Tänään meidän piha oli kuin pukkipoikien joukkomurhan jäljiltä. Koirilla oli bileet, pukinjalkabileet. Eilen vielä Pattijoella loikkineet pukkipojat oli kohdanneet tiensä pään ja joutuneet lihoiksi. Meidän koirat sai niiden jalat ja lihaisaa rasvaa ja me isäntäväki vähän kylkeä grilliin.

Heittelin yhden satsin koipia tuonne pihalle (sisälle ne haisulikoivet eivät tule). Tuonne kakskasiinkin annoin muutaman kintun ja sieltäkään ei kuulu yhtikäs yhtään mitään. Koirat on vetäneet luomuruokaansa antaumuksella ja olleet hipihiljaa ja nyt on varmaan ei-koirista-pitävä-naapurikin ollut tyytyväinen meidän pihan desibeleihin. Tämä mystinen hiljaisuus jatkuu edelleen, sillä karvaisten jalkojen kanssa taistelu on käynyt psyykkeen päälle ja koko tusina on taju kankaalla.


Hiljaista puurtamista


Oma sorkka paras sorkka

Kotitreenejä ja käpistreenejä

Kotona ollaan treenailtu melkein joka ilta jotain pientä. Pääpaino on ollut pujottelupeleissä ja Jenni on edelleen minulla oivana apuna.

Katti on pujottelujensa lisäksi treeninyt hallintaa. Sitä on palkattu ruhtinaallisesti lapasessa pysymisestä ja se on joutunut tekemään kurveja aina ennen pujolle tai putkeen pääsemistä. Hypyt on edelleen niin ja näin. Matalat kolistelee kun vauhti kasvaa kaakkoon, korkeammat hyppäisi paremmin, mutta en vielä raski sillä hypyttää oikeita korkeuksia kovin paljoa. Rengasta on treenattu eri kulmista lähestyen. Alkaa olla "rrrRRRrrrr" niminen este jo jossain määrin hallussa.

Luva on harkannut putkiin irtoamisia ja aitojen löytämistä. Lisäksi on leikitty leluilla kovasti ja koitettu josko namipalkkauksen lisäksi saataisiin myös lelupalkka kuvioihin. Lampaankarvarulla tuntuu ihan superlelulta, joten sitä vähän säästeliäästi sille näytetään. Torstain tupostelujen seurauksena sain myös ahaa-elämyksen siitä, että Luvan kanssa pitää opetella tätä esteen edessä jarruttamista jo tässä vaiheessa. Sen seurauksena perjantain kotitreeni sisälsi kurvien pienentämistä.

Fyra on pujottanut naksutellen ja etsinyt kentältä aitoja. Pääpaino on ehdottomasti ollut pujossa ja sen itsenäisessä suorittamisessa. Vielä ei täysin suorat kepit mene isolla varmuudella kaukaa ohjattuna, mutta lievällä siksakilla tämäkin jo hoituu. Ollaan myös tehty takaaleikkauksia ja ties mitä vinkuroita ennen pujoa.

Femma kasvattaa moottoriaan, etsii pujoa vaikeista kulmista ja suorittaa pujon loppuun vaikka minä karkaisin toiseen suuntaan. Työmaata riittää edelleen, mutta hyvällä alulla ollaan. Onnistuneita suorituksia alkaa olla enemmän kuin epäonnistuneita. Laiskanläksynä ollaan treenailtu myös paikallaoloja esteiden taana. Viimeisimpien kisastarttien varaslähtöp*rs*ilyt ovat saaneet minut sisuuntumaan.

Tänään pakkasin koirat (Fyra, Katti & Luva) TIOn takapaksiin ja suuntasin Käpikseen kontakti- ja ratatreeneihin. Sain myös Konnan iltapäivähoitoon ja treenattavaksi.

Konjamiini junnasi A:ta, puomia ja keinua. Paljon toistoja namikupin avulla auttoivat nyt ainakin ensihätään. Keinunkin Konna teki jo varsin vikkelästi. Hyppelyhajoituksessa trenasin mulle niin vaikeaa asiaa kuin vekittämistä. Konnasta se ei ollut lainkaan vaikeaa :D Varsinaisessa ratatreenissä Konna taas empi A:n alastulon kanssa, mutta jospa se tästä kun saadaan taas lisätreeniä alle. Tylsää kun se on ollut niin hyvä sillä esteellä ja nyt yhtäkkiä on tullut joku dementiajuttu ja himmailua alastuloon. Muuten rata meni aivan kelvosti kunhan keksin oikean ohjaustavan yhdelle vaikeasta kulmasta lähestyttävälle esteelle. Oma silmä sanoi, että koiran tarvitsee vähän kääntyä voidakseen suorittaa ko. hypyn. Koiran silmin katsottuna sille riitti vain yksi käsky: eteen... olipa vaikeeta... huoh!

