tai sitten Can't...

Ei vaiskaan,  ei me vaivuta Eskon kanssa synkkyyteen, vaikka 2 viikkoa sitten elämä pysähtyikin tuon selkäasian vuoksi. Tänään aloitettiin Oulussa Kaisan luona fyssarikäynnit. Jo lähtiessä Esko säikäytti minut pahasti. Avasin TIO:n takaoven & häkin ja ennen kuin ehdin mitään tehdä, Esko oli jo autossa. Pomps vaan! Esko ei ole hypännyt sitten sairastumisensa yhtään mihinkään. Vähän loikkinut iloisesti, mutta ei mitään noihin korkeuksiin viittaavaa. Sydän hyppäs kurkkuun, mutta Eskolla oli kaikki hyvin.  Ei kiljunut, vinkunut ja oli kaikilla 4 jalallaan pirteästi.

Oulussa katsottiin ensin Eskon liikuntaa. Esko näytti hyppyjään loikkimalla liikehuoneistojen porraskynnyksille ja se ei millään meinannut malttaa liikkua rauhallisesti. Näytä siinä sitten liikkeitä kun toinen pursuaa ilosta. Tehtiin kahdeksikkoa ja ravaamistakin Esko näytti pikku pätkät. Joo, jalat on alla, mutta pikkuisen on meno kuin laitamyötäsessä perjantain ja lauantain välisenä yönä taksitolpalla.

Varsinainen hoito alkoi tuttuun tapaan alkuhaastattelulla. "Esko 7 vee, 2 viikkoa sairastumisesta, kuvattu viime ke, kalkkeumat rintarangassa ja lannerangassa, jossa kaventumakin. Tunto on, refleksit toimii, asentotunnossa puutteita. Selkä köyryssä, viime viikolla kipukohtauksia kaulan liikuttelusta, nyt ei enää kipulääkkeillä."  Siinäpä se lyhyesti.

Kopelointi alkoi kaulan toiminnan tarkistuksella. Eskoa ei sattunut ja pää kääntyi. Asentotunnossa sanomista, korjausrefleksit on, mutta hidastumaa selvästi. Selkä kaarella rintarangan alaosasta pitkälle lannerankaan saakka. Etuosassa tiukkuutta kun on sillä pitänyt eteenpäin ruhoa raahata. Lihasmassaa kadonnut häkityksen vuoksi (itseasiassa viime keskiviikon punnitukseen oli tullut lihasta/massaa/mitälie 300 g lisää). Ristikkäisten jalkojen nostot meni ihan kelvosti, mutta väsyy vielä helposti.

Kaisa teki lattialla Eskon kanssa taikojaan, kevyttä mobilisointia tai jotain sinnepäin, hierontaa ja jalkojen liikuntajumppaa. Vasen jalka ei vastustanut liikutusta niin paljon kuin oikakin, mutta se nyt selittyy juuri sillä, että vasen jalka on ollut koko ajan heikompi.

Esko nautti joka solullaan käsittelystä. Se makasi paikallaan rentona ja oli kuin kotonaan. Ei sinällään tullut yllärinä, sillä viime viikolla Akuutissa se röntgenkuvattiin ilman mitään rauhoitusta. Silloinkin Esko makasi luottavaisesti ja antoi lastata jalkojensa väliin tyynyjä ja päälle hiekkapainoja ja ties mitä. Minä vain rapsuttelin leuan alta ja mieskoira oli aloillaan. Sama ultrauksessa, jossa se makasi tyynykourussa selällään eikä välittänyt geeleistä sun muista jutuista tuon taivaallista. Maailman helpoin potilas, aina ja kaikkialla. Ilo omistaa!

Kotiläksynä jatkamme tasaista pientä liikuntaa, häkkilepoa, lisäravinteita ja teemme pieniä tasapainoharjoituksia Eskon jaksamisen rajoissa.Viikon päästä keskiviikkona mennään uudelleen Kaisan luo Akuuttiin. Mikäli tämä edistysvauhti jatkuu tätä rataa, voi olla, ettei Eskon kanssa tarvitse kovin montaa kertaa Oulussa näissä merkeissä laukata. No - aika näyttää.


Eskon eilinen video. Selkä on kyttyrä joo, mutta mieli virkku ja tassut vie eteenpäin ja vähän ylöspäinkin ;)

Tänään tuli Cardi Can ry:n hieno kalvotakki. Tuo on niin hieno kolttu, että ilkeää kyllä pitää muuallakin kuin koirahommissa.


Takin selkäosan hieno kuva. Tekijänä kukas muu kuin Lassin Tiina!