... näin sairaana varsinkin, mutta tositilanteessa tällaisiin törmääminen on horroria:

http://www.ruutu.fi/default.asp?videoID=5228&vd=10&cc=3

Pien pläjäys melkeinsukuajulkkikselle-osastosta. Törmäsin tähän Victoriaan ensimmäisen kerran joku vuosi sitten Cruftsin reissulla kun oltiin samassa hotellissa. Toinen törmääminen oli myöskin Cruftsin tiimoilta, tällä kertaa pressikeskuksessa 2008. Kuva vain oli ja meni varastetun kännykän mukana tänä vuonna. Ei todistusaineistoa treffeistä. Valitettavasti.

Palatakseni tuon filmin aihepiiriin. Kohtaukset näyttävät dokkarissa varsin koomisilta, mutta vuosien varrella on tullut valitettavan usein törmättyä perheisiin, joissa koira (olipa se iso tai pieni) määrää tahdin ja omistajat ovat sen mitä nöyrimpiä palvelijoita. Ymmärtävät muka ressukat koiriaan, mutta loppupelissä totuus on kaukana siitä. Victorialla oli hyviä pointteja. Valitettavasti vain dokkarissa esiintyvän perheen tilanteen överiksimenon vuoksi varsinainen sanoma pikkuisen hukkuu. Sormia napsauttamalla tuo muutos ei tullut, mutta loppupelissä hyvin yksinkertaisin ohjein. Koira on KOIRA, se on hallittava ja se hallinta on meidän vastuulla. Piste!