Kisataukoni päättyi viime viikonloppuna Oulussa. Fyra kisasi MAXI1:ssä kaksi starttia ja Femma MINI3:ssa neljä. Juoksu-urakkana ei mikään kisamaraton, mutta tympäsee kun pitää tulla aikaisin ykkösluokkaan ja nököttää koko päivä kolmosia odottamassa. Pitäisi saada tuo Fyra sinne kakkosiin vaikka seurauttamalla, jotta kisapäiviin tulisi jotain järkevyyttä. No - eipä olla edes askelta tuota luokkanousua lähempänä tämän viikonlopun jälkeen, vaikka läheltä piti.

Eka rata alkoi Fyralla hitlerikurissa. Siinä oli liian monta karkaamiskohtaa kontakteille kirsun edessä. Tämä sitten kostautui hitaana pujotteluna, mutta hienoa oli, ettei Fyra sieltä hylsyä saanut. Puomin ylösmeno onnistui käskemällä Fyra sivulle sopivassa kohdassa lähestymistä. A-este oli hieno. Harmillisesti ennen loppusuoraa ollut mersunmerkki meni yhdestä kohdasta ulkokautta aidan ohi. Fyra ei vastannut lainkaan kroppavetooni aidan yli. Tietää treeniä, treeniä, treeniä. Alle ihanneaikaan mentiin hitaasta alusta huolimatta ja sijoitus oli isossa luokassa 7. Paljon tuli hylsyjä, joten pakko olla tyytyväinen.

Fyran toinen rata oli ehkä rytmiltään ja fiilikseltään parempi kuin ensimmäinen. Nyt ei tarvinnut niin kamalasti jännittää niitä kontaktien ohituksia. Jälleen tuli noita hyppyjen (muuri & aita) ulkokautta ohituksia kaksin kappalein. Ihme meininkiä. Lisävitonen tuli pujottelusta kun jo virheitä oli alla, riskeerasin pikkuisen ja lähetin sen hakemaan pujoa itse. Löysi mahtavasti eka välin, mutta minä onneton parkaisin hyvähyvää ja se kakkosväli meni vähän pitkäksi. Radalta tuli 15 ja pari sekkaa yliaikaa ohituksien korjailusta. Sijoitus oli taas 7. Monella meni siis meitä paljon paljon huonommin ;)

Odotusajan katselin kun treenikaverit napsi nollia kakkosluokasta oikein urakalla. Onnea teille kaikille!

Eka kolmosten rata oli Sari Mikkilän käsialaa. Tykkäsin kovasti profiilista ja se tuntui jotenkin heti omalta. Enhän mä aivan ohjaussuunnitelmassani onnistunut pysymään ja Femma pääsi kerra pyörähtämään. Nolla siitä kuitenkin tuli ja Femmuli oli KUUDES noin 30 kisaajan luokassa. Neljä ekaa oli shelttejä, viides oli varjo-AVA cairn Tassu (hallitseva piirinmestari täälläpäin) ja sitten tuli Femma. Meidän kääpiö! Aika jees! Tässä video meidän A-kisasta: *kliks*

Päivän toisesta radasta en saanut otetta sitten millään. Se oli Eevali isa Pohjasen rata ja se ei vain istunut päänuppiini. Tulos oli sen mukainenkin. Löysin itseni aivan omituisista paikoista ja pelastuksia tuli yksi, kaksi, kolme ja varmaan viisikin erilaista. Ratavirheitä 15 (aidan rima ja muurille ei osuttu vasta kuin kolmannella yrittämällä) ja ihanneaikaakin hyvästä perusvauhdista huolimatta sillä sössimisellä sai kulutettua 6 sekkaa yli. No - oli se kyllä tiukkakin se ihanneaika kun 39 oli. Tältä radalta ei ole videota kun Pikku-Söpöstä loppui muistikortti kesken. Eipä kyllä kukaan menetä mitään vaikkei sitä ikuistettuna olekaan :D

1250543331_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Misiu kisaturistina. Mieli taitaa tehdä radalle kovasti.

