Torstaina meillä oli tupostelun korviketreenit täällä meillä Jokirannassa. Kanssani treenaamaan tulivat Tiina, Merja & Pia koirineen. Kyllä tämmöinen kimppatreeni pitää ottaa vaikka tavaksi tai edes jotain sinnepäin. Varsinkin oma nuoriso (Katti & Luva) tarvitsee ehdottomasti treeniä muutoinkin kuin omalla sakilla ja onhan siinä yhdessä treenimisessä sitä sosiaalista puoltakin, joka tekee siitä niin kovin hauskaa.

Tällaisen hyppärin olin pihalle rakentanut (huom! huomasin radassa virheen ja muokkasin kuvan uusiksi. Nyt on kolmonen oikeassa paikassa ja radassa mittaa se 20 estettä mitä siinä pitikin olla):

Femma keksi ottaa tavaksi hypätä 11-renkaalla kehikon välistä. Piti ohjata epätavallisen tarkasti tuo kohta, sillä Femmalla oli ilmiselvästi liian kiire putkeen. Se kyllä hahmotti, että renkaan kautta sinne mennään, mutta hätähousuna jätti homman puolitiehen. Näitä renkaan kautta putkeen menoja pitää nyt treeniä kovasti. Ei tule mittään, että kolmosissa pitää rengas yhtäkkiä nenästä viedä. Hyvä kun tuli heikkous esille.

Fyra oli aikaste pätevä. Pikkuisen 14-putken jälkeinen elämä oli isoa kurvia, mutta muuten pikkumusta osasi mennä kurvin nopeasti ja tarkasti. Melkoisen hyvä mieli jäi tästä hommelista. Missäs niitä kisoja olikaan? Siis sellaisia, joissa tuon saisi nostettua kakkosiin ja näin ollen lyhennettyä tulevaisuuden kisapäiviä. Pitänee tuumia oikein tosissaan.

Katti ja Luva menivät pujottelua, pujottelua ja pujottelua.

Laiska kun olen ja pyörää ei kannata keksiä uudelleen, annoin tuon radan olla tuollaisenaan kun Konna tuli meille lauantaina päivähoitoon. Treeniseuraksi saatiin Riikka & Luvan sukulaiset Nappi ja Ruusu + Suru-Tinkantytär Rovaniemeltä. Kolme tuntia me paahdettiin kentällä ja saatiin siinä ajassa treenattua kahdeksan koiraa. Välillä vaihdettiinkin nelivetoja Riikan kokeillessa Konnaa ja minun Nappia. Se oli lystiä!

Konnan kohdalla halusin eritoten treeniä tuota alkua eka putkelle asti. Konnahan ei ole niitä notkeimpia poikia, joten monenlaista variaatiota tuli kokeiltua. Lopuksi ihan kummallinen vekitys-takaaleikkausjuttu tuntui toimivimmalta ratkaisulta, vaikka mokoma ohjaus tuskin olisi toiminut ykkösvaihtoehtona notkeammilla kavereilla. Konnan kanssa sattui taas jälleen kerran työtapaturma. Mä en tajua mikä äly ja väläys otti mun päässä taas yhteen kun keksin kokeilla Konnan ohjaamista lelu kädessä. Tämä idea on moneen kertaan tuomittu suohon ja paikattu Hansaplastilla, mutta ilmeisesti olen tässä asiassa luonnetestitermein "kova" kun ei vain mieleen jää. Tuttu juttu, auts ja kerpele! Kädessä olevan lelun sijasta onnistuin huitaisemaan Konnan kitaan ranteeni. Eihän se siitä pure, mutta kun lelua tavoitteleva hammaskalusto ja mun käsi kohtaavat ennalta-arvaamattomassa kulmassa, on jälki aina sitten sen näköistä, että on voinut vähän sattua... niin nytkin. Ei mitään uutta auringon alla tässä asiassa. Muistan tämän ehkä viikon ta kaksi ja kokeilen sitten taas. Pöljä minä!

Konna teki myös perustreeniä parilla aidalla ja otin yhden kurvelon sillä ohjaten pelkillä hartoilla. Riikan mukaan se meni parhaiten. Niinpä... taas tuli huomattua se, että mitä noilla epämääräisesti heiluvilla käsillä oikein tekeekään? Ei yhtikäs mittään!

