Mikä se on laji, jota katsoessa huomaa pidättäneensä hengitystä minuuttikaupalla puhtaasti jännityksestä? No niitä on varmasti monta, mutta minä huomaan syttyneeni tähän paimennuksen seuraamiseen toden teolla. Irtoaako hakukaari hyvin? Lähteekö lampaat kohti ohjaajaa rauhallisesti ja saadaanko koko lauma kiertämään tolppa oikealta puolelta? Onnistuuko poispäinkuljetus ja osuvatko lampaat koko katraalla portista? Miten käy kuljetuksen kanssa kun lampaita vetävä varikko ohitetaan? Osutaanko taas portista? Kuinka häkille vienti onnistuu, puhumattakaan itse häkityksestä? Saadaanko lampaat ulos häkistä rauhallisesti ja monennellako yrityksellä jako onnistuu kokeneemmilla paimenilla? Totteleeko koira vai kuumuuko se? Kuumuuko ohjaaja?  Ei riitä vain koiratuntemus, vaan lampaitakin pitää osata lukea. Vasen ja oikea pitää tulla selkäytimestä ja koirallekin pitää jättää vähän oman järjenkäytön mahdollisuutta. Onko ohjaaminen loogista? Miten lampaat käyttäytyvät? Voi hitsi miten paljon liikkuvia osia ja tässäkin listattuna vain pieni osa palasista.

Vaikkei meillä lammaspaimenta olekaan eikä tähän koemuotoon passelia koiraakaan, ei se silti estä minua olemasta kiinnostunut, aidosti kiinnostunut. Koen olevani etuoikeutettu, että takaovi talkoosakkiin on auennut ja koen jo olevani yksi osa Tyrtsin kokeiden järjestelytiimiä. Kiitos vaan kaikille, eritoten Minnalle, että saan tutustua lajiin pintaliitoa syvemmältä.

Viime viikonlopun vietin taas Tyrnävällä pari päivää iloisten paimenien, paimenkoirien ja lampaiden seurassa. Lauantaina videoin muutaman suorituksen, mutta kuvaaminen jäi sateen vuoksi vähemmälle. Sunnuntaina sadesää . muuttui pikkuhiljaa todella kauniiksi syyspäiväksi. Tarkoitus OLI kuvata, mutta huono on räpsiä ilman muistikorttia. Se mokoma odotteli kotona... onneksi Maiju kuvasi. Kiitos!


Lauantain yleisöä (kuva: JoFli SöpöSöpöllä)


Pellon reunalla jänskääjiä sunnuntaina. (Kuva: Marjo Järventölä)


Minna & Åsa 2-luokassa (kuva: Marjo Järventölä)


Minna & Irkku 2-luokassa (kuva: Marjo Järventölä)

Lauantain yksi kohokohta oli kun 12-vuotias Nasta suoritti radan hienosti ja sai koulutustunnuksen PPR1. Tämä tarkoittaa sitä, että Nasu-mummusta tuli Kansainvälinen Muotovalio tarvittavan koetuloksen myötä. Mahdottoman isot onnittelut Miia & koko team-Nasu.


PPR1 Pikkupaimenen Creme Vanilla, vastaleivottu C.I.B. (kuva: JoFli)

Paimennuskokeeseen voi perehtyä teoriassa vaikkapa SKL:n  tai SBCAK:n sivujen kautta, mutta parhaiten pääsee sisälle jos viettää mielenkiintoisen päivän kokeita seuraamalla. Nuo harrastajat on siitä kummallisia koiraihmisiä, että he kertovat mielellään lajista meille mistään mitään tajuamattomille - ainakin täälläpäin ;-)