kasvattamisen lopettamista tai ainakin kovasti jäähylle laittamista (pitkä tarina, kauan päässä pyörinyt), on nyt tulisilla hiilillä taas. Nyt liekkiä ei pidä yllä vastoinkäymiset, vaan uusi eteen tuotu mahdollisuus. Ehkä rakkaus rotuun onkin loppupelissä voimakkaampi kuin haluan sen olevan. Ehkä mun pitäs vielä uskaltaa jaksaa jatkaa. Ehkä?

Nyt nukkumaan.