Sunnuntaina strattasin vain Femman kanssa. Misiu lähti seuraherraksi ja moikkaamaan ehkä suurinta faniaan Annelia, siis Unssin ruokkijaa. Ehdittiin katsoa kokonaan kakkosten hyppäri, joka oli aika kiemuraa. En olis sille radalla halunnut ;)

Kolmosen radat olivat molemmat Sari Mikkilän tuomaroimia. Ihania, selkeitä, rehellisiä kurveja, joissa vaikeus tuli vauhdin ja estekulmien kautta. Ei kuitenkaan mitään yybervaikeaa, vaan sai nauttia liitelystä koko rahalla.

Aloitettiin hyppärillä. Femma meni sitä todella hyvin ja kivalla vauhdilla. Myöhästyin yhdestä valssista ja seuraavalla esteellä piti säätää jotain selkäytimestä. Takaaleikkaus kuitenkin käänsi Femman väärään putkensuuhun ja se siitä leikistä sitten. Jatkettiin kisamaisesti maaliin ja pääsin testaamaan henkisen otteeni suuresti inhoamastani pituushypystä. Pienesti piti ehkä tuulettaa kun uskalsin takaaleikata mokomalla kapistuksella. Kuulostaa varmaan typerältä kun tämmösestä hehkutan, mutta antaa nauraa vaan! Mulle tää oli iso juttu. Kurvelo on videolla, pistäkää merkille radan alun hauska putkileikki. *kliks*

Illan vimosella radalla me oltiin Femman kanssa ehkä parhaimmillamme. Rata oli todella kiva ja mentävä. Sinne löysi paljon vaihtoehtoisia tapoja ohjata, mutta kerrankin luotin siihen, mitä ensimmäiseksi ajattelin tekeväni. Nyt minäkin olen kokenut Femman kanssa sen FLOW:n! Koko homma tuntui mukavalta ja Femma meni todella pienillä kurveilla. Niin ja Kääpiö teki varmaan nopeimman kisapujonsa ikinä. Onneksi SöpöSöpö tallensi nämä sekunnit: *kliks*

Tämän radan tulos on tulostaululla vitonen. Mulle se oli nolla. Maaliviivan ylitettyämme tuomari tuli perään tuomaan vitosen virhettä neljäntenä esteeltä olleelta puomilta. Ei kuulemma ollut osunut alastuloon. No - arvostelulaji, ei käy kieltäminen, mutta voisko sen virheen näyttää silloin kun se tapahtuu. Asian voi nähdä niin monella tavalla ja työtapaturmia sattuu. Tommosen matalakoipisen, pitkän koiran juoksukontakti voi olla aika vaikea nähdä tietyistä kulmista ja Femma tuli puomilta alas vähän vinoon. Liekö optinen harha vai mikä. Aivan sama kun fiilis radan jälkeen oli niin onnistunut!

Ja taas saa isot pojat nauraa jos haluavat, mutta mulle oli ihan superjuttu, että Femma meni sen radan alle 40 sekunnin. Taisi olla eka kerta kun Fe menee kolmosen radan kaikilla kontakteilla tuommoseen aikaan.

Ollaan me treenittykin, mutta nyt just tuntuu siltä että nukkumatille on asiaa, joten joskus sitten myöhemin näistä jutuista. Osa on onnistunut ja osa ei, mutta sitähän se treenaaminen on.

JK. Päivä vaihtui jo tiistain puolelle. Luovutin videoiden upottamisen suhteen ja lisäsin vain linkit niihin. Olkoon mokomat! Klikkailee ketä kiinnostaa. Jos kiinnostaa kurkkia ratoja enemmänkin, tuosta laidan "juuhun tuupattuja" kohdasta löytyy parikymmentä rataa viime viikonlopulta.