Fyra harkkasi puomin ylösmenoa ja A:n alastuloa. Kumpaankin saatiin ihan kivoja suorituksia. Keinulla Fyra on hajuton, mauton ja väritön. Se tekee sen kohtuullisen idioottivarmasti. Näin kun menen sanomaan, niin ensi kerralla se räväyttää hyvin näyttävän lentokeinun. On se senkin osannut aikoinaan tehdä, jopa kisoissakin.

Katti ja Luva tekivät puhtaasti vain kontakteja. Katti sai ehkä enemmän namia siitä, että se malttoi odottaa puomille pääsyä maltillisesti, kuin että se teki kivat alastulokontaktit. Tämä kuvio liittyy tähän meidän kuukauden teemaan "lisää hallintaa". Keinua Katti paukutteli siihen malliin vauhdikkaasti, että yhden kunnon pamauksen jälkeen se otti yhden suorituksen vähän pupu pöksyssä. Ei se ujostelu kuitenkaan kestänyt tuota yhtä kertaa enempää kun seuraava oli jo Kattia "kamalimmillaan". A-esteen kanssa neitikoira oli oikein pätevä. Se on kehittänyt tyylin, että alastulon 2-2 on aivan A:n juuressa. Passaa mulle.

Luva leikki keinun pamauttelua (se ei pelkää kettään eikä mittään), kiipesi muutamat kerrat A-esteen aika vauhdikkaasti ja harkkasi puomia. Nyt pitää ottaa tämä puomijuttu kunnon harkintaan. Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että siitä tulee alastulon osalta kakskakkonen. Treenaamaan ei olla oikein päästy, joten en ole vielä juurikaan treenannut mokomaa asiaa. Tänään Luva tarjoili ehkä nopeimpia puomisuorituksia mitä kuvitella saattaa ja ne kaikki olivat juoksukontakteja kun ei vielä muuta vaadittu. Jenna oli apuopena katsomassa alastuloa ja kyllä siinä Luvan askelmerkin pitävyyttä ihmeteltiin kerta kerralta enemmän. Sillä oli ilmiselvä rytmi suorittaa ko. este. Nyt pitää istua alas ja miettiä. Josko sittenkin kokeilisi?

Tottistelua

Kyllä se kotona osaa - Fyra ainakin. Eilen Fyra teki kotona kaksi kisamaista hyppynoutoa tuon PK-esteen yli ja suoritukset oli erinomaisia. Tänään Maijun kanssa Käpiksessä vähän treenittiin ja nyt jäi täydellinen hyppynouto näkemättä. Jokaisessa oli jotain pikkusäätöä, mutta Fyra kyllä yritti parhaansa. Ehkä kotona keskittyminen on intensiivisempää ja häiriötekijät (pienetkin) vielä aiheuttavat epävarmuutta. Jokainen nouto tuli kuitenkin takaisinpäin hypyn kautta. Ei passaa olla harmissaan. Viimeisen, helpotettuna tehdyn noudon se teki iloisesti ja varmasti.

A-esteen yli noudot Fyra teki hienosti. Otin niitä muistaakseni vain kaksi toistoa, joista viimeisin oli siinä määrin hieno, että oli parasta lopettaa siihen.

Kauko-ohjaus on kotona toiminut kuin junan vessa, mutta Käpikseen siirrettynä tuli yllättäen kanavan virittelyä. Olipa hyvä huomata tämä asia kun olen luullut tämän olevan jo meidän varmoja liikkeitä. Lisää treeniä, lisää treeniä.

Luoksetulon pysäytyksiä on treenitty kotona aika paljon. Hyvästä pysähdyksestä Fyra on saanut luvan mennä autoon - joo luit oikein - autoon. Palkkana voi käyttää mitä vain! Käpiksessä otin tänään yhden pysähdyksen ja se toimi aivan riittävällä nopeudella. Toisen otin läpijuoksuna kun Fyra on ennakoinnin mestari. Kahta pysäytystä ei vielä kestä tehdä peräkkäin vauhdin kärsimättä.

Treenisettiin kuului tänään myös pikkuisen seuraamista eri nopeuksilla ja liikkeestä maahantippumisia. Fyran kohdalla ei voi puhua maahanmenosta, sillä se oikeasti tippuu maahan juoksuvauhdistakin. Jotain se osaa, muuallakin kuin kotona :D

Hömppäpömppää

Luva saa ensi viikolla sille mittatilaustyönä tehdyn pannan. Ei katko karvoja tai kaulaa. Siitä tulee vaaleanpunainen, leveä, nahkainen panta, johon voi kiinnittää hihnan ;)


Sarjis Raahen Seudusta perjantailta. Tuohon vimoseen ruutuun voi vaihtaa minkä tahansa harrastusvälineen... mutta eihän... koira... ole... harrastusväline meille kenellekään, eihän?