Kaksi viikkoa kestänyt tupostelutauko päättyi viime torstaina. Ohjelmassa oli perustreenivääntöä pujolle, A:lle, putkiin ja puomille. Alotettiin kokonaista yhdestä esteestä ja kuin ihmeen kaupalla selvitettiin tiemme jopa 6 (vai oliko se 7) esteen kurveloon palataksemme takaisin kolmen esteen vääntöön. Kyllä voi ihan yhdestäkin esteestä saada vaikean kun lähestymiskulma on passelisti hankala!

Konna ajatteli tapansa mukaan liikaa. Välillä se tuntui tietävän seuraavan esteen paremmin kuin minä. Eipä siinä paljon auttanut kuin kertoa vielä selvemmin mikä este, mistä ja milloin. Nöyryyttävää, mutta ah niin opettavaista. Ohjaa, älä oleta - niinhän sitä Leinosen DVD:lläkin todetaan. Yksi avokulman pujo jäi kyllä ihan mysteeriksi. Kaiken muun mokailun voin vielä laittaa omaan piikkiini, mutta Konna näki tuossa avokulmassa jotain mitä minä tahi Minna ei nähty. Järjestelmällisesti se haki ekan kepin väärin ja aloitti väärältä puolelta. Aivan kuin olisi umpikulmaan keppejä hakenut. Kun asiaa korjattiin, se selvästi oli ihmeissään tekemästään virheestä jota se ei mielestään tehnyt. Toiselta suunnalta samasta avokulmasta Konnalla ei ollut mitään ongelmaa löytää aloitusta. Mystisiä ovat koiran näkökentät. Ei meidän treenit kuitenkaan ihan penkin alle menneet - ehei. Paljon hyvää ja yksi jopa oikein LOISTAVA pidempi vääntö saatiin aikaiseksi. Rutiinit on kesän jäljiltä vain vähän hukassa, kuten myös jaakotukset, joita en sitten saa kisaradoille vähään aikaan suunnitella. Saa potkaista jos sellaista edes haaveilen rataantutustumisissa.

Femma oli oikea illan ilo. Että sitä oli mukava viedä! Kontaktit oli hienoja, kurvit pieniä, pujon alut löytyi ja menomeininki oli kohdillaan. Kiitos lisää näitä kokemuksia vaan niin pysyy tämäkin kartturi hyvällä mielellä. Pariin kertaan olin jopa niin hyvällä mielellä onnistuneen kohdan jälkeen, että unohdin miten loppuharjoitus jatkuu. Yhden esteen treenissä sentään muistin mikä SE oikea este oli :D

Aijjuu, opin mä sen, että kannattaa harjoitukseen tutustuessaan katsoa myös ei-harjoitukseen-kuuluvien-esteiden sijainti. Ylimääräinen hyppysiiveke sylissä hidastaa ohjausta merkittävästi.

Kotona ollaan höntsäilty Clean Runista mukailtuja kurveloita ja treenitty tekniikkaa.

Tiistaina "kasvattiajoissa" tehtiin hyppytekniikkatreeniä, osuttiin renkaalle ja pujo-pujo-pujoteltiin. Kattilla sain onnistumaan aika pitkän kurvelon ilman ainoaakaan riman läpi kaahaamista, mutta siinä hyppytekniikkaharkassa sen loikat ei vain sopineet samoihin väleihin kuin sitä pienemmillä Almalla ja Pirkolla. Renkaaseen se osuu jo aika hyvin ja parit kepit tein ihan suorassa linjassa. Vierestä ohjaten se osasi ne, mutta pitää äkkiä palata takaisin helpompaan taas, ettei luotto omaan osaamiseen neitikoiralla horju.

Perjantaina rakentelin Fyralle kurveja, joita sitten viikonloppuna menisin muillakin meidän otuksilla. Lauantaina saatiin Kati ja Plättä treeniseuraksi ja kylläpä olikin mukava vääntää ja kääntää. Tämmösiä ne kurvit oli:

1.

