En minä vaan tiedä! Ensimmäinen viikko takas työelämässä oli, meni ja huh että väsyttää. Kyllä se takas rutiiniin pääsy vie aivosoluja umpisolmuun.

Ei tässä kuitenkaan ole iltakausia nukuskeltu. Puuhasteltu on yhtä sun toista. Ikean kamatkin alkavat löytää paikkansa, olkkari isoni neliökaupalla (vaikkei seiniin ole koskettu), tuulikaappi on järjestyksessä (ihme on tapahtunut) ja eteiseen mahtuu nyt tulevan koululaisen vaatemylläkkä paremmin kuin hyvin. Jennin huoneesta löytyi lattia ja leluh*lv*tti kohtasi voittajansa (mummin). Tapsan leikkihuone odottaa vielä räjäytystä ja sen paikka-aineet on vielä paketeissa. Kas kummaa kun jokaisen paketin päällä lukee Ikea :D

Mutta takaisin koiriin, koiraharrastukseen ja eläimiin yleensä.

Uimasilla

Helteisen viikon aikana on pitänyt käydä merellä uimishommissa moneen kertaan. Jenni on ollut koirien kirittäjänä, vaan eipä tuo ole polskimista pahakseen laittanut. Oikeastaan homma on mennyt niin, että suu mutrussa on sieltä aina pois lähdetty.

full

full

full
Lisää kuvia *klik* ja toinen *klik*

Treenejä kotosalla

Meidän harrastelevat luffet ovat kovalla kuurilla. Raukkaparat "joutuvat" tekemään jotain saadakseen ruokansa. Kaikkein kovimmalla kuurilla on Femma, jonka jokainen ilta on päättynyt isompaan tai pienempään agiliitoon ja loppusuoraan kupille. Kunpa tuon saman vauhdin saisi vielä kisoihin. Joinakin iltoina on otettu vain pari estettä ja loppusuora tai pelkkää pujjoa, mutta tämmöset kurvit Femma on juoksennellut niinä iltoina kun on menty pidemmästi. En muista tarkkoja treenipäiviä, mutta järjestys on kuitenkin ollut tämä:

1249803801_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Loppusuoraa ja sitä loppusuoralle pääsyn odottelua. Ruokakuppi jäi lähdössä selän taakse ja sen läsnäolon huomasi väleillä 6-8. Kun sille ei päässytkään, Fe sisuuntui oikein toden teolla ja lopullisen loppusuoran auetessa se kyllä irtosi. Kiva!

1249803814_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuppi siellä lähdössä selän takana taas. Pujon kulmaa treenittiin ja sitä että voin vähän vedättää ja irrota sivusuunnassa kohti rengasta. Ei sitä sivuttaisirtoamista vielä paljoa ole, mutta yritys on hyvä. Aidalla 13 Fe oli taas varma, että "HAA, palkalle", vaan ähäskutti. Pitipä mennä vielä yksi kurvelo.

1249803824_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eipä oikein muuta kuin tuon 9-hypyn hakemista vaikka palkka odottaa kasilta tullessa linjassa jossa ei oikein ollut hypyn hyppyä. Hyvin haki. KAPPAS! Kuvasta puuttuu 5-este eli pujottelu. Se on renkaan takana 90 asteen avokulmassa. Ei ongelmia löytää pujoa (paitsi piirroksesta :D :D )

1249803839_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Valkeet pallot: Harkkailin lähinnä takaaleikkausta pujolle ja kyllä se nyt vain niin on, että Femma alkaa tuohon lähestymiskulmaankin lisätyn takaaleikkauksen hallita. Kiva! Femma myös irtosi hienosti renkaan kautta putkeen ja sitä kautta loppusuoralle. Sain itse juosta maaliin tuolta pujottelu-linjaa pitkin.

Mustat pallot: Nyt jäin pujossa tuolle aitojen puolelle ja päästin Femman edestäni renkaalle ja irtoamaan putkeen. Komiasti meni kun ensin vähän harjoiteltiin tuota renkaan löytymistä.

Fyra on tehnyt osin samoja harjoituksia. Pääasia sen harjoittelussa kuitenkin on ollut keskittymisen pysyminen silloin kun palkkakuppi odottaa jossain kentän laidalla. Sen kupin saa ja sen olemassaolo pitääkin muistaa, mutta silti voi tehdä hommia ;) Pikkumustan aivot ovat lyöneet välillä tyhjää kun kesken hyppysarjan on kuppi juolahtanut mieleen ja paluu todellisuuteen olikin black out. Mit-ihmettä minä olinkaan tekemässä? Treenit ovat olleet enemmän muutaman esteen pätkiä tai yksittäistä estettä ja lopuksi päästö loppusuoran kautta palkalle. Femma on keskittynyt pidempään kiitoon.

