... tai ainakin yrittää.

Pikkukamerasta on tullut korvaamaton apu paitsi Eskon tilan, myös treenien videointiin. Viime viikolla meillä on puuhasteltu pujottelun parissa ja Fyra on treeninyt erityisesti hyppynoutoa. Nyt kun tuo hyppy eestaas alkaa sujua ja se kapulakin sieltä suht rivakasti nousee, pitäs taas näköjään keskittyä tuohon luovutukseen ja sen jälkeiseen perusasentoon. Toistan jälleen itseäni, mutta hyvä asiahan se vain on, ettei liian täydelliseksi pääse ja treenittävä lopu :-D

Pikkulikat on aika pätevässä vaiheessa tuossa pujossa. Kattin kuja on jo aika kapea, mutta Katti opiskeli pienenä tuon pujotustekniikan verkoilla, joten sen siirto tähän kujaan on ollut aika yksinkertaista. Luva on aloittanut täysin nollapisteestä, joten siihen pohjaan nähden sillä menee varsin hyvin.

Fyran triathlon, keskiviikko 16.9.09:

Kattin kep-kepit, joskus kuluneella viikolla:

Luvan kep-kepit, samoin kuin Kattilla, joskus menneellä viikolla:

Nyt sitten heitän tässä haasteen blogin lukijoille. Treenivideoita kehiin! Ainahan sitä saa kehuskella kuinka siellä kotona menee, mutta harvemmimpa niitä on kukaan näkemässä mitä oikeasti on tapahtunut. Esmes Fyran seuraamiset olisin voinut kehuskella yyberhienoiksi ja tollompi ois ehkä jopa uskonutkin kehut, mutta näkeehän sen sokea kanakin, että siinä on taas työmaata tiedossa. Vatkaa tuota mun kättä taas iloisesti... juu... taas.... tekemistä piisaa ennen kuin itse siihen on tyytyväinen. Ei, en minä koiraan ole tyytymätön, vaan tuohon seuraamiseen. Miten olenkin onnistunut saamaan siitä tuollaista nypeltämistä.