Femma juoksi radalla muutaman hetken. Se oli ilmiselvästi sitä mieltä, että tätä kurvia on treenattu jo ihan riittävästi. Eka kiekka meni normaalilla räkäposkella-asenteella, mutta nk. paikkauskohdat jo semmoisella konemaisella meiningillä. Oli paree ottaa sillä vain pari namikuppipujoa ja antaa sen olla. Olihan se jo mennyt näitä kurveja riittävästi. Ainiin - sen 11-renkaan se taas koitti mennä välistä. Lisää treeniä... virheestä tuli nyt vähän kuin tapa. Enää sitä ei voi kutsua vahingoksi. Tylsää. Riikan huomoita Femmasta: kääntyy hypyillä tosi tiukasti ja seuraa mahdottoman tarkasti ohjaustani ja/tai puutteellista ohjaustani niin hyvässä kuin pahassakin :-D

Fyra näytti Riikalle miten rottikset hyppää. Tyyli on kaukana säästöliekillä tehdyistä näteistä hypyistä. Fyra vetää voimalla ja tyylillä sekä viettää ilmassa valokuvaajille poseeraten tovin. Ihmeen notkea se kuitenkin hypyillä on ja saa sen pienelle kurville kun pitää sen näpeissä koko ajan. Treenasin sillä erityisesti suoralta putkelta tiukasti kääntämistä, siinä riittää työmaata meille vähäksi aikaa.

Katti ja Luva kepittivät eli pujottelivat ja kieppuivat muutamalla aidalla. Aitaharjoituksissa Katti osoitti taas lukevansa mun kroppaa enemmän kuin voimakkaasti. Paree siis olla syyttämättä Kattia mahdollisista virhe-esteiden löytämisestä, sillä suurella todennäköisyydellä minä sen sinne olen laittanut menemään vaikka muuta koittaisin väittää. Kattilla kavennettiin keppikuja jo melko kapeaksi ja otin sitä ilman palkkausavustajaa päässä. Sain huomata, että Katti osaa pujotella jo melko kapeaa kujaa, mutta ehkä tämä suht vierestä vieminen sai sille vähän epävarmuutta pujolla etenemiseen. Kapean kujan jälkeen piti palata hetkeksi helpompaan kujaan & avustajaan kun Katti alkoi liikaa minulta kyselemään. Tasapainoilua tämänkin esteen treenaus. Pitää muistaa palata vähäksi aikaa aina helppoihin treeneihin, jotta se koiran itsetunto ja mielikuva omasta osaamisesta pysyy hyvänä. Voiko koirasta muuten edes sanoa noin... siis "mielikuva omasta osaamisesta"... onko se inhimillistämistä? Hyi, pois se minusta jos on ;-)

Luvankin kujaa kavennettiin vähäsen. Aluksi sillä oli vähän aivot off-moodissa, mutta kyllähän ne sieltä käynnistyivät kun sen kerran osutti oikeaan keppiväliin rautalankamallinnoksella. Keppien löytymisessä ei ollutkaan enää ongelman häivääkään. Aitapyöritykset menivät Luvan taitojen mukaisesti. Se löytää aitoja varsin hyvin, mutta mikäli mulla vauhti tökkää, tökkää Luvakin. Nollakulman putket Luffe löysi tänään hienosti.

Tuulisesta ilmasta huolimatta esteet pysyivät hyvin pystyssä. Yksi siiveke kaatui kerran isossa puuskassa, mutta putketkin oli nyt ankkuroitu uusien painojen avulla paikalleen niin etteivät ne hievahtaneetkaan. Ai mitäkö laitoin painoiksi? Ostin 8 kpl Kärkkäisen kangaskasseja, täytin ne hiekalla ja kahvat on yhdistetty putken päältä toisiinsa lyhyillä mustekaloilla. Noiden kassien osto se vasta episodi oli... huh... menin keskiviikkona Kärkkäiselle Ouluun ja ladoin muiden ostoksien jatkoksi nuo kassit. Keskusteluni kassan (K) kanssa meni näin:

K: Ne maksaa
M: Niii-iiin, joooo?
K: Ne maksaa euron
M: Niii-iiin?
K: Ne maksaa euron kappale
M: Niii-iiin, joo, otan ne
K: Kaikki kahdeksan?
M: Joo, ihan on jokaiselle käyttöä!

En kehdannut enää ostaa neljää lisäkassia putkien keskiosan painoksi, sillä kassaneidin ilme alkoi olla jo enemmän kuin epäuskoinen. Tuotatin ne porukoilla Ylivieskasta lauantaina ;-)