Muutaman kohdan olen Fyralta hoksinut mitä nyt erityisesti pitää harjoitella. Loppusuoran viimeinen aita alittuu helposti jos palkka on odottamassa linjassa. Putkiin se voisi syöksyä vauhdikkaammin. Tämä tuli esille Tupostelussakin viime to. Pujo tarvii vielä paljon työtä, mutta perusmeno sieltä "huonommaltakin" puolelta sujuu jo auttavasti kun vain minä en hoppuile, vedätä tai muuten vaan sekoile.

Katti ja Luva ovat harjoitelleet pikkuesteillä pikkupikkuasioita. Luvan ehdoton palkka on ruoka, Katti touhuaa kyllä senkin varjolla, mutta köysilelut ovat MUST. Ollaan juoksenneltu putkiin, hypitty pikkuaitoja ja opiskeltu vähäsen rengasta. Jätän läpijuoksut huomioimatta (seuraavalle esteelle ei kuitenkaan mennä), mutta palkkaan ruhtinaallisesti oikeasta kohdasta loikkaamisen. Josko omilla hoksottimilla löytyisi se oikea suoritustapa. Katti pujottelee jo koko pujon, mutta ei itsenäisesti. En tähän oikeastaan edes paneudu, sillä syyskuussa saapunee Agimetiltä tilaamani kujapujo, semmosella siksak-rungolla. Sitä ennen haetaan Kattin kanssa lähinnä vain pujon ekaa väliä kulmasta kuin kulmasta.

Pikkuisen ovat liitelemään päässeet myös Esko, Pörri, Misiu ja Ella. Ihan miniesteitä, hauskanpitoa, höntsäilyä. Pääasia että saavat tehdä jotain. Jenni treenaili myös Ringan kanssa putkea ja pujoa ja oli kiva nähdä kuinka mummelikoirasta oli hauskaa. Vauhtihan sillä ei päätä huimaa, mutta ehtiipähän Jenni säätää enemmän :D Jenni on kovasti innostunut viemään koiria esteillä. Fyra kulkee sillä aika hyvin... bytövei!

Tupostelua

Torstaina tupostelin Femman ja Fyran kanssa. Konna keskittyy edelleen niihin isojen poikien skaboihin ;) En ole edes näyttäytynyt sille tässä kuluneen kuukauden aikana.

Tupoksella väännettiin perustreeniä ja kokeiltiin erilaisia vientimahdollisuuksia. Oli ansaesteen ohitusta, keinulla tapahtuvia takaaleikkauksia, uskaliaita persjättöjä jne. Mun päästä on tehdyt kurvelot kaikonneet, mutta mulla on sellainen positiivinen mielikuva onnistumisista. Fyran kanssa toki säädettiin enemmän kuin Femman, mutta eihän se vielä taitotasoltaan ole lähelläkään "isosiskoaan" Kääpiötä. Totesinkin tuolla, että olen treeninyt Fyran kanssa liikaa yksin ja junnannut samoja ohjaustapoja ilman että kukaan potkii kokeilemaan jotain uutta. Yhteenkin Fyralle suunnittelemaani ohjaukseen sisältyi herraties montako valssia. Mielikuvitus ei riittänyt sen kanssa muihin kurveihin. Noh - näkee että valssailua on treenitty kun se koukero meni puhtaasti... mutta mutta... olisi siinä nyt voinut jotain muutakin m*naa olla. Hyvä kun Minna pisti vähän uutta ajatusta peliin. Ja niitä putkeen menoja, niitä pitää nyt vauhdittaa...

Femma oli aika pätevänä, mutta lopputreenistä hautovan kostea kuumuus hiven lannisti sen kipinää. Huomattiin, että olen alkanut panikoimaan pujottelun viimeisiä keppejä ja aiheutan itse Femmalle virheitä. Noni, just! Jotenki ei yllätä. Varmistelemisesta onkin tullut jotain ihan muuta. Treeniä, treeniä, treeniä itsenäiseen pujoon ja mä olen hiljaa tai pysyn edes rytmissä. Kotiläksyjä siis.

Molemmat muuten osasivat ohittaa ansaesteen hienosti! Hienoa!

Kenttä

Tuo (ei-nyt-ihan) "puolen hehtaarin treenikenttä" on nyt ollut lähinnä treenailun alla. Mitään uutta sinne ei ole tehty kun kaikki energia on mennyt remppareiskana täällä sisällä. Johan sitä 10 vuoden asumisen jälkeen voi edes muuttolaatikoita purkaa ja etsiä viimein OIKEITA paikkoja tavaroille. Tänään olisi tarkoitus entisöidä 1kpl punaisia putkia. Eläköön painepesuri, paikkalanka, nippusiteet ja tsiisusteippi. Jos ehdin (tai mummi ehtii), värkätään vielä pussikin kondikseen. Niin ja se A-este, siihenkin ois materiaalit olemassa...

