Eilen illalla kotiin palattuani piti pikkusen treeniä Kattia ja Luvaa. Aiheena oli putkeen rynnimiset ja pujolle menot. Kattilla lähinnä niin päin, että jokaisesta katseestani putkeen päin EI sinne rynnätä ja Luvaa taas päinvastoin herkisteltiin sinne rynnimään pienemmin avuin kuin nenästä vieden. Kovin on kaverukset tässä asiassa erilaisia :D

Pujo oli Luvalla ensin tosi leveänä, mutta kavensin sitä jo paljon. Vielä siitä pääsee helpolla suoraan läpi, mutta linjassa on pysyttävä tarkasti. Otin eri kulmista ja putken kautta ja joka kerta se kuja löytyi helposti. Jenni toimi palkkaajana ja hyvin hommansa hallitsikin. Ei tarvinnut sanoa mikä on palkattava suoritus ja mikä ei. Kyllä Jenni osaa!

Katti meni ensin leveää kujaa, mutta se ilmiselvästi katseli, että onpas pujo mennyt höpöksi. Kavensin kujan 10 senttiseksi ja johan teki Katti hienoja suorituksia. Jenni toimi taas palkkaajana ja minä vain jättäydyin taka-alalle ja katselin kuin the-pikku-bitch suoritti. Välillä se suoritti jopa liian omatoimisesti ja tästä keskusteltiin tovi ja toinenkin. Katti treenas myös vauhdista renkaaseen osumista. Vain yksi kerta meni hutiksi. Kyllä tämä tästä kun vain saadaan tuo sen omatoiminen esteiden haku jotenkin hallintaan. Vaikeaa tasapainoilua kun haluan siitä omatoimisen, mutta pitää sen kuitenkin ohjaukseen vastata. No - tässähän on vain aikaa (toivottavasti). Eihän se ole edes kisaikäinen ja senkin iän koen tälle rodulle liian nuoreksi kisaamisen aloittamiseen.

Treenien jälkeen yritin levähtää paikoillani viikonlopun liitoja, vepeturisteilua ja treenimisiä, mutta selkä oli niin kipeä, että vain liikkeessä oli hyvä olla. Lenkillehän sitä oli vielä lähdettävä. Jenni lähti pyörällä kirittäjäksi ja Ella & Misu tallustelukavereiksi. Viitisen kilsaa me taaperrettiin ja ihailtiin yhtä sun toista. Jennistä kaikkein hauskinta oli suojatietä tien yli loikkinut pupujussi.

Tänään kokoustettiin kesän 2010 ryhmänäyttelytoimikuntien voimin. Yhdistellään voimia muhoslaisten kanssa ja toivottavasti tällä helpotetaan molempien työtaakkaa. Tiimi vaikuttaa todella kivalta ja tekevältä ja siinä on tilaa lisäkäsillekin. Kiinnostaako?

Kokouksen jälkeen jatkettiin Jennin kanssa pujotreeniä. Nyt koiraksi Fyra, jolle sain pienellä kujan teolla aikaiseksi täysin itsenäisiä edestäpäin palkattuja pujotteluja. Kertakaikkiaan hieno tunne nyt! Menin viikonloppuna sanomaan, että Fyrasta tulee ensimmäinen AVA-rottis ja kai sitä pitää sitä silmälläpitäen saada näitä osa-alueita kuntoon. Pujoprojekti on nyt hyvässä vauhdissa. Jäljellä on vain... hmmm... tuhat ja sata erilaista juttua :D

Agikisoissa huomasin, että moni meitä tuntematon koiranohjaaja väisti Fyraa huomattavan voimakkaasti. En väitäkään Fyraa 100% lampaaksi, mutta käyttäytyä se osaa, se on hallinnassani, eikä se syö välipalaksi kisa-alueella kulkevia pikkukoiria. Seuraavissa kisoissa väistetään varmaan vieläkin enemmän kun jälleen kerran lehdistö toi esille rodun erittäin ikävässä valossa. Voihan p-s-k-a! Mistä noita valopäisiä ja vastuutunnottomia koiranomistajia sikiää? Koiranomistajan kommentit koiran "katuvaisena olosta" saivat oikein kylmät väreet menemään. Herttileijjaa, tätäkö on nykyään koirien lukutaito, koirien "ymmärtäminen" ja ja ja... en edes tiedä mitä tähän listaisin! Meidän Ringa on varmaan nyt tunnevammainen kun se ei "näytä katuvan" sitä, että se oli päivällä dyykannut keittiön roskiksen ja syönyt Puolasta raahatun mustekynän. Toisaalta, eihän noita tekosia (wöllin riehumista ja Ringan puuhastelua) voi verrata toisiinsa. Ringa pysytteli pikkurikoksissa. Kukaan ei meidän tapauksessa kärsinyt, paitsi Tapsa, joka joutui siivoamaan sotkut.

Koirien inhimillistäminen (ja siihen aidosti uskominen) on sieltä mihin päivä ei paista. Koira on KOIRA, vaan KOIRA. Tylsää mutta totta.


Fyra liitää lauantaina 6.9. (kuva: Juha Lehtikangas)