Eskosta taitaa viimeisin maininta olla videonpätkän yhteydessä. Eskohan on tehnyt motoriikassa isoja harppauksia koko ajan parempaan suuntaan, mutta tiistaina sille tuli merkillistä kipuilua. Sitä vihloi johonkin ja tuo joku paikallistui niskaan tai kaulaan ja ajoittui pään liikutteluun. Esko uikutti ja kiljahteli. Johan säikäytti! Onneksi saatiin heti seuraavana päivänä aika Akuuttiin ja Esko kuvattiin päästä häntään. Myönnän yllättyneeni rangan siisteydestä, mutta löytyihän sieltä ne kalkkeumakohdat kuitenkin. Lapojen välissä aivan rintarangan alussa on yksi isohko, mutta nikamaväli on tässä aivan normaali. Toinen kohta löytyi lannerangasta. Se oli pienempi, mutta siinä kohdassa nikamaväli oli vierekkäisiin verrattuna kapeampi. Kaksi kalkkeumaa 7-vuotiaalla matalakoipisella koiralla ei ole vielä öön kataströöf, mutta eihän kalkkeumat yksin sitä toki olekaan. Jostain se on kuitenkin pettänyt, oli kalkkeumaa rangassa monessa kohtaa tai vain parissa. Oletettavasti takaosan ongelmat juontuvat tuolta lannerangan alueelta. Rintarangassa oleva kohta on eläinlääkärin mielestä niin ylhäällä, että eturaajoissakin pitäisi olla halvausoireita jos se olisi sieltä porsinut. Oletettavasti kuitenkin tämä etuosalla kulkeminen on rasittanut kaulaa tai tuota lapojen seutua ja se voisi selittää tuota yhtäkkistä kipuilua.


Rintarangan kalkkis


Lannerangan kalkkis

Eskon refleksit olivat jopa hyviä ja syvätunto pelasi hienosti. Asentotunnossa on se Eskon heikkous, mutta voi kun olisi ollut mahdollisuus näyttää eläinlääkärille Eskon 1. vuorokauden tila versus tämä päivä. Olis joutunut hänkin toteamaan, että huh huh! Sain taas kuulla kuinka Eskoa pitää kuljettaa hihnassa, valjaissa, pitää häkissä, kieltää hyppimiset ja olla kärsivällinen. Valitettavasti jouduin toteamaan, että tämä mantra on jo kuultu kahdesti vuoden sisään. Kysyin fysioterapian aloittamisesta ja lupa irtosi. Ensi maanantaina mennään.

Kerroin myös epäilyksestäni lievään eturauhasvaivaan ja kyllähän sielläkin päässä vikaa oli. Ultralla selvitettiin laajentuman koko ja Esko sai jarrupiikin. Tyttöjen juoksut ja sairastelun tuoma lisästressi eivät olleet hyvä yhtälö.

Esko sai lisää kipulääkettä  niskavihlomisiin ja reseptin erikseen valmistettavaan hermokipulääkkeeseen. Jarrupiikin voi tarvittaessa uusia 3-4 viikon kuluttua. 

Kotimatkalla jouduttiin Eskon ja kaveriksi lähteneen Miukun kanssa oikeaan syysmyrskyyn. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli katkoi puita. Moottoritiellä neljän ruuhka eteni maksiminopeudella 70 km/h ja vettä oli tiellä varmaan 5 cm. Syksy on kai tullut.

Kuinkas Esko nyt voi?

Eskolla pyyhkii ihan hyvin. Se on saanut kipulääkettä joka päivä, mutta nyt ajattelin kokeilla sujuisiko meno jo ilman. Jos ei, apu on kuitenkin käden ulottuvilla. Huomenna videoidaan Eskon liikkumista jotta nähdään onko viikossa tapahtunut edistystä. Toivottavasti!