Turistielämää

En ilmoittanut ensimmäistäkään koiraa Iisalmen näyttelyyn 2.8.  Ensimmäinen innon latistaja oli tuomari, joka vaikutti liian eksoottiselta makuuni ja viimeisen silauksen hoiti käsioperaatio, jonka vuoksi vimonen ilmopäivä lipsahti ohi. Iisalmesta kuitenkin itseni löysin. Jennikin lähti mukaan kun Oulun näyttelyviikonloppu meni sillä meidän perhettä edustaessa toisaalla. Koirakatrastamme edustivat turistimoodissa Katti & Luva. Oli ihan kiva päivä, kiva reissu ja kivoja ihmisiä. Pitäs vissiin toistekin harrastaa nimenomaan tätä koiratapahtumissa turistina oloa. Olis paljon lepposampaa.

Kyllä mä silti kehään pääsin. Unto teki keikan valioluokassa, voitti sen ERI:llä, mutta PU-kehässä tarvitsi sitten lisää painoa. En ole koskaan sanonut tuomarille kehässä vastaan, paitsi tavallaan kerran (*, mutta nyt kuulin suustani lipsahtavan jotta "thank you for your comment, but no - we don't need it". NOLO! Mutta se vain tuli, plomps vaan. Mutta kun asia on niin. Ei me tarvita lisää painoa. Jos se tarkotti kommentillaan "You need more weight" koiraa, Unto on kesäturkkiaan lukuunottamatta superkunnossa olematta läski. Jos taas minua niin.... huhhahhei, miinus 10 tästä joutaisi.

1249808415_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Liian laihat?

Toisen kiekan tein pemuäijjä Vapsun kanssa. Avoimesta luokasta luokkavoitto. Nyt sitten riitti se paino, mutta suorien kulmauksien vuoksi oli sitten selkälinja vähän huono. No tuota... mä veikkaisin nyt enemmän syyksi sitä "riittävää" painoa kuin kulmia, mutta eipä valittanut laihaksi enää. Kai tästä voi päätellä, että painokommentti Unton kanssa koski koiraa, ei minua :D

Kolmannen kierroksen otin sitten ryhmäkehässä kun pääsin esittämään Misiun ja Hillan tytärtä Parista. Niinalla meni liian hyvin kehässä kun skyekin oli roppi ja kädet loppui. Eipä siinä mitään. Kiva oli Partsaa viedä ja vien toistekin jos apua tarvii.

Niin ja onnea Pirjolle & Runelle. Punavihree rusetti puki teitä molempia, mutta erityisesti uutta muotovaliota - siis Runea.

Jennin päivä sujui näyttelyissä kivasti. Pikkukameralla Jenni kuvasi hetken koiranäyttelyä 7-vuotiaan silmin, mutta ne kuvat lienee vain pienen piirin silmille soveliasta materiaalia. Sen verran on läheltä kuvattuja sieraimia ja korvakäytäviä. Koirakuvia ei ole kuin muutama.

Kotimatkalla sukuloitiin Kattin kanssa Runnilla Pietu-enon ja Likka-mummon kotona. Paikalla oli vielä Pinja-emä ja Riina-ei-niin-sukua-oleva.

1249808351_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Riina, Pinja, Luva, Katti, Pietu & Likka

Pietu kirjoittanee blogissaan vierailustamme tarkemmin, mutta Jennin ehdoton kohokohta tuolla kyläilyreissulla oli Eren kanssa ongella käynti. Kalakin tuli. Kotona tuo kala kuvattiin ainakin 30-senttiseksi, mutta ehkä se on niin, että kun pienemmillä silmillä katsoo niin asiat näkee isompina?

full

Kuvia kyläilyreissulta * kliks *

*) Uteliasta jäi tietenkin vaivaamaan mikä se eka kerta oli kun suutani vähän soittelin. Noh, paljastetaan. Elettiin vuotta 1999. Ringa oli juuri edellisenä viikonloppuna valmistunut muotovalioksi. Oltiin Torniossa tai Kemissä näyttelyissä ja tuomari antoi sille kakkosen, siis nykyisittäin H:n, sinisen nauhan. Kovasti tuomari pahoitteli nauhan väriä ja sanoi, että kyllä siitä ajan kanssa ehkä vielä punaisen nauhan koira tulee, mutta ei kyllä muuta. Kiitin kauniisti tädin lupaavasta kommentista ja kerroin, että ei sen tarvitse enää muuttua punaiseksi sen nauhan värin kun se tuli viime viikonloppuna valioksi. Hymyilin nätistä ja poistuin kehästä. Nyt tulee vain mieleen, että minä taidan riehaantua 10-vuoden välein tommosissa asioissa :D