Fyralla tein tätä perjantaina niin, että käytännössä peruutin kolmoselta kutosen ja seiskan väliin, josta sylkkärillä seiska. Ihan kelvosti meni, mutta lauantaina tiesin peruutelleeni reippaanlaisesti kun reidet oli ihan tukossa.

Lauantaiaamuna mietin herättyäni (kaikkea sitä mieleen juolahtaakin noina välkkyinä hetkinä) että täytyy tässä olla joku muukin tapa tuo homma hoidella. Femmalla kokeilin niin, että menin tuonne kolmosen ja nelosen taakse, nelonen takaakiertona, samoin vitonen ja itse siirryin tuonne vitosen ja kutosen väliin tekemään jotain jota joku voisi kutsua saksalaiseksi ja joku toinen nimittäisi sitä joksikin muuksi. No joka tapauksessa ehdin ihan hyvin vetämään koiran seuraaville esteille. Tuntui toimivan mun jaloilla paremmin kuin se hillitön peruutus.

Nio-Femmansisko on meillä hoidossa ja sekin sai liidellä tämän kurvin. Meni melko hienosti, vaikka rimat oli sille epätyypillisen korkealla (35 sentissä).

2.

Fyralle tässä oli vaikeaa olla paahtamatta kakkosputkesta pitkälle eteenpäin. Femman kanssa vaikeinta oli tehdä silmukkaa neloselle. Pitäis panna tuommoset siivekkeen kiertämiset ja takaspäin lähtemiset enempi treenin alle. Huomaan välttäväni sellaisia ohjauksia kisatilanteissa, joten kai jotain ois tälle asialle tehtävä.

3.

Tästä Femma tykkäsi. Otinkin sen myös loppukurvina ja palkkasin ruoalla.

4.

Tätä höntsäilivät meidän "pikkutytöt" Katti & Luva. Kummallakin oli tosi kiva treeni-into lauantaina ja huomasin niiden kykenevän jo koukeron tekoon muutenkin kuin vain vahingossa onnistuen. Toistojakin tein. Lopulta kokeilin kummallakin nuo kaikki aikaisemmat tavat kierrellä näillä esteillä. Katti oli erityisen hyvä kakkosharjoituksessa ja luvan bravuuria oli peruuttamalla tehty ykköskurvi.

Fyra treeni lauantaina esineruutua tuossa pellolla. Vein 50 m pitkälle peltosaran levyiselle kaistaleelle 5 esinettä. Neljä se toi, viidettä en minäkään löytänyt enää siitä paikasta mihin sen olin vienyt. Taisi herra hiiri saada lämpöisen pesän vanhasta vauvan villasukasta. Treenin vaikeustasoa nosti se, että ensimmäisellä pistollaan Fyra kirjaimellisesti törmäsi pellolla kyyhöttäneeseen fasaaniin. Lintu pääsi siivilleen säksättäen ja Fyrakin oli törmäyksestä vain hetken ihmeissään.

Esineiden jälkeen Fyra otti matalilla hypyillä vähän tsemppiliitoa. Mahtavasti irtosi kaukaa ohjaten putkiin ja pujolle. Tein sillä kaikkia kummallisia ohjauskikkailuita ja kyllä se taas osoitti sen, että sehän osaa kun siihen vain uskoo. Lehmän tissikumi on nyt tällä hetkellä sen palkka nro1.

Perjantaista vielä sen verran, että olipahan illalla kumma keli. En eläissäni ole ollut räntäsateessa samaan aikaan kun taivaalla salamoi ja jyrisee. No - onpahan sekin koettu ja tätä luonnonilmiötä enteillyt taivas kuvattu.


Kohta tämän kuvan oton jälkeen alkoi räntää tulla. Salamointi ja jyrinä oli jo alkanut.


Merellä näytti samana iltana tältä.