Torstain tuposteluissa aiheena oli perustreeniä yhdellä aidalla ja ajatuksena oli jarruttaa koiraa ennen hyppyä. Helppoa kuin heinänteko? NNNNNOT! Ei ainakaan minulle. Corgien kanssa olen oppinut, että just ennen hyppyä, hypyn aikana tai ihan heti sen jälkeen, sitä ei häiritä. Nyt sitten piti osata yhtäkkiä näiden isojen (Konna ja Fyra) kanssa ottaa vauhti alas ja tehdä pikkuinen, tiukkakurvinen hyppy. Mun selkäytimen toiminnalle tämä on todella vaikeaa. Sellaista rentoa jarrrrrutusta ei sitten irtoa ja jos irtoaakin, niin ei ainakaan kahta onnistunutta suoritusta peräkkäin. Erityisen ihmeissään tästä minun taitamattomuudestani oli Konna-konkari. Kyllä se kyseli. Tunsin välillä oloni aivan epätoivoiseksi. Olin huono, onneton, typerä ja lisäksi juoksin hernekeitot kurkussa. Mieletön fiilis...

Onni onnettomuudessa on, että tiedänpä nyt taas yhden lisäasian mitä pitää treenata ja paljon. Taidan kuitenkin ensin treenata tätä ilman koiraa. Reilumpaa sille 4-jalkaiselle kun ei langeta omaa osaamattomuuttaan niiden niskaan.

Kaksi rataakin me mentiin. Eka oli "5-luokan" rata. Yhtä vääntämistä ja ennakointi ois ollut päivän sana. Juuei, ei ennakointia irronnut, mutta urhoollisesti yritin. Konna ja Fyra tekivät juuri sellaista kurvia kuin oli ohjauskin. Välillä osui, pääosin ei - ei ainakaan ilman hätäpelastuksia. Mun pakkovalssit pissi. Rasittavaa kun tietää missä mättää ja milloin mättää, mutta ei vain mene viesti korvien välistä kroppaan oikea-aikaisesti.

Useamman toiston jälkeen saatiin aina pätkä rataa toimimaan siedettävästi, jotta ei tässä ihan onnettomiin fiiliksiin jääty. Fyra oli koulutustasoonsa nähden varsin pätevä ja Konnakin yritti ihan oikeasti. Sen kanssa on kyllä paljon työmaata tämän tyylisessä ohjauksessa kun on tähän saakka selvitty lähinnä kiitämisellä ja liitämisellä. Vinkurammilla radoilla ollaankin sitten aina ryssitty ja syy tuli jälleen kerran selville. Mä en osaa ennakoida näiden pitkäkoipien kanssa. Minien kanssa olen parempi. Tästä miniohjurista ei tule nanosekunnissa monessa liemessä keitettyä maksiohjuria, ei edes muutamassa vuodessa :D :D

Lopuksi vedettiin 1-luokan rata, jossa Konnan sain ohittamaan yhden hypyn vain aliarvioimalla kurveja. Fyran ohjasin paljon tarkemmin ja se onnistuikin kiekallaan aika hyvin. Yksi rima taisi tulla alas kun jätin sen yhdellä hypyllä vähän yksin.

Muuta muistiin merkitsemisen arvoista: Fyralla oli aivan kivat kontaktit ja puomin ylösmenon pysäytys toimi jo pikku hölkällä lähestyessä. Konnan A-este toimi hallissa, ulkona oli ihan kuutamolla alastulonsa kanssa. Tässä nyt ehkä se selkein merkki siitä, että pitkä treenitauko on ollut heinä-elokuussa.